IRC-Galleria

Tänään oli mukavan toimelias päivä.

13-15 olin Stockan pakkaajien palaverissä. Mukavan pehmeä lasku, ei se ollutkaan niin pelottava tapahtuma kuin alunperin oletin. Itse asiassa, tiimi vaikutti todella mukavalta. Yllätys: pakkaajan palkka on näköjään yllättävänkin suuri, kokonaiset 8.84€ tunnilta. Pakkaajiksi hakeutuneet olivat enimmäkseen tyttöjä, meitä taisi olla neljä poikaa. Huomenna töitä 15-19, odotan innolla ja hieman pelokkaana.

Loppupäivä meni Vantaalla, kun kävin koeajamassa kaksi Civicia (-91, -95) ja Escortin. Yllätys: Ford Escort on saksalaiseksi autoksi yllättävän hyvä, vaikka tykkäsinkin Civiceista ehkä enemmän. Eilen kävin muuten testaamassa VW Polon ja MB 190:n. En osaa ajaa saksalaisilla autoilla, mutta Escort oli kyllä hyvä. :o

Autokaupat on muuten huvittavia, tai ainakin sellaiset, joissa myydään käytettyjä autoja. Ne esiintyvät suurina keskittyminä teollisuusalueiden soraisilla teillä. Pahimmillaan pihalla voi seistä rakennustyömaa-"kontti" (siis sellainen, joissa rakennusmiehet kahvittelevat ja istuvat ja vaihtavat vaatteensakin, kai), jonka tukijalkoina toimivat sementtiblokit. Sitten pihalla seisoo joku oikein ketun näköinen tuijottaja-setä baseball-takissa.

Auton etsintä alkaa kieltämättä vituttamaan itseäänkin, en oikeasti ole noin amis. :D

No joo, sitten sain raahata vähän mutsin miesystävän kamoja varastosta. Päivän päätteeksi päätin heittäytyä oikein hurjaksi ja uskaltauduin ajamaan pakettiautolla Vantaalta Espooseen.

Huomasin muuten just hetki sitten, että blogini on täyttänyt vuoden. Niin hieno kuin tämä asia onkin, nyt täytyy raahautua sänkyyn, kun kahdeltatoista olisi herättävä töihin. Vai pitäisikö nukkua jopa yhteen? Kolmelta töihin, hmm.. en saisi myöhästyä.

Olkoon tuo biisi omistettu tälle merkinnälle. (Oikeasti halusin vain päästä mainostamaan, että kyseessä on erittäin hieno kipale.)

Yön aikana olen ehtinyt mm. käydä ajamassa automaatti-mersulla. En oikein pitänyt, ehkä johtuu autokoulun Toyota-tottumuksistani, mutta meillä ja mersuilla ei synkkaa. Ei oikein olla frendejä ilmeisesti.

En kuitenkaan paneudu autoihin tämän enempää, koska ensinnäkään en tiedä niistä paskaakaan. Tänään sen sijaan ihmettelen turhankin positiivistä fiilistäni. Mihin ovat kadonneet kivatyttö-merkinnät? Kyllä, itsekin hämmästelen. Olen ollut kiinni aivan muissa jutuissa viime aikoina, eli lähinnä istunut himassa pelaamassa Company of Heroesia odottaen seuraavaa jaksoa (jolloin saattaisin taas jaksaa opiskella) ja osa-aikatyötäni Stockmannilla sekä tietysti inssin läpipääsyä, minkä toteutinkin tänään. Hmm.. tätä sopii pohtia pedin puolella.

Kuulkaas enot, nyt alkoi nukuttaakin siihen malliin, että paree kaatua sänkyyn kylpytakki päällä.

Niin, kävin kans pyöräilemässä Martin kanssa vähän myöhemmin yöllä..

Ai niin, päivällä tarkoitus käydä koeajamassa joku ensanositäsanaakunalkaaitteäänkijoärsyttäävarsinkinkuneieestiieniistäpaskaakaan.

Tänään suoritin onnistuneesti inssin. Tuntuu hyvältä. Tämä täydentää hienosti muutenkin mukavaa viikkoa, torstaina ja perjantaina nimittäin töihin + autoa pitäisi lähteä katsomaan.

