Viime hetket kun voin kirjoittaa tämän muistiinpanon. Ihan kohta, kuudelta, on Kappelikirkossa viikon Taizerukous. Se on yksi niistä työhöni liittyvistä hetkistä, jotka antavat voimaa ja kantavat arjen keskellä.
Taizerukous on aika vaativa juttu. Se ei avaudu ekalla kertaa ja vaatii ehkä aavistuksen totuttelua. Mutta hiljalleen, hiljalleen alkaa hiljaisuus, rukouslaulut ja tekstit tekemään työtään sydämen sopukoissa.
Lähden siis keitaalle.