IRC-Galleria

Vauhdikas sunnuntai. Aamulla messuun Akaan kirkkoon khra Lindströmiä kuulemaan. Sitten Koskin kautta kotiin ja valmistautumaan kasteeseen. Kaste ja jälleen kotiin tekemään takapihalle muutama syyssäätö. Loppu ilta menikin valmistautumisessa maanantain ja tiistain koulutukseen. Ainiin ja oltiinhan me vaimon kanssa heti aamu kahdeksalta kuntosalilla.. Elämäni ruumis, vielä minä sinut kiinteytän ja kasaan rutistan!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Muu porukka on Ristirockissa. Olin varannu itellekin sen työtehtäväksi, mutta virkamatka muuttuikin vapaapäiväksi. Hyvä niin. Sai olla perheen kanssa. Nukkua aamulla pitkään, tehdä herkkuaamiaisen pekoni-munahässäköineen, saaristolaisleipineen ja donitseineen valmiiksi ja kun oli aika sulateltu, niin sitten punttisalille. Toka kerta. Siitä se lähtee. Alavartalo-ohjelmaa veivaamassa meni mukavasti tunti ja sitten olikin aika laittaa ruokaa. Kanaa ja riisiä. Tuli varsin taivaallista. Ja ihan kohta otan nuo kastikelihat muhimasta. Että oli mureaa, kun äsken maistoin. Varsin kiva lauantai-ilta. Tosin FarmVille on retuperällä. Taidankin heittäytyä sille puolen. Siunaus viikonvaihteeseesi!

Joka kuukauden eka perjantai on iltakirkko. Noin puoli tuntia ja ehtoollinen. Aika jees, vaikka ite sanonkin. Lokakuussa on sitten musavastuussa joku muu kuin pastori. Nimittäin nuorten bändi. Tuu paikalle kuullaksesi, nähdäksesi ja kokeaksesi Kristuksen todellisuuden.

WOW! On muuten ihan mahti vuosikertaa tää nyt alkanut isossetti. Anto itellekin sellasen draivin päälle, että innostuin, vanha setä heittäytymään ja kertomaan juttua jos toista. Tai siis oikeastaan laulamaan, ensin Leijonaa mä metsästän ja sitten Nooa, Nooa rakenna Herralle arkki. Ny porukka jammaa Jukka-Pojan tahtiin ja tekee lämpimiä leipiä. Taidan mennä jaolle. BB IjPjPHn!

Täällä sitä ollaan Pappilanniemessä. Eka leiripäivä takana ja viimeisetkin piirrot saatettu valmiiksi huomista, siis tätä päivää varten. Tähän saakka kaikki menny ihan kivasti. Kun vain huomenna olisi mukava sää ja siten iloiset ihmiset liikkeellä.

Kyllä tää Pappilanniemi vaan on aika mahti paikka! Illalla nuotiokatoksessa makkarankääntöä ja lätynpaistoa. Edessä upea maisema järvelle, jonka lahdelman takana siintää kirkon harja.

Nyt nukkumaan!

Jaahas. Taas tuli kukuttua. No tällä kertaa ei kuitenkaan farmin vuoksi. Oli ja itse asiassa on vieläkin työtehtäviä tehtävänä. Muutama lause pitää vielä kääntää englanniksi... Huhhuh. Mutta kyllä se tästä.

Oli aikas kiva sunnuntaipäivä. Vapaa sellainen. Käytiin anoppilassa rosvopaistilla. Hyvää. Samoin kuin täytekakku. Sitten illalla Jasun kanssa salille. Ihan vaan katsastuskierros. Ensituntumaan laitteisiin. Olen enemmän sellanen fitness -salityyppinen kuin raskaslevysarjalainen. Ainakin toistaiseksi. Ja miksi salille? On tullut aika kurittaa lihaa, saada kaikki liha tottelemaan henkeä. Ja se tarkoittaa salia, juoksua ja muuta sellaista, jossa sielun temppeli saa uutta muotoa. Toivottavasti.

Motiivi?

Ei se, että sitten kelpaisin paremmin. Ja kun nyt menin tämän toteamaan, niin keittiöpsykologian vetokaappikurssi ykkösen pohjalta voi todeta, että jokin arka paikka tuo ulkoinen olomuoto itselle vielä on.

Pääsyy on siinä, että tahtoo jaksaa. Jaksaa tehdä työnsä, olla perheelleen ja joskus jopa juosta poikansa kanssa pallon perässä. Niin, ja jos hyvin saa lihan liikkeelle ja läskistä haihtumaan 40 kg, niin nousen vielä kerran ratsaille! Ehkä vuoden kahden päästä...

Eilen tuli käveltyä. Lähes 20 km Metsäkansan kirkolta Vieraudenvuoren ja Ristimäen kappelin kautta Pyhätietä Lempäälän pyhän Birgitan kirkkoon. Oli Birgitan vaelluksen aika.

Mainio vaellus. Leppoisaa ja toisinaan tiukempitahtista tallustamista syyskesän luonnossa sopivasti taukoja pidelle. Sielu lepäsi, henki sai ravintoa rukoushetkistä ja ruumis rasittui. Siksi kolottaa.

