IRC-Galleria

Eilen se oli. Rippikoulun suuri päätösjuhla. Messu meni mielestäni varsin mukavasti, vaikka olikin hivenen pitkä. Pitää vielä miettiä, miten voisi toimintaa tiivistää, ehkä siten, että kolehdin keräämisen sijaan sen voisi ehtoollisen aikana tuoda tullessaan.

Nyt on haikea olo. Pojan synttärit (Jaakko 7 v) ovat pitäneet kiireisenä sekä sunnuntai-illan että tämän päivän, mutta nyt, kun pitäisi mennä nukkumaan, iskee haikeus. Haikeuteen kätkeytyy kuitenkin odotus. Keitä kaikkia syksyllä tapaammekaan mukana isostelussa. Konfirmaatio kun ei ole päätöspiste vaan kaksoispiste: jonkin taitekohta tai siirtymä johonkin uuteen. Jumala siunatkoon Pappari 1 leirin nuoret, isot ja ohjaajat. Nyt nukkumaan! (tai siis ihan oikeesti lukemaan kirkkohistoriaa)

Niin se vaan aika rientää. Reilu viikko on leiristä ja ensi viikon sunnuntaina on sitten konfirmaation aika. Takana on riparivuosi, jonka aikana on hiljalleen tultu porukan kanssa tutuksi. Leirin muistot saavat kaipaamaan takaisin riparille. Edessä on kuitenkin haikeat jäähyväiset. Konfirmaatio on iso juhla ja samalla siirtymä. Toivottavasti mahdollisimman monen kanssa jatketaan syksyllä isostelun ja muun nuorten kanssa touhuilun merkeissä.

Kesääni kuuluu nyt riparin jälkeen paljon muuta. On hautajaisia, häitä ja kasteita. Sellaista peruspapin työtä. Hienoja hetkiä ihmisten surussa ja ilossa. Samalla on aikaa suunnitella tulevaa, syksyn toimintaa ja uusia juonia riparikesään 2008. Loma odottaa muutaman viikon päässä. Sitä ennen on mukava törmätä kaupungilla tuttuihin ja toivottavasti moni tämän kesän riparilaista poikkeisi nuortentilassa seurakuntatalon kellarissa kahvia kinuamassa. Pannu porisee heti, kun vain ovi käy siihen malliin.

Istun toista iltaa kotosalla. Eilen tulimme Pappari 1 riparilta. Vieläkin on haikea olo. Leiri oli niin upea ja mahtava! Rippikoululaisten, isosten ja ohjaajien kanssa tuli koettua ja yhdessä elettyä monta haastavaa ja nautittavaa hetkeä. Vaikka väsymys painaa, niin tuntuu upealta muistella kaikkea sitä mitä yhdessä on koettu ja miten Jumala hoiti monia asioita ja meitä leirillä mukana olleita. Parin viikon päästä on konfirmaatiojuhla, joka huipentaa tämän rippikoulun. Sitä odotellessa on mukava istahtaa kahville ja palauttaa mieliin leirin huippukohtia.

Olen juuri herännyt. Tai siis käynyt pesemässä toki silmistä unet pois ja hampaat aamunraikkaaksi. Eilen lauantaina seurasin Kiisi Isotalon pitämää koulutusta kesän 2007 isosille. Se oli upeaa seurattavaa. Kahdellakin tavalla. Ensinnäkin, opin itse samalla valtavasti ja tein havaintoja, miten pitää omaa toimintaa ja työskentelyä kehittää. Toiseksi oli mahtava seurata teitä, isoset, miten heittäydyitte koulutuksen vietäviksi oppimaan ja omaksumaan aivan huikeita uusia näkökulmia kesän toimintaan ja iltaohjelmiin. Koulutuspäivä oli rankka ja siitä huolimatta veditte viimeiseen saakka täysille. Päivä olikin sitten aiheellista päättää rentouttavaan saunaan. Aivan huikeaa! Kiitos Kiisi! Kiitos Isoset!

