IRC-Galleria

Synkkä ja sateinen joulukuinen päivä. Kaikkien naamoista näki, että ihmisiä vitutti suunnattomasti vallitsevat sääolot. Ihmiset kävelivät kohti olematonta päämääräänsä katse tiukasti märässä ja harvakseltaan lojuvassa hiekoitussepelissä mustalla asvaltilla. Tuntui, että maa on imenyt kaiken valon pois, eikä sitä olisi luvassa kenellekään, ennen kuin ollaan kiltisti käyty töissä ja hoidettu jouluvalmistelut ja laulettu joulupukki-joulupukki.

Turussa, Aurajoen rannalla istui pieni poika. Poika oli vain 5 vuotta vanha ja häntä paleli. Hän oli ollut ulkona leikkimässä kavereidensa kanssa piilosta. Hän oli ollut menossa parhaaseen piiloon ikinä, kun yhtäkkiä huomasikin olevansa eksynyt. Hän arveli kävelleensä ainakin päivän ympäri Turkua etsimässä kotia, mutta muutamista tutun oloisista paikoista huolimatta hän ei löytänyt oikeaa reittiä. Siinä hän nyt istui, pieni poika viluissaan ja märkänä Aurajoen rannalla.

Ilta alkoi hämärtyä ja ohikulkevat ihmiset olivat yhä harvemmassa. Kaikki katsoivat edelleen harmaissa vaatteissaan vain jalkojaan kävellessään kohti työpaikkaa, kotia, kapakkaa, jumppatuntia tai mitä tahansa. Kukaan ei tuntunut kiinnittävän huomiota pojan kirkkaansiniseen takkiin, jossa oli vielä hienoja heijastimiakin ja selässä Donatello nimisen turtlesin kuva. Kukaan ei ollut koko päivänä edes katsonut poikaan, vaikka hän oli yrittänyt mennä kysymään ohikulkijoilta apua. Kaikki vain katsoivat kenkiään. Poikaa alkoi itkettää. Hän jäätyy tänne ja joulu on pilalla ja äiti suuttuu ja isä suuttuu ja sisko nauraa, kun kaikki ovat hänelle vihaisia.

Poika kyyristyi itkemään. Pelotti. Rannassa alkoi kuulua humalaista meuhkaamista. Isä oli aina humalassa pelottava, kun se ei meinannut pysyä pystyssä ja saattoi suuttua ja nauraa ihan ihmeellisistä asioista. Äidillekin se oli joskus ihan turhaan vihainen. Aamulla se haisi pahalle ja oksensi ja sitten oli äiti taas vihainen isälle. Humalaisten kanssa poika ei halunnut joutua tekemisiin. Hän käpertyi tiukemmalle jalkojensa ympärille samalla kun katulamput syttyivät pimenevään iltaan ja sade hieman yltyi.

Yhtäkkiä sade lakkasi, vain ropina jäi. Poika katsoi ylös ja näki päänsä päällä kelta-punaisen sateenvarjon ja hymyilevät kasvot. Ensimmäiset hymyilevät kasvot kavereidensa luota eksymisen jälkeen. Hänen takanaan seisoi kaunis nuori nainen, jolla oli punaiset talvisaappaat jalassa, ja punainen huivi. Takkikin hänellä oli punainen, kuten housut, lapaset ja pipokin. Poikaa alkoi hymyilyttää: "Sä näytät ihan tontulta". - Niinhän minä olenkin, sanoi nainen ja hymyili edelleen samalla kun auttoi pojan pystyyn. - Missä sinä asut?, kysyi nainen. Poika kertoi.

