IRC-Galleria

Minä, yksin kuljen kohti taivaan rantaa.
Kannan mukanani murheen taakkaa.
Minä, yksin istun, hukutan suruni viinaan.
Vanhat haavat ja tuska saavat odottaa.
Minä, yhä sinulta pyydän, anteeksi anna.
Minä en jaksa, en yksin jaksa!

Suruunko päättyivät onnemme päivät,
minne jäivät, laulut rakkaudesta elämän.
Eivätkä jalat enää pitkälle kanna,
eivät anna, minun hetkeäkään levätä.
Tähänkö minä nyt jään,
lasken pään, halusin aina enemmän.

Minä, yksin kirjoitan hiekkaan.
Merkkejä muistoja siihen viivaan.
Minä, yksin istun, pullo on tyhjä.
Haavat pahenevat, tulee jo kylmä.
Minä, yhä sinulta pyydän, anteeksi anna.
Minä en jaksa, en enää jaksa!

Suruunko päättyivät onnemme päivät,
minne jäivät, laulut rakkaudesta elämän.
Eivätkä jalat enää pitkälle kanna,
eivät anna, minun hetkeäkään levätä.
Tähänkö minä nyt jään,
lasken pään, halusin aina vain enemmän.

Minä, surun lyömä, en kuuntele sinua.
En tahdo enää naruissa tanssia.
Minä, surun syömä, en anteeksi anna.
Minä en jaksa, enkä koskaan jaksa.

Suruunko päättyivät onnemme päivät,
minne jäivät, laulut rakkaudesta elämän.
Eivätkä jalat enää pitkälle kanna,
eivät anna, minun hetkeäkään levätä.
Tähänkö minä nyt jään,
käsiini hautaan pään, itken aina vain enemmän.
Tähänkö minä nyt jään,
Minä, yksin itkeämään, surun syömään elämään.


c. Joni "Nonno" K - Joku random, to be continued, maybe.