Ensinnäkin, olen huomannut riemukseni hukanneeni sykemittarini ranneosan. Blasted hell...
Mutta varsinainen jännä asia on se, että huolimatta kuukauden pituisesta wowimaratonista ja armottomasta löhöämisestä en huomaa juuri minkään näköistä laskua juoksukunnossa. Toki, eihän se ole täysin entisensä, mutta kuukauden täystauolta odottaisi enemmän.
Asiaan saattaa vaikuttaa se, että lopettaessani 7.12 olin juossut koko syksyn ja lähestulkoon rikkonut itseni sillä. Joten kroppa kumminkin jatkoi kehitystä ehkä viikon ennen kuin alkoi peruuttamaan. Enkä siten välttämättä ollut ehtinyt tottumaan uuteen kuntotasoon.
Tästä eteenpäin homman nimi onkin:
"Citius, Altius, Fortius"
P.S läskit lähtee hälyyttävää vauhtia. Katsotaan mihin tää johtaa.