IRC-Galleria

Olen viimeaikoina lukenut useamman uutisen, missä seksuaalirikoksen uhreja pyydetään ilmoittautumaan viranomaisille seuraavasti: ”Poliisilla ei ole tietoa muista uhreista, mutta jos sellaisia on, heitä pyydetään ilmoittautumaan Itä-Uudenmaan poliisilaitokselle (HS)” tai ”Vielä huolestuttavampi kysymys jäi kuitenkin ilmaan: Oliko uhreja muita. Heitä ei tutkinnassa tunnistettu. Jos heitä on, aina voi vielä ilmoittautua poliisille tai hakea muuten apua (Savon Sanomat)”

Seksuaalirikoksen uhri harvoin ilmoittaa viranomaisille, ja tieto tapahtuneesta saadaan usein vasta jälkikäteen.

Mediassa esitetyt pyynnöt ilmoittautua poliisille ja vaatimukset selvittää puhelinnumerot ja hoitopolut itse ei ole rikoksen uhrin edun mukaisia. Alaikäinen rikoksen uhri ei välttämättä edes ymmärrä läheisen seksuaalisen ehdottelun tai hyväksikäytön olevan väärin ja laitonta. Aikuinen voi edetä hitaasti ja manipuloiden, ja huomio voi tuntua aluksi imartelevalta. On normaalia, että lapsi tai nuori kokee myös ihastumisen tunteita.

Työskenneltyäni seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneiden nuorten kanssa olen usein miettinyt, miten vaikea lapsen on käsitellä tapahtunutta ilman tietoa ja ymmärrystä siitä, että seksuaaliseen hyväksikäyttöön ei liity ainoastaan inhottavia tunteita. Lapsen tulee saada tietää, että kaikenlaiset tunteet ja hyvän olon tuntemukset, myös fysiologiset, ovat normaaleja ja hyväksyttäviä, vaikka kyseessä olisi vakava teko.

Lapsen ja nuoren ymmärtäessä aikuisen tekojen olevan rikos tunteet vaihtuvat usein hämmennykseen. Tämänkaltaisessa tilanteessa ja seksuaalirikoksissa yleisesti uhri ei usein tiedä mitä tehdä ja kenen puoleen kääntyä. Hän voi vääristyneesti ajatella myös olevansa vastuussa tapahtuneesta, jolloin hyväksikäytön myöntäminen ja ajatus teon paljastumisesta läheisille voi olla täysin kestämätöntä.

Häpeä on valitettavan tehokas hiljentäjä.

Seksuaalirikoksista kertominen ja tapahtuneen ilmoittaminen viranomaisille on usein vaikeaa. Seksuaalirikoksen uhrit tarvitsevat lempeää ja rauhallista tukea hankalien ja häpeää tuottavien tapahtumien kertomiseen. Jokaisen aikuisen vastuulla on, miten helpotamme kertomista, puhumme seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja millaisia uskomuksia uhriudesta vahvistamme. Seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi ja on tärkeä puhua suoraan. Kukaan ei vahingoitu vaikeiden asioiden esille nostamisesta, vaan enemmänkin vaikenemisesta ja kysymättä jättämisestä.

Vaikeista ja ahdistavista tapahtumista tulee voida ilmoittaa matalalla kynnyksellä. Siksi jokaiseen seksuaalista väkivaltaa koskevaan artikkeliin tulee lisätä tietoa siitä miten toimia, jos epäilee joutuneensa seksuaalirikoksen uhriksi.
- Minne voi ottaa yhteyttä
- Mistä voi kysyä lisäneuvoa ja ohjeistusta

Ohjeita ja neuvoja saa valtakunnallisesti Rikosuhripäivystyksestä