miksi aikuisrock on niin mukavaa? asiasta oli hieman puhetta jo edellisessä merkinnässä, mutta nyt huomasin pitäväni myös chris reasta, varsinkin laskuhumalassa, mutta ei mennä asioiden edelle. toistaiseksi ilmiö vaikuttaa harmittomalta tutkimusmatkalta, mutta hieman varautunut saa ilman muuta olla ihan senkin varalta, jos tulee sellainen päivä, että YÖ alkaa kuulostamaan hyvältä. siinä välissä täytyy jo ruveta varaamaan aikaa lääkäriin.
kuten edellisessä kappaleessa varovaisesti jo vihjaistiinkin, eihän sitä ilman alkoholia tänäkään viikonloppuna selvitty. onneksi tosin tuli juotua suhteellisen vähän, 3-4 tuoppia koko illan aikana. parasta oli kuitenkin se, että oli hyvää seuraa, nimittäin uskollinen toverini ipod nano. näin hyvässä seurassa kieltämättä kelpasikin tallustella helsingin kaduilla ja baareissa; ensin stagessa, sitten underbarissa. snellmaninkadulla sijaitsevasta underbarista on näköjään tullut ykköspaikkani, kieltämättä hyvä mesta. odotan vaan sitä päivää kun eksyn sinne niin, että soittelevat jotain mainiota disco-soulia, sit on kyl siistiä.
minulle sattuu muutenkin kaikenlaista aina, siis ihan aina, yksin ollessani. tänäänkin, uskokaa tai älkää, eräät tytöt pysäyttivät minut ja kehuivat ulkonäköäni, mikä ilman muuta lämmitti näin nollakelillä. lisäksi huomasin, että baaritiski-flirttailu on mielenkiintoista puuhaa. tapausten johdosta en voinut muuta kuin todeta olevani ns. vedossa.
tämän merkinnän viimeisessä varsinaisessa kappaleessa aion ottaa käsittelyn uusimman perversioni, joka tavallaan on edellisessä merkinnässä mainitun perversion alalaji. kyse on asiasta, josta ei paljon puhuta, mutta josta kaikki miehet ovat tietoisia huolimatta. kyseinen asia on tietystikin ruotsalaiset tytöt. niissä on jotain suorastaan eksoottista, selittämätöntä viehätysvoimaa. niillä on jännittävät nimet. ne on nättejä! onko minusta tulossa ruotsalainen?!
näitä ja muitakin asioita, kuten kolumni-analyysin kirjoittamisen vittumaisuutta, on hyvä vetäytyä miettimään sänkyyn. ->
np. chris rea - blue cafe