He kävelivät pitkän aikaa. Moni paikka, jonka läpi he kävelivät oli pojalle täysin tuntematon, jotkut paikat hän tunsi, joissakin hän muisti käyneensä tänään eksyneenä. Nyt kaikki paikat olivat vain paljon pimeämpiä ja pelottavampia, kuin päivällä mutta oikean tontun seurassa poika ei pelännyt. Välillä poika pääsi reppuselkään, välillä hän halusi kävellä itse. Hänellä oli taas hauskaa ja vilukin oli hävinnyt. Ikuisuuden, mutta tontun kanssa liian lyhyeltä tuntuneen ajan kuluttua alkoi kotiovi näkyä valaistuna pimeässä. Vähän matkaa ennen ovea tonttu kysyi pojalta joululahjatoivetta. Poika mietti. Halaus riitti tontulle vastaukseksi. He soittivat ovikelloa ja avaamaan tuli itkeneen näköinen äiti, joka ei keksinyt tarpeeksi sanoja kiittämään lapsen kotiin tuonutta punaisiin pukeutunutta nuorta naista. Nainen kuitenkin vain hymyili ja toivotti iloisesti onnellista jouluodotusta ja lähti iloisesti hypähdellen kävelemään pimeään yöhön.

"Se oli oikea tonttu, vai mitä äiti?", kysyi poika. "Varmasti.", vastasi äiti, eikä ollut yhtään vihainen, vaan vei Jussin lämpimään suihkuun ja nukkumaan hyvänyön suukon kera. Siskokaan ei nauranut.

- joskus näemmä totisuudenkin ylväälle jalustalle kurottava Oronen

Lappi. Pieni kylä, jolla ei ole edes nimeä. Niin pieni kylä, ettei sinne johda yksikään tie ja poiskin vain yksi. Kylä, jossa on Liisa-tontun työmaa.

Muista olemattoman pienistä kylistä poiketen tätä kylää eivät asuta ikäloput kuolemaa pullakahvien kanssa odottavat rauniot, vaan lapset, Joulupukin suurimmat kannattajat ja Joulupukin suosikkikansalaiset. Ainoat, jotka näinä päivinä vielä yleensä tietävät hänen olevan olemassa.

Päästäkseen kylän asukkaiden kanssa tekemisiin, Liisa hakeutui nimettömän kylän tavattoman suurelle lapsijoukolle aivan liian pieneen kouluun luokanopettajan sijaiseksi. Juuri sopivasti lapsilla oli kuvaamataitoa ja äidinkieltä sinä päivänä, joten aiheena oli "Mitä toivon joululahjaksi". Liisa katseli tyytyväisenä lasten puuhastelua ja mekastusta kuvaamataidon tunnilla ja tunnin puolessavälissä ilmoitti piirtämisajan olevan loppu ja seuraavaksi kaikki saavat esitellä työnsä luokan edessä.

Ensimmäisenä vuorossa oli Oskari, pieni kakkosluokkalainen vaaleahiuksinen poika, jolla oli ujo katse, kun hän käveli luokan eteen. Tosin Oskari oli tottunut olemaan aina kaikessa ensimmäinen, koska hänen sukunimensä oli Aaaba, kolmella A:lla joskus sattuneen jostain syystä oikaisemattoman kirjoitusvirheen vuoksi.

Oskari tallusti Liisan viereen luokan eteen ja nosti piirustuksensa kaikkien näytille. Samassa kaikki alkoivat nauraa. Liisa katsoi piirustusta ja järkyttyi. Samalla Oskari aloitti piirustuksen selostuksen: "Haluan joululahjaksi persettä tuolta hyvännäköiseltä sijaiselta!" Kuvassa Oskarilla oli kahdeksanvuotiaan piirtämäksi melko anatomisesti oikeanlainen kuvaus alastomasta naisen vartalosta muhkeilla tisseillä ja niukalla häpykarvoituksella. Jalkojen väliin osoitti nuoli, jonka toisessa päässä oli selventävä sana "pillu".
- Ei se kyllä varmaan yhtä hyvä ole ku Jenna Jameson, jatkoi Oskari.

Pieni tontun mieli oli aivan sekaisin, minkälainen sekopää tämä mukula oikein oli, ja minkälaiset vanhemmat tällä oikein oli. Toivottavasti seuraava olisi selväjärkisempi ja osaisi toivoa jotain lapsille sopivaa. Seuraavaksi Liisa päätti poisketa aakkosjärjestyksestä ja halusi jonkun tytön eteen, ne ovat yleensä järjissään ja suloisia siinä iässä. Eteen teputtelikin pieni saparopäinen Tellervo, joka aloitti heti reippaasti puheensa: "En oikee keksiny, mitä haluisin, ku mul on jo melkeen kaikkee, paitsi poiken juttui, mut piirsin sit tän Bratzin tähän ja sillä on kädessä moottorisaha, jolla se niinku sahaa sit tän meijän open päätä irti ja se ope on täs kuvas vielä elossa, ku sen sormet liikkuu tossa samalla ku sen pää irtoo." Liisalla alkoi olla melko sekavat tunteet päällä, mihin helvettiin hän oli oikein tullut!

