Samassa vanha mies nousi keinutuolistaan nuoren miehen rivakoin liikkein ja asteli kohti vaatekaappia. Mies avasi vaatekaapin, ja siellä näkyi tulinen pätsi. Simo ei keksinyt sille mitään muuta nimeä, kuin helvetti. Vanhus sulki kaapin, harmitteli mutisten muistiaan ja avasi oven uudelleen. Nyt ovesta tulvahti pipareiden ja kynttilöiden tuoksua. Joulupukki tuli ja otti poikaansa kädestä kiinni ja talutti tämän ovesta. Tämän oli oltava Korvatunturi.
"Olemme eduskuntatalon kellarissa. Tämä paikka siirrettiin Korvatunturilta, kun liikaa turisteja alkoi pyörimään liian lähellä pajaani" kertoi Joulupukki. "Täällä minä tonttuineni valmistelen lahjat koko maailmalle. Olemme tiettävästi valtion tehokkain ja tuottavin laitos, koska valmistamme kaikki tuotteet taikavoimillamme kansan kärsimyksestä. Samalla päästöinä syntyy maailmaan iloa ja joulurauhaa", jatkoi Pukki.
Simo oli kuin klapilla päähän lyöty ja hämmästeli sitä hässäkän ja hyörinän määrää, joka Pajassa vallitsi. Viimeisiä lahjoja vielä rakenneltiin, viimeisteltiin ja paketoitiin ja samalla tontut lappasivat valtavia määriä paketteja olalla kulkevaan kangassäkkiin. Jotenkin kaikki paketit vain mahtuivat sinne.
Joulupukki vei Simon toimistoonsa ja istui mukavannäköiseen tuoliin ja viittoili Simon istumaan toiselle tuolille, joka ei sekään ollut yhtään hassumpi. Miehet joivat teetä, eivätkä puhuneet mitään. He vain katselivat toisiaan, ja molemmat aina tiesivät, mitä toinen olisi sanonut seuraavaksi, joten keskustelu olisi ollut aivan turhaa. Joulupukkien suku nimittäin ymmärtää sanomattakin paitsi toisiaan, myös kaikkia muita ihmisiä. Tästä taiasta osa on myös tontuilla, jotka kiertävät urkkimassa joululahjatoiveita.
Lopulta vanha mies nousi ylös ja lähti kävelemään toimiston nurkassa olevaa kaappia kohti. Siellä oli punainen nuttu, hattu ja mustat nahkaiset saappaat sekä vanttuut. "Tässä sinulle työvaatteet. Eräänlainen univormu. Tässä ei ole ihan yhtä hienoja ominaisuuksia kuin Bätmänillä, mutta on se ainakin lämmin. Parta sinulle kasvaa huomiseksi."