IRC-Galleria

Hän rakentanut on muurin suojakseen.
Jonka läpi ei kukaan voisi käydä.
Alitse ei pääse eikä yli voi nähdä.
Se mitä hän suojelee, koittaa unohtaa.
Elämä oli joskus paljon kauniimpaa.

Eteenpäin kulkee, nostamatta katsettaan lainkaan.
Jottei kukaan huomaisi, mitä he saivat hänessä aikaan.

Hän pettynyt on kovin moneen.
Usko mennyt heikkoon ihmiseen.
Jotka niin monesti lupasivat.
Että ovat tulleet jäädäkseen.
Hän etsi pakotien pois päästäkseen.

Ja niin hänestä tuntui, väsynyt oli murheeseen.
Toivoi että tänä yönä, hän nukahtaa voisi kuollakseen.

Uusi aurinko nousee yhden kerran viimeisen.
Hän päättänyt on yrittää vielä jaksaa huomiseen.
Sydämmessään kantaa yhä surua ikävää.
Mutta unohda ei koskaan niitä kahta ystävää.
Jotka hänestä tekivät jälleen jotain kestävää.

Vielä kerran, hän unelmansa voi kohtaa.
Vielä kerran, hän katseensa voi nostaa.


c. Joni "Nonno" K