IRC-Galleria

Tänään oli ihan erilainen päivä. Ehkä johtuen siitä että menin ulos ja näin jotain intensiivisempää elämää kuin kissani pärähtelyä yksiössä mitä erilaisimmilla tavoilla. Tosin kissani tuntuu olevan paljon hauskempaa katseltavaa kuin miljoonat autot kaupungissa ja ihmiset joilla on kiire paikasta a paikkaan b välimatkoja edes kelaamatta.Mutta näki ihmisiä ja sai taas majoittaa kodittomia hetken aikaa.Pärähdin työkkäriin uusimaan työnhakuani juuri sillä hetkellä kun siellä oli miljoonia ihmisiä ihmettelemässä jotain kojuja joissa myytiin töitä /ammatteja.Tosin kukaan ei oikein vaikuttanut tekevän mitään ja ihmiset tuntuivat vain seisovan ilman mieltä paikoillaan laulaen yhteistä kaaosta sävelenä joka oli niin monimuotoinen että korvani eivät erottaneet edes sen sanomaa.hienoa melua puheiden eri tarkoituksista ja tavoitteista. No sain työnhakuni uusittua enää pitää selvittää miksi erosin koulustani mutta onneksi se on pieni kirjoitus vain tunteistani joita he haluavat kuulla ja asioista joita en halua tehdä.Sitten pääsin sieltä pois ja otin teknologialla yhteytta sosialiisin kontakteihin (wow!) ja päätin mennä tekemään kustannusarvion harrastuksistani siinä odotellessa.Loppu päivä meni vaiheillen sateessa ympyrää ja siten jotenkin oudosti (tietoisesti)Päädyin juomaan kaljaa mestoille.Sitten olenkin katsonut monitoria loppuillan mitä erinäisemmissä muodoissa ja sen tuottamaa viihdettä ns sosiaalisesti yhdessä ihmisten kanssa.Hei tämä on aika normaali journali varmaan sellainen yleinen kaava jota ihmiset kirjoittavat <3 osaan sittenkin olla. Tosin tuntuu että mieleni puuroutuu ja en vain jaksa miettiä enää asioita tai en jaksa tehdä mitään mikä vaatii jotain toimintaa kuten ajattelu. en vain löydä enää haasteita asioista koska olen löytänyt taidon luovuttaa jos jokin tuntuu vaikealta.Muistan vielä kun olin kunnianhimoinen itseäni kohtaan ja tein kaiken luovuttamatta ja taistelin asioista joilla ei ollut merkitystä.Nyt tuntuu kuin olisin tullut vanhaksi mieleksi ja tajunnut että millään ei ole merkitystä koska mikään ei liikuta todellisuutta koska harhasi ovat tyhjiä.En tiedä. Itsensä aitaaminen on sekin harrastus.Liikkua näkymättömien mielten rajoissa ja uskoa että niitä ei saa ylittää,Kai niitä alkaa aikanaan sitten pelkäämään ja ne muuttuvat enemmän ja enemmän todelliseksi.Tänään hoidin haavaani vihreällä teellä jossa on echinaeta mukana ja valkosipulilla. Molemmat desinfioivat sen jos kukaan ei tiennyt miksi tungen niitä haavaani.minusta tuntuu nyt melkein normaalilta. Mikään ei vaivaa. olen jalat maassa. Mikään ei ole iloistakaan mutta silti on valoista ja pimeä tulee vasta silloin kun tiedän että se tulee.hieman kuin puuroa ilman sokeria. elät sillä mutta se ei maistu oikein millekään.Silti tiedän että jos olen iloinen siitä että minulla on ruokaa se maistuu taivaalliselle.Olen kiivennyt masennuksen huipulle ja katson sieltä harmaata maailmaa. Ehkä olen alistunut ja todennut että en pääse itse pois vaikka olen itse tänne kävellyt.Onneksi muistin levittää hampunsiemeniä matkalle jotta nekin saavat elää kauniisti paikoissa joissa ei ole musta taivas <3. Tunteeni ovat saaneet kodin. Harmi että ne on lukittu sisälle ja en muista missä avain on. Onneksi niillä on ruokaa. Muuten ne alkavat syömään taloaan ja kuolevat koska eivät voi elää ilman lämpöä.