IRC-Galleria

Jaahas. Taas tuli kukuttua. No tällä kertaa ei kuitenkaan farmin vuoksi. Oli ja itse asiassa on vieläkin työtehtäviä tehtävänä. Muutama lause pitää vielä kääntää englanniksi... Huhhuh. Mutta kyllä se tästä.

Oli aikas kiva sunnuntaipäivä. Vapaa sellainen. Käytiin anoppilassa rosvopaistilla. Hyvää. Samoin kuin täytekakku. Sitten illalla Jasun kanssa salille. Ihan vaan katsastuskierros. Ensituntumaan laitteisiin. Olen enemmän sellanen fitness -salityyppinen kuin raskaslevysarjalainen. Ainakin toistaiseksi. Ja miksi salille? On tullut aika kurittaa lihaa, saada kaikki liha tottelemaan henkeä. Ja se tarkoittaa salia, juoksua ja muuta sellaista, jossa sielun temppeli saa uutta muotoa. Toivottavasti.

Motiivi?

Ei se, että sitten kelpaisin paremmin. Ja kun nyt menin tämän toteamaan, niin keittiöpsykologian vetokaappikurssi ykkösen pohjalta voi todeta, että jokin arka paikka tuo ulkoinen olomuoto itselle vielä on.

Pääsyy on siinä, että tahtoo jaksaa. Jaksaa tehdä työnsä, olla perheelleen ja joskus jopa juosta poikansa kanssa pallon perässä. Niin, ja jos hyvin saa lihan liikkeelle ja läskistä haihtumaan 40 kg, niin nousen vielä kerran ratsaille! Ehkä vuoden kahden päästä...

Eilen tuli käveltyä. Lähes 20 km Metsäkansan kirkolta Vieraudenvuoren ja Ristimäen kappelin kautta Pyhätietä Lempäälän pyhän Birgitan kirkkoon. Oli Birgitan vaelluksen aika.

Mainio vaellus. Leppoisaa ja toisinaan tiukempitahtista tallustamista syyskesän luonnossa sopivasti taukoja pidelle. Sielu lepäsi, henki sai ravintoa rukoushetkistä ja ruumis rasittui. Siksi kolottaa.

Ihmisestä löytyy mielenkiintoisia lihaksia, jotka käyttämättömyyden jälkeen häirittyinä ilmoittelevat itsestään hyvin tiedostettavasti pienimmänkin liikkeen myötä. Huomenna on jo helpompaa.

Mitäpä, jos lähtisit ensi vuonna mukaan?

Rakas päiväkirja.

Tässä sitä ollaan. Mun tavassa kirjoittaa päiväkirjaa. Ikuisuus väliä edelliseen kertaan. Mutta en, en tee pyhää lupausta kirjoittaa jatkossa ja jatkuvasti. Jos edes joskus ja ihan vähän.

Aika kuluu. Menee jotenkin käsittämättömän nopeasti. Niinkuin nyt viime kesäkin. Ihan hujaus, ja tässä sitä ollaan, aloittamassa uutta työkautta ja uusia rippikouluja, isoskoulutuksia ja ties mitä. PAITSI uutta elämää uudessa kodissa. DAMN että ottaa päähän kun kukaan ei osta tätä meidän ihastuttavaa kotia, että voitais muuttaa Valkeakoskelle. Mutta aikanaan...

Tänään perjantaiaamuna mulla on ollut nelisen tuntia aikaa. Siis noin kahdeksasta noin vähän yli yhteen toista, mikä itse asiassa on kolmisen tuntia. Aika kuluu näköjään tämän takia nopeasti, kun ei osaa laskea edes yhden käden sormia vaativia laskutoimituksia.

Joka tapauksessa, on siis ollut muutama tunti aikaa tehdä kotona töitä. Laittaa ensi viikon maanantaita ja tiistaita pakettiin, vaan mitä tapahtuu? Aika vaan karkaa käsistä ja kohta on myöhäistä.