Seuraavaksi Liisa tiedusteli, onko jollakin joku ihan oikea lahjatoive, jotain kivaa tavaraa tai lelua. Jo kymmenen kesää nähnyt Mikko nosti kätensä ylös ja sai puheenvuoron: "Sellaisia saksalaisa lehtiä, joden kanssa iskä vetää käteen. Sellaisia, joissa naiset paskantaa toistensa päälle. Ja sitten ison musta dildon, jolla voin raiskata meidän luokan Lauran." Samalla Mikko esitteli edehdytävästi paskakasasta nousevaa kyrpää esittävää kuvaansa. Tyttö, joka hiukan imarreltuna kikatti nurkassa oli varmaankin Laura.

Liisa oli aivan sekaisin yhden koulupäivän jälkeen ja halusi pois koko Jumalan hylkäämästä kylästä, jolle ei oltu edes keksitty nimeä. Joululahjaksi lapsille ei hän voinut kuvitella mitään muuta, kuin kuria vanhempien puolesta ja hedelmällisiä selkäsaunoja.

- joskus itsekin sillä silmällä salaa opettajiaan katsellut Oronen

PS. Väkivalta ei ole hyväksyttävä lastenkasvatuskeino, vaikka Liisan Korvatunturilta omaksutut vanhanaikaiset kasvatuskoodistot sen hyväksyvätkin.

PPS. Kakarat on ihan hulluja!

Korvatunturilla ei tapahdu mitään. Joulupukki on ryypännyt taas melkein kuukauden putkeen, eikä tunnelin päässä näy vieläkään valoa. Joka aamu, kun ukko herää, hän hakee uuden lekan Kossua ja alkaa särpimään sitä lämpimikseen. Nyt kuitenkin alkaa Joulumuorilla naisille tyypilliseen tapaan tulemaan mitta täyteen, ja ukon on aika olla jonkun aikaa selvin päin. Parin viikon päästähän sen pitäisi jo kiertää maailman kaikki kodit muutamassa tunnissa. Siihen ei Joulupukkikaan pysty kännissä.

Puolen päivän aikoihin muori leipoo korvatunturilla ruisleipää ja rieskaa, kun krapulainen valkoparta tallustelee silmät punottaen keittiöön. Ensimmäinen osoite, mihin tämä juoppoutunut jumalolento suunnistaa, on vessa. Ensin sieltä kuuluu kuolinkorinaa muistuttava oksennuksen ääni ja sen jälkeen tasainen voivotus ja löysän krapulapaskan valuminen vessanpönttöön.

Aamun tyhjennyssession jälkeen onkin Pukin taas aika alkaa täyttämään itseään, nimittäin päätään viinalla. Pukki löntystelee keittiön nurkassa olevalle kaapille ja avaa yläkaapin oven, mutta "MITÄ VITTUA!" kajahtaa saman tien koko tuvassa niin, että keittiöstä hajoaa ikkunat ja pari vanhinta kahvikuppia.
- Tuoremehua, perkele! Missä on meikäläisen aamukossu? Muori, saatana, sinäkös se olet viinani piitottanut, kukas muukaan? Missä se pottu on!?, raivosi pukki emännälleen
- Viinat annoin tontuille juotavaksi, ja tässä talossa alkaa nyt selvät päivät. Enää ei juoda viinaa päivät pitkät ja ammuskella poroja ilmakiväärillä huvin vuoksi. Enää ei istuta pubissa vanhojen juoppojen kanssa ja käydä huorissa! Ei, Pukkiseni, sinä olet Joulupukki ja silloin sisä teet joulun, ripitti Muori ukkoaan.

