IRC-Galleria

Lappi. Pieni kylä, jolla ei ole edes nimeä. Niin pieni kylä, ettei sinne johda yksikään tie ja poiskin vain yksi. Kylä, jossa on Liisa-tontun työmaa.

Muista olemattoman pienistä kylistä poiketen tätä kylää eivät asuta ikäloput kuolemaa pullakahvien kanssa odottavat rauniot, vaan lapset, Joulupukin suurimmat kannattajat ja Joulupukin suosikkikansalaiset. Ainoat, jotka näinä päivinä vielä yleensä tietävät hänen olevan olemassa.

Päästäkseen kylän asukkaiden kanssa tekemisiin, Liisa hakeutui nimettömän kylän tavattoman suurelle lapsijoukolle aivan liian pieneen kouluun luokanopettajan sijaiseksi. Juuri sopivasti lapsilla oli kuvaamataitoa ja äidinkieltä sinä päivänä, joten aiheena oli "Mitä toivon joululahjaksi". Liisa katseli tyytyväisenä lasten puuhastelua ja mekastusta kuvaamataidon tunnilla ja tunnin puolessavälissä ilmoitti piirtämisajan olevan loppu ja seuraavaksi kaikki saavat esitellä työnsä luokan edessä.

Ensimmäisenä vuorossa oli Oskari, pieni kakkosluokkalainen vaaleahiuksinen poika, jolla oli ujo katse, kun hän käveli luokan eteen. Tosin Oskari oli tottunut olemaan aina kaikessa ensimmäinen, koska hänen sukunimensä oli Aaaba, kolmella A:lla joskus sattuneen jostain syystä oikaisemattoman kirjoitusvirheen vuoksi.

Oskari tallusti Liisan viereen luokan eteen ja nosti piirustuksensa kaikkien näytille. Samassa kaikki alkoivat nauraa. Liisa katsoi piirustusta ja järkyttyi. Samalla Oskari aloitti piirustuksen selostuksen: "Haluan joululahjaksi persettä tuolta hyvännäköiseltä sijaiselta!" Kuvassa Oskarilla oli kahdeksanvuotiaan piirtämäksi melko anatomisesti oikeanlainen kuvaus alastomasta naisen vartalosta muhkeilla tisseillä ja niukalla häpykarvoituksella. Jalkojen väliin osoitti nuoli, jonka toisessa päässä oli selventävä sana "pillu".
- Ei se kyllä varmaan yhtä hyvä ole ku Jenna Jameson, jatkoi Oskari.

Pieni tontun mieli oli aivan sekaisin, minkälainen sekopää tämä mukula oikein oli, ja minkälaiset vanhemmat tällä oikein oli. Toivottavasti seuraava olisi selväjärkisempi ja osaisi toivoa jotain lapsille sopivaa. Seuraavaksi Liisa päätti poisketa aakkosjärjestyksestä ja halusi jonkun tytön eteen, ne ovat yleensä järjissään ja suloisia siinä iässä. Eteen teputtelikin pieni saparopäinen Tellervo, joka aloitti heti reippaasti puheensa: "En oikee keksiny, mitä haluisin, ku mul on jo melkeen kaikkee, paitsi poiken juttui, mut piirsin sit tän Bratzin tähän ja sillä on kädessä moottorisaha, jolla se niinku sahaa sit tän meijän open päätä irti ja se ope on täs kuvas vielä elossa, ku sen sormet liikkuu tossa samalla ku sen pää irtoo." Liisalla alkoi olla melko sekavat tunteet päällä, mihin helvettiin hän oli oikein tullut!

Seuraavaksi Liisa tiedusteli, onko jollakin joku ihan oikea lahjatoive, jotain kivaa tavaraa tai lelua. Jo kymmenen kesää nähnyt Mikko nosti kätensä ylös ja sai puheenvuoron: "Sellaisia saksalaisa lehtiä, joden kanssa iskä vetää käteen. Sellaisia, joissa naiset paskantaa toistensa päälle. Ja sitten ison musta dildon, jolla voin raiskata meidän luokan Lauran." Samalla Mikko esitteli edehdytävästi paskakasasta nousevaa kyrpää esittävää kuvaansa. Tyttö, joka hiukan imarreltuna kikatti nurkassa oli varmaankin Laura.

Liisa oli aivan sekaisin yhden koulupäivän jälkeen ja halusi pois koko Jumalan hylkäämästä kylästä, jolle ei oltu edes keksitty nimeä. Joululahjaksi lapsille ei hän voinut kuvitella mitään muuta, kuin kuria vanhempien puolesta ja hedelmällisiä selkäsaunoja.

- joskus itsekin sillä silmällä salaa opettajiaan katsellut Oronen

PS. Väkivalta ei ole hyväksyttävä lastenkasvatuskeino, vaikka Liisan Korvatunturilta omaksutut vanhanaikaiset kasvatuskoodistot sen hyväksyvätkin.

PPS. Kakarat on ihan hulluja!