Nyt on aika herättää teidät aamu-uniset kohden kahvipöytää.

Matkalaukut on pakattu, kotiin jääville ohjeet kirjoitettu, laskut maksettu. Loma voi alkaa!

Joulunaika oli jotenkin haastavaa, vaikkei niin tavattoman kiire ollutkaan. Ehkä koko vuoden tekemiset vaan alkoivat painaa harteilla. Siksipä onkin ollut mukavaa, hauskaa ja rentouttavaa pitää muutamia rästivapaita pois ja huomenna lennähdämme vaimon kanssa ihan oikealle lomalle! Vuosiin! Ensin vuodenvaihde Lontoossa veljen luona ja sitten suuntana Dominikaaninen tasavalta ja serkun häät, joissa tosin toimitan papin tehtävää siunaamalla heidän avioliittonsa. Jännittäviä aikoja siis edessä!

Ensi vuosi tuo paljon muutosta ja haasteita. Innolla odotan, että pääsemme niin tiimin kuin seurakunnan muiden työntekijöiden ja seurakuntalaisten kanssa virittelemään vuoden 2007 läsnäoloa - niin inhimillistä kuin jumalaista.

Siunasta alkavaan vuoteen!

Viime sunnuntaina käynnistyi uusi kirkkovuosi ja samalla alkoi Valkeakosken seurakunnan rippikouluvuosi. Syksyn ajan olemme työstäneet rippikoulun ulkoista konseptia tiedotuksen, viestinnän ja joidenkin rakenteiden kohdalta. Se on ollut innostavaa ja jännittävää.

Tänään tartuin kirjaan, joka sai oikein tärisemään innosta! Rippikoulun käsikirja viritti jo heti alkulehdillään sellaisia ajatuksia ja kehittämishaasteita siitä, mihin suuntaan voisimme olla rakentamassa rippikouluamme. Tätäkin kirjoittaessani tulee yhä lisää ideoita! Vitsi, että rippikoulu voi olla inspiroiva ja ajatuksia herättävä työtehtävä. Maltankohan lukea tuota kirjaa rauhassa loppuun ennenkuin säntään laatimaan uusia suunnitelmia ja pohtimaan yhdessä ohjaajatiimien kanssa rippikoulumme tulevaisuutta.

Toivottavasti rippikouluihimme tulevat riparilaiset voisivat osaltaan innostua tutkimusmatkasta elämän, uskon ja rukouksen maailmaan. Ajatella, että seuraavan lähes vuoden aikana olemme yhdessä tällaisen haasteen edessä: TULE SIKSI MIKÄ JO OLET! Siis kristityksi. Mitäs se sitten on? Se on jo ihan eri juttu... Nyt takaisin rippikoulun maailmaan!

Saarna! Se on vielä vaiheessa. Vaikka viikon on jo koettanut työstää, niin mitään ei tuu paperille. Harmitus sentään. No on tässä sentään vielä aikaa! Vasta illalla on saarnavuoro, joten eiköhän se tuossa kahden aikaan iltapäivällä saa muotonsa. Niin, hyvää pyhää itse kullekin!

Tänään se tapahtui. Nimittäin havahtuminen irc-galleriatodellisuuteen. Pitkän tauon jälkeen -jota osa oli jo kuolemaksi epäillyt- onnistuin kuin onnistuinkin löytämään käyttäjätunnukseni ja salasanani, joten galleria lävähti viimein auki. No, tuo kahvikuppikuva ja sen väsynehkön näköinen kannattelija on ollut jo kaksi vuotta sitten väsymyksenasteeltaan tuossa pisteessä. Uudempaa versiota ei ole saatavilla ennenkuin kuolemanväsy väistyy ja elämän pirteys voittaa enemmän alaa koko olemuksessa. Niin, onko kuoleman jälkeistä elämää? On, ja kerrassaan loistavassa muodossa! Ja tien sinne te tiedättä!?