Yhtenä vapaapäivänä oivalsin jotain. Ihan hetken aikaa tajusin, että mikä on sen päivän kutsumus. Siis tavoite ja tarkoite. OLLA. Vapaapäivä ei ole suorittamista varten. Siis sellaista suorittamista varten, että pitäisi tehdä kaikki se, mitä ei-vapaapäivinä jää tekemättä. Vapaapäivä on sitä varten, että voisin olla juuri siinä päivässä, kiirehtimättä seuraavaan päivään tai miettimättä, mitä eilen ja toissa viikolla on jäänyt tekemättä. Olla vaan ja voimistua seuraavaa päivää varten, joka on sitten mitä on. Siis se seuraava päivä. Tai no voimistuminenkin.

Ei aika kulu. Aika on. Minä kulun. Ja sillekin voi jotain. Jos on tahtoa ja henki voittaa lihan. Juuri nyt en tosin muista, mihin laitoin kuntosalisähköavainkorttini. Siispä kahvin keittoon.

Pappilanniemessä. Maanantaina puolen päivän jälkeen nuoret tai ainakin suurin osa lähti kotiin ja tilalle tuli reilu 20 poikaa. Alkoi siis poikien hiihtolomaleiri. Tässä kirjoitellessa talo on jo varsin hiljainen, yksittäisistä huoneista kuuluu hiljaista sipinää, jonka rytmistä on pääteltävissä, että kohta on unimatti jokaisessa huoneessa. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. No, yksi mokakin tälle päivälle: unohdin yhden virkatehtävän puolelta päivin. Huutia tulossa ja pahoittelureissulle lähdettävä.

Siunaus arkeesi!

Vihdoinkin! Tämä on ensimmäinen nuortenleiri, joka toteutuu Valkeakoskella seurakunnassa töissä oloni aikana. Juuri sopivan kokoinen iskujoukko seurakunnan nuoria saatiin lähtemään tälle leirille. Ensimmäinen ilta on vietettynä. Leiri alkoi mukavasti: heti syömään. Olikin nälkä, kun koko päivänä en ollut ehtinyt syömään. Sitten oli saunat ja iltaohjelmaa. Nojaa, iltaohjelmaa ja iltaohjelmaa. Banaali saattoi olla ihan hyvä laatusana Mooseksen matkassa -teemailtaan. Iltahartaus ja nukkumaan. Tai ketkä meni ja ketkä ei. Ohjaajien kanssa tehtiin postitusta ja nyt olen aloittelemassa huomisen eikun siis tämän aamun messun viimeistelyä. Psalmilaulu alkaa olla quite okay, ehkä se menee läpi. Saarna vaatii vielä loppusäätöä. Huomenna on luvassa vaihtelevaa ohjelmaa, toivottavasti leirillä olijat pitävät ohjelmasta ja ennen kaikkea viihtyvät yhdessä. Yhdessä olo se kuitenkin on tärkeintä. Nyt kun pää on saatu auki, niin toivon tosissaan, että rovastikunnalliselle nuorten leirille tulee väkeä ja että syksyn nuortenleirit innostavat mukaan. Vielä kun Taizen matka saataisiin käyntiin, niin avot!

Siunausta sunnuntaillesi!

Teemu

Jihaa! Toista päivää lomalla. Ja jo nyt karmee ikävä töihin. Takana on huippukiva kesä leireineen, joista kaksi ylitse muiden: Pappari 1 ja SANKARIT Partaharjulla. Neljän vuoden kuluttua uudelleen! Kuka lähtee messiin?

Ai mistä tietää, että Pastori on lomalla? Kun katsoo taivaalle: ei pilven hattaraakaan ja kun katsoo mittariin: hellettä. = ) Voimia teille, jotka töitä teette.