Ihmisestä löytyy mielenkiintoisia lihaksia, jotka käyttämättömyyden jälkeen häirittyinä ilmoittelevat itsestään hyvin tiedostettavasti pienimmänkin liikkeen myötä. Huomenna on jo helpompaa.

Mitäpä, jos lähtisit ensi vuonna mukaan?

Rakas päiväkirja.

Tässä sitä ollaan. Mun tavassa kirjoittaa päiväkirjaa. Ikuisuus väliä edelliseen kertaan. Mutta en, en tee pyhää lupausta kirjoittaa jatkossa ja jatkuvasti. Jos edes joskus ja ihan vähän.

Aika kuluu. Menee jotenkin käsittämättömän nopeasti. Niinkuin nyt viime kesäkin. Ihan hujaus, ja tässä sitä ollaan, aloittamassa uutta työkautta ja uusia rippikouluja, isoskoulutuksia ja ties mitä. PAITSI uutta elämää uudessa kodissa. DAMN että ottaa päähän kun kukaan ei osta tätä meidän ihastuttavaa kotia, että voitais muuttaa Valkeakoskelle. Mutta aikanaan...

Tänään perjantaiaamuna mulla on ollut nelisen tuntia aikaa. Siis noin kahdeksasta noin vähän yli yhteen toista, mikä itse asiassa on kolmisen tuntia. Aika kuluu näköjään tämän takia nopeasti, kun ei osaa laskea edes yhden käden sormia vaativia laskutoimituksia.

Joka tapauksessa, on siis ollut muutama tunti aikaa tehdä kotona töitä. Laittaa ensi viikon maanantaita ja tiistaita pakettiin, vaan mitä tapahtuu? Aika vaan karkaa käsistä ja kohta on myöhäistä.

Yhtenä vapaapäivänä oivalsin jotain. Ihan hetken aikaa tajusin, että mikä on sen päivän kutsumus. Siis tavoite ja tarkoite. OLLA. Vapaapäivä ei ole suorittamista varten. Siis sellaista suorittamista varten, että pitäisi tehdä kaikki se, mitä ei-vapaapäivinä jää tekemättä. Vapaapäivä on sitä varten, että voisin olla juuri siinä päivässä, kiirehtimättä seuraavaan päivään tai miettimättä, mitä eilen ja toissa viikolla on jäänyt tekemättä. Olla vaan ja voimistua seuraavaa päivää varten, joka on sitten mitä on. Siis se seuraava päivä. Tai no voimistuminenkin.

Ei aika kulu. Aika on. Minä kulun. Ja sillekin voi jotain. Jos on tahtoa ja henki voittaa lihan. Juuri nyt en tosin muista, mihin laitoin kuntosalisähköavainkorttini. Siispä kahvin keittoon.

Pappilanniemessä. Maanantaina puolen päivän jälkeen nuoret tai ainakin suurin osa lähti kotiin ja tilalle tuli reilu 20 poikaa. Alkoi siis poikien hiihtolomaleiri. Tässä kirjoitellessa talo on jo varsin hiljainen, yksittäisistä huoneista kuuluu hiljaista sipinää, jonka rytmistä on pääteltävissä, että kohta on unimatti jokaisessa huoneessa. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. No, yksi mokakin tälle päivälle: unohdin yhden virkatehtävän puolelta päivin. Huutia tulossa ja pahoittelureissulle lähdettävä.

Siunaus arkeesi!

Vihdoinkin! Tämä on ensimmäinen nuortenleiri, joka toteutuu Valkeakoskella seurakunnassa töissä oloni aikana. Juuri sopivan kokoinen iskujoukko seurakunnan nuoria saatiin lähtemään tälle leirille. Ensimmäinen ilta on vietettynä. Leiri alkoi mukavasti: heti syömään. Olikin nälkä, kun koko päivänä en ollut ehtinyt syömään. Sitten oli saunat ja iltaohjelmaa. Nojaa, iltaohjelmaa ja iltaohjelmaa. Banaali saattoi olla ihan hyvä laatusana Mooseksen matkassa -teemailtaan. Iltahartaus ja nukkumaan. Tai ketkä meni ja ketkä ei. Ohjaajien kanssa tehtiin postitusta ja nyt olen aloittelemassa huomisen eikun siis tämän aamun messun viimeistelyä. Psalmilaulu alkaa olla quite okay, ehkä se menee läpi. Saarna vaatii vielä loppusäätöä. Huomenna on luvassa vaihtelevaa ohjelmaa, toivottavasti leirillä olijat pitävät ohjelmasta ja ennen kaikkea viihtyvät yhdessä. Yhdessä olo se kuitenkin on tärkeintä. Nyt kun pää on saatu auki, niin toivon tosissaan, että rovastikunnalliselle nuorten leirille tulee väkeä ja että syksyn nuortenleirit innostavat mukaan. Vielä kun Taizen matka saataisiin käyntiin, niin avot!

Siunausta sunnuntaillesi!

Teemu