Ensi viikolla on muuten vissiin 40 tuntia töitä. No ihan siistii, tuleepahan bensarahaa.

En osaa enää kirjoittaa.

Minulla on dilemma.

Löysin nettiauto.comia selatessa aivan saatanan hienon, vähänajetun MB 190:n vuosimallia -90, josta löytyy kattoluukku, ruostesuojaus ja ABSitkin. Sen kun vähän piristäis vielä entisestään, niin ah olis hieno peli.

Toisaalta piristetyt Mazda 323F:t kiihoittavat minua enemmän ku on luvallista...

Mikä olisi oikea tie?

Viikonloppu meni tuli ja meni. Lauantaina istuin hauskasti kotona. Perinteisesti tylsä ja ahdistava sunnuntaikaan ei tuonut mitään mielenkiintoista, paitsi että su-ma yönä katselin puoli viiteen Train Mania (Densho otoko).

Alle neljän tunnin unien jälkeen nousin, söin ja lähdin istumaan Stockan rekrypisteelle haastateltavaksi. Sain muuten töitä. Pakkaaja. Yeah, unelmahomma... Ojentajatkin on uskomattoman kipeät. Olen toisaalta iloinen tästä, toisaalta se ei ole kiva se sellainen fiilis, että ikään kuin olisi lyönyt kyynärpään pöydän reunaan ja osunut hermoon. Puuh...

--

Tämän päivän lehtien otsikoissa on muuten ollut hirveästi juttua länsimetron rakentamisesta. Jonkunlaisia päätöksiä on ilmeisesti luvassa tänään. Hienoa, jo oli aikakin.

Muistikatkoksen takia nimettömäksi jäänyt lehti uutisoi myös, että Filatov olisi taas jälleen valmis lyhentämään sivaria 11 kuukauteen. Viimeksihän tuo kampanja ei saanut suosiota eduskunnan ja ministerien keskuudessa. Uutinen antoi ymmärtää, että eduskunnassa ollaan nyt viihdoinkin tultu järkiinsä ja olisivat lyhentämässä sivaria 12 kuukauteen. Hyvä, toivottavasti nyt lähtee vittuilu-kuukausi.

Päivä kääntyikin positiivisempaan suuntaan. Tätä auttoivat erityisesti kutsu työhaastatteluun, aamukännit sekä uusin School Rumble, jota aion katsoa ihan just :) Kivaa.

Eskapismi <3.

Ajokoe hylätty.

Päälimmäisenä fiiliksenä suuri pettymys. Tuli autoilukiintiö täyteen hetkeksi aikaa, tällä hetkellä ei kiinnosta yhtään autot, liikenne, autokoulu tai mikään muu edes etäisesti autoiluun liittyvä. 4 ajokertaa lisää. Mitä vittua, olenko nyt vielä paska kuskikin? Voi vittu kun ei mikään mene niin kuin pitää.

Pakostikin suureen pettymykseen yhdistyy muutkin elämän tämänhetkiset epäkohdat, jotka pyrin aina lakaisemaan maton alle tai siirtämään huomiselle. Miksi minulla ei ole _mieluisaa_ opiskelupaikkaa?

Sit esim. mitä vittua teen loppupäivän?

Voi saatanan saatana. Ei tähän auta ku aamukännit.

Näin eilen yöllä Haukilahdessa vakavan moottoripyöräonnettomuuden. Komeasti satasta mutkaan -> suistuu kävelytielle -> lopuksi törmää kaistanjakajatolppaan. Tulos = kaksi ihmistä tajuttomana, josta toisen sydän oli ilmeisesti hetkeksi pysähtynyt, mediheli, verta..

Säädön jälkeen lähdin kotiin, mutta eihän mikään uni tuommoisen jälkeen heti tule, joten menin iloisesti seitsemän maissa nukkumaan.