Pukki alkoi ottaa kierroksia, sen näki silmistä, silmien väriseksi punertuvasta naamasta ja punaisten silmien siristymisestä viiruiksi. Ja kuten suomalisen miehen tuleekin, huusi pukki raivoisasti "Akkaa turpaan!", nappasi seinustalta leipälapion ja kohotti sen lyödäkseen julkeaa emäntäänsä. Naiset ovat kuitenkin ovelia, ja kuten Joulupukki on miehistä miehisin ja pukein, on Joulumuori naisista naisellisin ja ovelin. Samassa, kun Pukki kaappasi leipälapion, kiljaisi Muori ihastuksesta "Onpa sinulla valtavat hauikset, enpä muistanutkaan, kuinka komeat ne ovatkaan, ennen kuin nyt kun taas pitkästä aikaa tartuit työhön. Ja kiitos, leipälapiota minä juuri tarvitsinkin, katsos kun leivät pitää laittaa uuniin." Kehumisesta hämmentyneenä Pukki unohti, että hänen piti piestä eukkonsa siniseksi ja sen sijaan laittoikin ruisleivät hölmistyneen näköisenä uuniin. Kun leivät olivat uunissa, alkoi muori lirkuttaa: "Leivät ovat uunissa aika pitkään, mitäs me sillä aikaa keksimme?" Samalla muori hiukan avasi paitansa kaula-aukkoa ja käpertyi Pukin syliin siten, että Pukki ei voinut olla tuntematta Muorin takapuolen hieroutuvan jäykistyvää pippeliään vasten. Kohta Pukki puskikin ainoalla sarvellaan sellaisella raivolla, ettei Korvatunturilla oltu kuukausiin kuultu.

- sarvet tanassa leipää syövä Oronen

Samuli-tonttu oli ehtinyt Korvatunturilta Rovaniemen kautta yöjunalla tänä aamuna jo Helsinkiin asti. Aamulla saapuessaan Samuli huomasi Helsingin lippusaloissa Suomen liput ja saikin lopulta selvitettyä, että nyt on Suomen itsenäisyyspäivä. Kysymyksen Samuli esitti kuitenkin ruotsiksi, koska joku voisi ottaa herneen nenään, jos onkin jokin tärkeä liputuspäivä ja joku suomalainen ei tietäisi sitä. Siksi siis on parempi tontun naamioitua ruotsalaiseksi.

Samuli muisti, että itsenäisyyspäivänähän tasavallan presidentti tarjoaa tärkeille ihmisille viinaa kotonaan kauppatorin laidalla. Samuli muisti myös kuulleensa, että bileisiin pääsee kuka tahansa kuokkimaan, kunhan on naamioitunut. Niinpä Samuli veti naamalleen iloisen Joulupukkia esittävän naamarin ja meni presidentinlinnan ovelle jonon jatkoksi. Tai siis olisi mennyt, jos töykeä mustiin pukeutunut poliisi ei olisi tönäissyt häntä pois linnan ovelle menevän autoletkan välistä.

Samuli oli kohtelustaan melkoisen käärmeissään ja päätti, että epäkohtelias poliisi saisi joululahjaksi ummetuksen ja pätti samalla käyttää tontuntaitojaan poliisin ohi livahtamiseen. Niinpä Samuli seisoi hetken päästä frakkien ja iltapukujen meressä yllään farkut, musta huppari ja Joulupukki-naamari. Kun jono oli edennyt sen verran, että ovi näkyi, kiinnittivät ovella seisovat ihmisjärkäleet huomionsa Samuliin. Pian tontun molemmilla puolilla oli kädessä kiinni kaksi valtavaa puku päällä olevaa SWAT-miestä, jotka käyttävät pimeässäkin aurinkolaseja. Hattiswatit heittivät Samulin mellakkapoliisirivin ulkopuolelle rähmälleen maahan.

Samuli ajatteli, että ehkä Linnan kuokkavieraskiintiö oli jo täynnä, kunnes huomasi satoja muitakin naamioituneita ihmisiä ympärillään, jotka olisivat selvästi hekin tahtoneet ilmaisten boolikulhojen ääreen. Joukon huutelusta päätellen he eivät pitäneet siitä, ettei Linnaan tänä vuonna otettu kuokkavieraita sisälle. Tästä syystä he heittelivät poliiseita päin kananmunia, tyhjiä olutpulloja ja kiviä. Samuli päätti liittyä heittelyyn, koska se oli selvästi jonkinlainen traditio. Ehkä tämän jälkeen he pääsevät sisään. Myös viinanjuominen tuntui kuuluvan ulkona tapahtuvaan rituaaliin, joten myös siihen Samuli liittyi. Pitihän jostain saada tyhjiä pulloja poliiseita päin heitettäväksi.

