IRC-Galleria

tänään olin mm. töissä. itse asiassa olen ollut töissä jo neljä viikkoa, maanantaina alkaa viides. mulla on saatanan hieno työpaikka, nimittäin hedelmien ja vihanneksien kantaminen on oikeasti kivaa. ei se varmaan missään s-marketissa kivaa ole, mutta ståcka on ståcka.

tämä päivä oli sikäli vituttava, kun töihin oli mentävä seittemäksi ja olin vielä 04.45 hereillä. lopulta torkahdin puoleksi tunniksi kunnes herätyskello herätti @ 05.30. edellispäivänä onnistuin heräämään @ 18.00, niinpä uni ei tullut ja sitten luin vielä koko yön filosofiaa.

ei ollut maailman paras työpäivä, kun väsymys oli kokoajan taka-alalla läsnä. tunnettuna tosimiehenä kuitenkin enduresin väsymyksen, eikä se mahdannut mitään rautaiselle ja karaistuneelle, tosimiehen power of will:lle ( anglismi <3 ).

työ @ 07.00 -> koti @ 15.00 -> nuq @ 16.00 -> herätys @ 19.00.

koska minua ei huolittu eräisiin "bileisiin" ja eräs toinen juomareissu-optio kariutui, päädyin kolmanteen vaihtoehtoon, eli lähdin n. ysin pintaan helsinkiin tarkoituksena män semifinaliin kattoo underwater sleeping societya ties kuinka monetta kertaa tämän syksyn/talven aikana.

ja koska olen ilmeisesti päättänyt juoda koko palkkani (joka tuli toissapäivänä), helsinkiin saavuttua menin kampin rotterdamiin jouluoluen toivossa, perimmäisenä ajatuksenani humaltuminen, mutta olin kuulema "vähän turhan nuori" sinne. lähdin kävelemään fredrickinkatua punavuoreen päin ja hih, löysin itseni samasta paikasta missä olin tiistainakin, eli frebarista. paikalla oli myös tuomas enbuske, näin hauskana kuriositeettinä. tuomaksesta huolimatta huomioni keskipisteenä oli yksi pseudo-kiva tyttö, joka saattais olla kiva oikeasti. sitä oli kiva tuijottaa kuivasiideri-tuopin takaa, mutta koska valitettavasti tosimies-statukseni ei ulotu tähän osa-alueeseen, enhän minä tietenkään muuta voinut kuin lähteä sanomatta mitään, nojautuen kahteen (teko)syyhyn:

1. "ei se varmaan oikeesti.."
2. 'kiire' semifinaliin

semifinalissa oli ihan hassua marin ja kumppaneiden kanssa joskin underwater sleeping societyn keikan loppua kohti iski laskuhumala + melankolia (= peitenimi angstille ). keikan jälkeen kävin safkaa itsekseni chillissä. joku pariskunta oli ostanut "kebun raneil", mutteivät syöneet paljon mitään ateriastaan, niinpä sain loisto-idean. safkasin niitten ranet + oman aterian. käväisin vielä frebarissa yhdellä ja lähdin kamppiin katsomaan, josko ehtisin vielä bussiin. ehdin, ja hih, maksoin yötaksan. bussia odottaenssa törmäsin muuten hulluilta päiviltä tuttuun ex-työkaveriin, joka tosin muuttuu taas työkaveriksi maanantaina.

tallustelin 1,5km suuntana koti, mutta loppujen lopuksi päädyin parkkipaikalle autooni kuuntelemaan musiikkii barry whiten, demis roussoksen ja jens lekmanin muodossa. tuli hyvä mieli.

np. juice leskinen - syksyn sävel