IRC-Galleria

Talvi näytti olevan tulossa, sillä taivaasta putoili harvakseltaan kauniin valkoisia hattaraisia lumihiutaleita. Hiutaleet olivat niitä peukalonpään kokoisia höytyviä, jotka kuitenkin iholle laskeuduttuaan sulivat heti. Lämpötila ei oikein osannut vielä päättää, pitäisikö pakastaa vai ei.

Teemu-tonttu oli keksinyt nerokkaan ajatuksen tehdä samalla hyvää työtä ja udella ihmisten joululahjatoiveita: hän soluttautui partiolaisten porukkaan ja hankki itsensä myymään joulukeksejä kansalle partiolaisten joulurahaston kartuttamista varten. Innoissaan Teemu veti partiolais-vaatteensa päälle, otti säkillisen keksejä mukaan ja lähti iloisesti kohti seikkailuita ja antoisia asiakaskohtaamisia. Teemu päätti suunnistaa harvemmin asutulle alueelle, koska arveli muiden partiolaisten olevan kuitenkin sen verran laiskoja, etteivät vaivautuisi niin kauas. Tontulta muutenkin matkanteko sujui paljon joutuisammin, kuin ihmiseltä.

Ensikisi Teemu pimputti vanhan puisen omakotitalon ovikelloa. Talo näytti olevan kipeästi maalin tarpeessa ja rännitkin olisivat vaatineet puhdistusta, sillä vesi tihkui niistä reunojen yli. Avaamaan tuli iäkäs nainen, oikeammin sanottuna klassinen mummeli lukulaseja ja itsekudottuja villasukkia myöten. Mummeli ilahtui suunnattomasti vieraastaan ja pyysi Teemun peremmälle. Teemu jätti kohteliaasti kengät eteiseen ja meni tupaan. Siellä oli siistiä, kuten kilttien alkoholisoitumattomien mummelien asunnoissa yleensä. Pirtissä oli pieni neliskanttinen ruokapöytä, jonka molemmissa päädyissä oli tuolit. Lisäksi siellä oli pieni tummaa nahkaa oleva sohva, televisio ja keinutuoli.

Mummo osti oitis laatikollisen keksejä, ja laittoi kahvinkin porisemaan. Teemu käsitti, että hänen oli juotava kahvia tai itkettävä ja juotava. Hän valitsi ensimmäisen. Kahvia keitellessä ja juodessa mummeli ehti selittää Teemulle elämänkertansa aina viime vuosisadan alusta Talvisodan kautta tähän päivään. Mummelin mies oli kuollut pari vuotta sitten, ja poika oli lähtenyt maailmalle, eikä tuntunut enää edes muistava äitiään. Talokin vaatisi kunnostusta ja niin edelleen. Teemulla alkoi hiipiä niskaan ikävä tunne, että tätä tahtia hän olisi pian talonkunnostuspuuhissa, joten sen sijaan hän alkoi puuhata lähtöä. Jouluna mummeli tosin saisi iloisen yllätyksen, kun Teemu olisi saanut pojan tulemaan käymään kotona ja ilmoittautumaan vapaaehtoisesti talonkunnostajaksinkin.

Mummelin luona kahvia juodessa meni aikaa monta tuntia, mutta osti mummo kolme laatikkoa keksejäkin, eli niitä oli enää kaksi jäljellä. Seuraavaksi kohteekseen Teemu valitsi hiukan ränsistyneen näköisen kerrostalon, josta hän arpomalla valitsi yhden asunnon. Ovikellon pimputuksesta ei kulunut kuin sekunti, kun oven takaa alkoi kuulua kova jumputus, kuin norsu olisi kävellyt kohti ovea. Oven avasikin parimetrinen steroidihirviö, joka viimeiseksi vaikutti keksien ystävältä. Korsto yrittikin laittaa oven kiinni heti partiolaisen keksilaatikon kanssa äkättyään, mutta Teemu ei niellyt tappiota. Tämä äijähän ostaisi keksejä ja mutustaisi ne hormonien runtelemasta kurkustaa läpi. Ukkoa alkoi selvästi vituttaa Teemun käytös ja kovat myyntipuheet. "Nyt hattiwatti vittuun siitä ovelta tai mä väännän sut solmuun", ärähti kaappi lopulta. Kun Teemu ei näyttänyt mitään poistumisen merkkejä, nappasi köriläs Teemua kurkusta kiinni. Vaan eipä tiennyt mies, mihin ryntyi tonttuun tarttuessaan. Silmää nopeammin Teemu iski muutamaan valikoituun hermopisteeseen ja karju oli maassa. Tämän jälkeen Teemu jätti tälle keksilaatikot ja otti maksun omasta pussistaan. Lähtiessään Teemu vielä huikkasi: "Käy jouluna äitisi luona ja laita sen talo kuntoon."