Kivien ja pullojen heittely oli niin hauskaa, että Samuli päätti kaikkien kuokkavierastovereidensa saavan joululahjaksi koko vuodeksi vahvemmat ja paremmat kännit ilman sammumisen tai muistinmenetyksen vaaraa. Poliiseidenkin työtä Samulin kävi niin sääliksi, että hän päätti, että paikalla olevilla poliiseilla kävisi joulusta lähtien aivan mieletön flaksi. Samulilla oli helvetin hauska ilta.

Seuraavana päivänä Samuli heräsi Töölön Kisahallin juoppoputkasta muistamatta miten sinne oli joutunut. Onneksi ei tarvinnut olla yötä ulkona.

- perunamaaltakin joskus kuokkimasta tavattu Oronen

PS. Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tontut lähtivät kukin omilla keinoillaan Korvatunturilta suunnistamaan kohti omia alueitaan. Olli-tonttu päätti aloittaa saman tien matkustamisen aikana tiedonkeruun ihmisistä ja asettui tien poskeen odottamaan peukalokyytiä.

Aikainsa paleltuaan Olli sai kuin saikin yhden auton pysähtymään. Auto oli vanha sininen Subaru Legacy ja kärysi helvetisti tupakalle. Kuljettajana autossa oli arviolta vähän yli viidenkymmenen oleva kurttuinen akka, joka todennäköisesti ryyppäsi keskiverto lapinmiehenkin pöydän alle. Matkustajana autossa istui etupenkillä reilu kaksikymppinen mies. Olli kiipesi tähän ruosteenraiskaamaan ja nikotiininkatkuiseen rämisevään sillipurkkiin. Tämä kärry veisi hänet Ouluun asti.

Hän yritti useaan otteeseen aloittaa keskustelua: "Onpas täälllä Lapissa talvi lähtenyt mukavasti käyntiin".
- Pillu täällä jäätyy! vastasi eukko, minkä jälkeen räjähti tupakkayskän katkuiseen räkäiseen nauruun. Miestä etupenkillä selvästi hävetti. Ajettiin noin 50 km hiljaisuudessa. Olli päätti yrittää uudelleen: "Sukulaisiako sinne Ouluun menette katsomaan"? Tällä kertaa nainen pysyi hiljaa, aivan kuin olisi miettinyt jotain uutta rivoutta sanottavaksi, mutta ei ilmeisesti keksinyt, joten pysyi hiljaa.

Taas meni ainakin 50 kilometriä.

Tiedonjanoinen tonttu alkoi tuskastua ihmisten toiveiden selvittämiseen juttelemalla ja päätti vaihtaa taktiikkaa kysymällä jotain etupenkillä matkustavalta mieheltä: -Onkos tullut pillua viime aikoina, Olli kuiskasi miehen korvaan niin hiljaa, ettei nainen kuulisi. Mies katsoi vieressään ajavaa naista epäilevästi ja kuiskasi lopulta takaisin: "Mie oon muute Aaro ja tuo tuossa on miun äitee. Se ajaa kaikki miun morsiot aina karkuu, joten viimeksi pääsin römpsää rämpyttelemään kesällä toukotöiden aikaan.

Tästä eteenpäin ainakin Ollin ja Aaron välillä tuntui juttu luistavan ja lopulta Ollilla olikin melko selkeänä mielessä lahjat molemmille: Naiselle joko keuhkosyöpä tai voitto bingossa, jotta tämä jättäisi pojallensa mahdollisuuden päästä naimapuuhiinsa ja Aarolle taas uusi äänenmurros, ensimmäinen kun ei ollut tuntunet tehneen tehtäväänsä kunnolla.