Päivällä paremman tekemisen puutteessa istuin koneella, kunnes menin ulkoilemaan tunniksi Mikon ja Martin kanssa. Sitten kävin myös lenkillä, jalat vähän paskana kun en koskaan jaksa venytellä, mut reisilihakset <3

Ömmöm, huomenna tai oikeastaan tänään on the big day. 10.15 täytyy olla autokoululla ja 11.15 alkaa varsinainen inssi. Epäonnistuminen ei tule kysymykseenkään. Wish me luck..

Voi kun ahdistaa. Siksi kuuntelen Anathemaa ja yritän relata kuitenkaan onnistumatta siinä.

Tänään oli harjoitusinssi. Ei mennyt läpi. Juu, ei ole helppoa autolla ajaminen ainakaan city-ympäristössä. Samalla pitää olla itsevarma mutta varovainen, muistaa vaihtaa pienemmälle ajoissa... no ei se mitään, nuo hallitsen. Mutta ne pyöräilijät, kun käännytään oikealle. Unohdan aina kääntää pään oikealle, siitä pelkästään jo tuli Konflikti. Toinen K tuli, kun sekoilin ajokaistojen kanssa muutaman kerran. Muista jutuista tuli H(yvä) tai sitten ei mitään merkintää (=läpi). Ette uskokaan, kuinka ahdistavaa ja stressaavaa on tehdä virheitä ajokokeen aikana, olkoot kuinka harjoittelukoe. Hankalaa koota ajatukset taas kasaan major virheen jälkeen, jolloin kuumotus on mitä suurin.

Muistilista perjantaita varten:

*pieni kaasu ykkösellä, kakkosella kiihdytetään 40km/h -> nelonen
*pyöräilijät oikealle käännyttäessä
*aina mahd. oikealla

Epäonnistuminen ei ole optio. En voi saada hylättyä, se olisi liian sietämätön pettymys. En halua sitä oloa.

Tänään lähetin taide- ja mediapajalle spostia. Vastaus tuli kivasti samana päivänä. Sain kutsun paikanpäälle torstaiksi. Ei siinä mitään, mutta olisi vain mielenkiintoista tietää, että millä minä oikein pääsen Kirkkonummelle, kun ei ole ajokorttia vielä. Koulutus-asiatkin ahdistaa vitusti. Voi vittu, kunpa joku vois hoitaa näitä byrokratia-juttuja mun puolesta.

...

Koko edellisen yön tutkin ja pohdin erilaisia juttuja ja asioita aamuseitsemään asti. Noustuani puoli yhdeltätoista lähdin ulos pyöräilemään hetkeksi, keräämään ajatuksia. Ajatukset kasaan kerättyäni menin käymään Matinkylän ammattikoulussa. Löysin "toimistomiehen", joka opasti minut opon luokse. Hän ei kuitenkaan ollut paikalla, niinpä käväisin kuraattorilla. Kuraattori antoi opon puhelinnumeron. Opo kertoi pienen keskustelumme jälkeen, että minun kannattaisi soittaa Olli "Olli-Who?":lle, koska hän on Guru.

Tämän jälkeen olin hieman stressaantunut, eikä asiaa yhtään auttanut mummo, joka jaksoi ihmetellä kuinka saatoin ajaa pihan läpi pyörälläni. Sanoin, että olin niin ajatuksissani. Hän kuitenkin kyseenalaisti lukutaitoni ja kertoi, että siellä jossain on kyltti, jossa sanotaan että läpikulkua ei sovi tehdä. Vastasin apaattisesti: "Niin...". Asia kuitenkin meni toisesta korvasta ulos, kun on suurempia huolia. :)

Turhautuneena muistellen edellisyön mielensisäisiä manifestejani, päätin että en petä itseäin ja käyn nuorisopisteessä. Tämä oli oikea päätös, sillä vastoin odotuksiani en suinkaan saanut vain kasan paperia, vaan vietimme reippaasti päälle tunnin pituisen juttelutuokion mukavan nuoren naispuolisen ohjaajan kanssa.

Huomenna pitäisi soitella mm. (listaan muistiin itselleni):

*oppisopimus/omnia
*catering-juttu@lokakuu
*Olli "Olli-Who?"
*"paja"

Kaikenkaikkiaan kannatti käydä. Tuli kovin vastuuntuntoinen ja aikuinen olo tuon jälkeen, tykkään.