IRC-Galleria

Kauhea mahavihlonta. Luulin aina, että vain hampaita voi vihloa. Minua on huijattu.

Huomenna on sosiaalipsykologian koe ja olen jopa lukenut jo parikymmentä sivua. Wh00t.

Nälkäkin on mutta en tiedä mitä söisin. Jääkaappi on (kerrankin) niin täynnä ruokaa, että tuli valinnan vaikeus -> syön siis lisää jämäpizzaa.

Onneksi ei tänään tarvitse lähteä mihinkään. Voin vaihtaa yökkärit päälle, istua kotona möllöttämässä telkkaa ja välillä lukea tai ehkä jopa kirjoittaa jos niikseen tulee. Tällaisia päiviä kaipaan aika usein kun tuntuu, että pitää aina lähteä juoksemaan jonnekin - kauppaan tai kaverille, kahville tai kirjastoon, porukoiden luo (ja tietysti kouluun sekä opistolle). Ei pienen ihmisen pää jaksa, välillä pitää saada käpertyä palloksi lämpimän peiton alle ja olla vaan. Onneksi tulee taas viikonloppu. Silloin voi vieläpä käpertyä jonkun kainaloon, ja se on aina plussaa.

Hyvä viikonloppu, kiskis.

Viikonloput ovat kyllä ihan selvästi kissoja, ne kun tekevät oman päänsä mukaan ja harvoin pysyvät suunnitellunlaisina pitkään. Normipäivät voivat sitten olla koiria. Päivästä riippuen eri rotuisia tietysti - toisinaan sitä saa jaloille kuolaavan Berhandilaisen, silloin tällöin kohdalle osuu leikkisä ja temppuja tekevä villakoira. Joskus - useimmiten - sitä saa SEROPIn, SEkaROtuisenPIskin. Niissä päivissä on se hyvä puoli, että yllätyksellisyys on joskus sentään positiivista, toisin kuin berhandilaispäivät, joiden osuessa kohdalle on kiveen kirjoitettua että ennemmin tai myöhemmin pitää siivota kuolaa jostakin.

Tai sitten ei. Päätäni alkoi särkeä ja menen nyt hakeamaan ruokaa ja tuijottamaan leffan, joka on ollut minulla hyllyssä jo kuukauden verran enkä vieläkään ole saanut katsottua sitä. Studio 54 - here I come.