Tässä juuri oivalsin, kuinka hieno keksintö teflon on. Samalla oivalsin, ettei sitä suinkaan ole kehitetty alun perin siihen, ettei ruoka jäisi ruuanlaittovaiheessa kiinni valmistusastiaan. Teflonin on kehittänyt joku laiska poikamies, jolla on aina metrien korkuiset tiskivuoret.

Tänäänkin oli ollut yön yli pöydällä paistinpannu, jossa oli eilen vielä ollut kanakastiketta, nyt siinä oli enää kastikkeen rääppeitä laidoilla. Tarvitsin pannua kuumeisesti kalapuikkojen paistamiseen, joten rohkeasti otin tiskiharjan käteen ja varauduin helvetilliseen jynssäämiseen, mutta katso: oli kuin kastike olisi kammonnut harjaa ja juossut pois pannun pinnalta! Nerokasta!

Siinä kalapuikkoja ja perunamuusia syödessä heräsi toinenkin todennäköisesti paikkansapitävä idea gore texin alkuperästä. Sitäkään ei alun perin suunniteltu pitämään takin sisällä hoopoilevaa keski-ikäistä sateellakin sauvakävelevää tanttaa kuivana. Sen keksi tällä kertaa ukkomies, jonka piti saada lakanoista eritteet pois, ennen kuin emäntä tulee kotiin.

- MC Hammer- pinnoitetta innolla odottava Oronen

PS. Jos syö ruoan mukana hiukan teflonia, niin katoaako ummetus?
PPS. Jos paskapaperi olisi gore texiä, voisiko sen joka pyyhkäisyn jälkeen pudauttaa puhtaaksi ja pyyhkäistä uudelleen?

Tontut olivat hämmästyneitä. Oliko Pukki tosiaan tossun alla? Ehkä alkoholi kuitenkin oli heikentänyt tämän miehistä kuntoa, kun hän antoi ihmis-emäntänsä pompotella itseään. Näitä eivät tontut kauan ehtineet kuitenkaan miettiä, sillä Muori tuli takaisin, tällä kertaa yksin ja tarkimmat huomasivat hänen rystysissään tuoretta punotusta. Jos niissä olisi ollut verta, kaikkii olisivat tienneet, ettei Joulupukki vuoda verta.

Muori seisoi tomerana ja vihaisena salin portailla ja huusi tonttukansalle: "Te saastaiset huoripukit, jotka tulette tänne joka vuosi isänne nurkkiin ryyppäämään ja naimaan, teidän harteillenneko minun pitäisi muka uskaltaa antaa koko joulun järjestäminen! Ei käy, tänä vuonna joulussa näkyy naisen kosketus, nimittäin minun! Ensinnäkään te ette enää salakavalasti vakoile ihmisiä, vaan olette heidän kanssaan rehdisti tekemisissä ja selvitätte heidän lahjatoiveensa ja kiltteytensä puhumalla ja elämällä heidän kanssaan. Olen salassa Pukilta tehnyt oman suunnitelmani joulun valmisteluksi ja vihdoin saan laittaa sen toteutukseen! Mutta varokaakin, jos yksikin teistä spermatehtaista panee yhdenkin neidon paksuksi tai yksikin teistä hövelihaaraisista lutkista on tämän kuukauden jälkeen paksuna!"

Muori antoi vanhalle kauhistuneelle Korvatunturin sihteeritontulle valtavan pinon paperia, jokaiselle paikalla olevalle tontulle muutaman sivun ohjeistus joulun valmistelusta. Tämän jälkeen Muori poistui. Tontut seisoivat hetken suu auki ihmettelemässä, mitä oli tapahtunut. Nais-tontut tosin olivat salaa tyytyväisiäkin sovinistisen diktatuurin päättymiseen ja olivatkin huomattavasti iloisempia kuin urostoverinsa. Hetkessä kukin tontuista sai oman ohjeistuksensa ja oli pikkujouluaterian vuoro.

Syömisen jälkeen jokainen tonttu alkoi tehdä matkaa takaisin omalle alueelleen suorittamaan lahjatoiveden ja viimehetken kiltteyden selvittelyä. Nyt tosin aivan uudella konseptilla, joka vaati, jos mahdollista, ehkä vieläkin ovelampaa vakoilutaktiikkaa. Lopulta pelkkä piilossa pysyminen on tontun kaltaiselle osittain jumalalle helppoa.