Eilen se oli. Rippikoulun suuri päätösjuhla. Messu meni mielestäni varsin mukavasti, vaikka olikin hivenen pitkä. Pitää vielä miettiä, miten voisi toimintaa tiivistää, ehkä siten, että kolehdin keräämisen sijaan sen voisi ehtoollisen aikana tuoda tullessaan.

Nyt on haikea olo. Pojan synttärit (Jaakko 7 v) ovat pitäneet kiireisenä sekä sunnuntai-illan että tämän päivän, mutta nyt, kun pitäisi mennä nukkumaan, iskee haikeus. Haikeuteen kätkeytyy kuitenkin odotus. Keitä kaikkia syksyllä tapaammekaan mukana isostelussa. Konfirmaatio kun ei ole päätöspiste vaan kaksoispiste: jonkin taitekohta tai siirtymä johonkin uuteen. Jumala siunatkoon Pappari 1 leirin nuoret, isot ja ohjaajat. Nyt nukkumaan! (tai siis ihan oikeesti lukemaan kirkkohistoriaa)

Niin se vaan aika rientää. Reilu viikko on leiristä ja ensi viikon sunnuntaina on sitten konfirmaation aika. Takana on riparivuosi, jonka aikana on hiljalleen tultu porukan kanssa tutuksi. Leirin muistot saavat kaipaamaan takaisin riparille. Edessä on kuitenkin haikeat jäähyväiset. Konfirmaatio on iso juhla ja samalla siirtymä. Toivottavasti mahdollisimman monen kanssa jatketaan syksyllä isostelun ja muun nuorten kanssa touhuilun merkeissä.

Kesääni kuuluu nyt riparin jälkeen paljon muuta. On hautajaisia, häitä ja kasteita. Sellaista peruspapin työtä. Hienoja hetkiä ihmisten surussa ja ilossa. Samalla on aikaa suunnitella tulevaa, syksyn toimintaa ja uusia juonia riparikesään 2008. Loma odottaa muutaman viikon päässä. Sitä ennen on mukava törmätä kaupungilla tuttuihin ja toivottavasti moni tämän kesän riparilaista poikkeisi nuortentilassa seurakuntatalon kellarissa kahvia kinuamassa. Pannu porisee heti, kun vain ovi käy siihen malliin.

Istun toista iltaa kotosalla. Eilen tulimme Pappari 1 riparilta. Vieläkin on haikea olo. Leiri oli niin upea ja mahtava! Rippikoululaisten, isosten ja ohjaajien kanssa tuli koettua ja yhdessä elettyä monta haastavaa ja nautittavaa hetkeä. Vaikka väsymys painaa, niin tuntuu upealta muistella kaikkea sitä mitä yhdessä on koettu ja miten Jumala hoiti monia asioita ja meitä leirillä mukana olleita. Parin viikon päästä on konfirmaatiojuhla, joka huipentaa tämän rippikoulun. Sitä odotellessa on mukava istahtaa kahville ja palauttaa mieliin leirin huippukohtia.

Olen juuri herännyt. Tai siis käynyt pesemässä toki silmistä unet pois ja hampaat aamunraikkaaksi. Eilen lauantaina seurasin Kiisi Isotalon pitämää koulutusta kesän 2007 isosille. Se oli upeaa seurattavaa. Kahdellakin tavalla. Ensinnäkin, opin itse samalla valtavasti ja tein havaintoja, miten pitää omaa toimintaa ja työskentelyä kehittää. Toiseksi oli mahtava seurata teitä, isoset, miten heittäydyitte koulutuksen vietäviksi oppimaan ja omaksumaan aivan huikeita uusia näkökulmia kesän toimintaan ja iltaohjelmiin. Koulutuspäivä oli rankka ja siitä huolimatta veditte viimeiseen saakka täysille. Päivä olikin sitten aiheellista päättää rentouttavaan saunaan. Aivan huikeaa! Kiitos Kiisi! Kiitos Isoset!

Nyt on aika herättää teidät aamu-uniset kohden kahvipöytää.