Möö. Sain Sadan vuoden yksinäisyyden luettua. 400+ sivua sekalaisuutta. No, kai se oli jotenkin ansainnut maineensa postmodernin kirjallisuuden kärkiteosten joukossa, olihan se kieltämättä sekapäinen ja jäi lukukokemuksena hyvin mieleen. Uutena kirjana aloitin Anatomin. Lupaava kirja, takakansitekstinä lukee vain "Kuka keksi klitoriksen?". On voittanut jonkun palkinnon 1996 ja herätti helkkaristi kohua kun palkintösäätiön puheenjohtaja alunperin kieltäytyi jakamasta palkintoa koska piti kirjaa pornografisena. Helei, sensuuri ja kielletyt kirjat eivät siis olekaan viime vuosituhannelle jääneitä juttuja, kuten myös Tommi Kyyrä ääni- ja kuvatallennetuottajista antoi haastettelunsa sensurointipyynnöllä ymmärtää. Onneksi aikainen nörtti alkuperäisen haastattelun nappaa. ( http://mjr.iki.fi/mirrors/tietokone-akt )
Viikonloppu yliopistolla oli pelottava. En olisi ksokaan uskonut, että minun pitäisi pyöritellä sellaisia käsitteitä kuin biografismi, venäläinen formalismi ja strukturalismi. Tämä opin määrä sattuu päähän sen lisäksi, että muutenkin aivojeni verenkierto kärsii ylikäynnistä nyt kun savuttelut loppuivat. Älyllinen toiminta aiheuttaa päänsärkyä.