Kaikki heräsivät aamulla pää vielä täynnä, mutta pussit tyhjinä. Orgioiden jäljiltä olivat Touho-tonttujen kullit hehkuvanpunaisia helliä nypyköitä, joihin pelkkä katsekin koskee ja vastaavasti Tiina-tonttujen jalkovälit olivat kuin hehkuvalla raudalla kairatut molempiin reikiin. (Tässä syy, miksi tontut aina nähdään hiipimässä hiukan jalat levällään.) Seksikarkeloihin tuodut ulkopuoliset ihmiset oli yöllä toimitettu taikavoimin kotiin ihmettelemään, mitä heidän sukukalleuksilleen on käynyt. Orgioiden tarkoituksena on tonttujen riittävyyden varmistamisen lisäksi myös tappaa tonttujen sonnin lailla jylläävä seksuaalinen himo, joka saattaisi yllättää tontun, kun tämä on tarkastelemassa, onko Susanna 22v kiltisti. Sen jälkeen Suski olisi kaikkea muuta, kuin kiltti...

Kun kaikki Suuressa salissa alkoivat olla hereillä ja housut jalassa, saapui Joulupukki paikalle. Tämä oli silminnähden aloittanut jo ainakin tuntia aikaisemmin uuden nousun uuteen päivään, ja hoippuikin saliin Finlandia pullo kourassaan. Vaikka Pukilla oli pitkä putki takanaan, ei alkoholi rappeuttanut samalla tavalla jumalten elimistöä, vaan hän oli yhtä hyvässä kunnossa, kuin satoja vuosia ennenkin. Hän oli vain kännissä kuin käki. Pukki alkoi mölistä sammaltavalla äänellään jonkinlaista muinaissuomalaista juomalaulua, jossa käytetty kieli oli hävinnyt maailmasta jo ajat sitten. Hän oli kuullut sen lapsena Suomen jumalilta.

Kun Joulupukki viimein tajusi, missä oli, ja että hänen takanaan seisoi vihainen Joulumuori perse viime yöstä myös hellänä, hän ryhdistäytyi. Muori oli uhannut purra Pukilta kullin poikki, jos tämä nyt ryssisi joulun. Pukki availi kröhimällä ääntään, minkä jälkeen hän alkoi puhua äänellä, jota kukaan ei voinut olla kuulematta saati kuuntelematta. "Tied'n ethä mulla on mennü täshshä vähäshen alamäkeen, mutha pidtetään joulu shilti. Mä koithan hiuka raithistuu täs kuukhauden aikana. Muth vielä on vähä aikaa ryypäthä. RAI RAI!" Tässä vaiheessa Muorilla paloi käpy ja hän veti Pukin parrasta kiskoen pois salista.

Kaikkia tonttuja vitutti suunnattomasti. He luuluvat jäävänsä työttömiksi, jos Joulupukki päättää perua joulun. Kaikkialla kävi levoton puheensorina ja jokunen tonttu jopa meni Korvatunturin pubiin hukuttamaan murheensa Lapin kultaan. Silloin eräs tontuista, joulupukin vanhin tytär, korotti äänensä niin, että se kuului koko Korvatunturin yli ja sanoi: "Jos isämme on ryhtynyt juomaan, ei meidän pidä seurata hänen tyhmyyksiään! Joulun on tultava vaikka ilman Joulupukkia!"

Tontut havahtuivat masennuksestaan ja ymmärsivät, että heidän pitää saada joulu aikaiseksi tänä vuonna ilman Joulupukkia. Helppoa se ei olisi, mutta sen on onnistuttava. Alettiin tekemään suunnitelmaa, miten lahjat saataisiin jaettua jokaiselle, koska Petteri Punakuono on niin pahasisuinen eläin, ettei se siedä muita kuin Joulupukkia ohjaksissa. Ilman Petteriä taas reki ei lennä. Lisäksi ainoastaan Joulupukissa on riittävästi jumalaa, jotta hän ehtii käydä kaikki talot illan aikana. Päätettiin, että jouluaattona jokainen tonttu pukeutuu Joulupukiksi ja lahjat he käyvät hakemassa Korvatunturilta viikkoa ennen aattoa. Kaikki pitivät ideaa hyvänä.

Vaikka joulun avaus olikin mennyt pieleen, oli tonttujen mielestä säädyllistä kuitenkin pitää yli tuhatvuotisen perinteen mukaan päätösorgiat. Paikalle oli oman tehtävänsä mukaan osa tontuista hankkinut kauneimpia nuoria neitoja ja miehiä, jotka lopulta huumaantuvat tonttujen ulkonäöstä ja jumalallisesta voimasta tehdä temput. Jälkeenpäin ihmiset eivät toki muista missä ovat olleet, mutta näin on aina varmistettu, että tonttuja on maailmassa riittävästi.

Tämä yö korvatunturilla naitiin.

- Kirjailija "minäkö puutteessa" Oronen

Joulukuun ensimmäinen päivä. Ensimmäinen adventti on jo takana ja tontut on kutsuttu kesäkomennuspaikoiltaan Korvatunturille käskynjakoon, kuten joka vuosi. Tontut ovat kesäisin työpaikoissa, joissa heillä on tilaisuus tarkkailla lapsia ja heidän vanhempiaan. Joulupukki muun muassa omistaa Jäätelöautot, joiden kuljettajat ovat vastaavasti tonttuja. Myös suurin osa päiväkotien kesälomien sijaisista on tonttuja.

Korvatunturin suuressas istuntosalissa on kova hälinä, kun kaikki vaihtavat kuulumisiaan kesältä vanhojen tuttujen kanssa ja hakeutuvat omille paikoilleen. Ryhmien johtajat hypistelevät hermostuneina papereitaan, varsinkin jos heidän alueellaan on ollut erityisen tuhmia lapsia. Tällöin Joulupukki alkaa yleensä tentata asiasta juuri ryhmänjohtajaa.

Viimein, juuri sekunnilleen ajallaan, astuu Joulupukki salin edessä olevaan puhujanpönttöön. Samalla pöntön vieressä oleva sihteeri nyrpistää nenäänsä. Joulupukki haisee tänä vuonna tavastaan poiketen vahvasti vanhalle viinalle, ja askelluskin on hiukan epävarmaa. Joulupukki kröhäisee avatakseen ääntään, mitä seuraakin hillitön tupakkayskän kohtaus ja lopuksi Pukki sylkäisee ruskean tervaklimpin salin lattialle. Kaikki tontut ovat kauhuissaan: Mitä joulusta tulee, jos Joulupukki on ratkennut ryyppäämään!

Viimein pukki alkaa puhua: "Ei kiinnosta paskaakaan! Joulu on perseestä ja ripulina meikäläisen pöntönlaidoilla! Jos joku haluaa tehdä jotain paapoakseen näitä kiittämättömiä ihmisen irvikuvia tässä maailmassa niin voivat toimia viime vuoden ohjeistusten mukaan. En ole jaksanut tehdä uusia." Pukki kääntyy lähteäkseen pois järkyttyneen ja hölmistyneen yleisönsä edestä, mutta huomatessaan, ettei kukaan liiku mihinkään, hän vielä palaa mikrofonille ja toteaa: "Tontut vittuun, Pukki menee nyt jatkamaan ryyppäämistä ja panemaan muoria perseeseen. Halukkaille tarjotaan toimistossa raakaa kiljua. Kokous on päättynyt!"

Tontut ovat aivan äimänä; yleensä joulunavauspalaveri on kestänyt koko päivän ja jokainen on saanut omat tehtävänsä ryhmänjohtajat ovat antaneet kesäraporttinsa ja niin edelleen. Mutta tänä vuonna Pukki on sekaantunut halpaan viskiin ja keskikevyeeseen! Tontut alkavat poistua salista keskenään kiivaasti keskustellen ja kaikki jakautuvat pieniin ryhmiin, useimmiten maantieteellisin vastuualueittain, keskustelemaan siitä, miten joulu tänä vuonna järjestyy.

Kukaan ei mene joulupukin toimistoon juomaan kiljua.

- Pukki krapulassakin; Oronen