IRC-Galleria

Hmm. Oli aamu. Vaikea aamu. Puoli tuntia myöhässä kouluun kun ei vaan tuntunut pääsevän sängystä ylös.

Koulussa tämä voisi laskea turhaksi päiväksi. Ensiksi muutama tunti jotain kulttuurikasvatusta ja sitten kemiaa jonka jälkeen melkee kaks tuntia odottelua että pääsee matikan uusintaan. Johon opettaja ei ollut tehnyt mulle edes koetta. No, tein sitten jonkun muun kokeen. Aika sama.

Olen taas huomannut, että tiistaissa on jotain ihmeellistä. Tiistait on käytännöllisesti katsoen ihan turhia. Tai siis, niillä ei ole mitään merkitystä. Ne eivät ole maanantai-päiviä, jotka aloittavat viikon, eivät keskiviikkoja joissa kouluviikko on jo puolessa välissä saati sitten torstaita jolloin viikonloppu alkaa (kyllä, minulla). Viikonloppu onkin sitten merkittävä jo sinänsä. Kaikkine sunnuntai-jumituksineen jne. Mutta siis takaisin aiheeseen. Tiistaihin.

Tiistaina (eli hienommin sanottuna tänään) tuli taas olo, ettei mulla ole kiire mihinkään. Melkein kävelin koulustakin kotiin. Mutta sitten en kävellyt. Tai kävelin, paitsi että tulin tuon Mäkelänkadun pätkän suurimmaksi osaksi sporalla (vautsi miten hieno sana tuokin on). En tajua miksi teki mieli kävellä, kun tuolla oli tuommoinen keli mikä onkin. Tiistai se oli. Tää on tää päivä jolloin ei tarvii miettiä miltä näyttää kun kävelee ulkona tai että mitä muut ihmiset sinusta ajattelee. Tiistaina ei varmastikaan ole tapahtunut mitään merkittävää koskaan. Jos on, niin kertokaa toki. Se olisi varsin mukava tietää.

Mutta en sano, ettäkö tiistai olisi aivan turha. Ei ei ja ei. Tiistai on merkityksellinen lähinnä juuri sellaisena päivänä joka se on. Viikon ainut päivä, jolloin millään ei ole merkitystä. Silloin ei tarvitse yrittää menestyä, kunhan vain roikkuu mukana. Se on jotenkin niin lohdullista.

Tämän päivän muuten pelasti täysin myös se, että armoitettu opettajamme kertoi, jotta huomenna ei olekaan kemian tunteja. Se tarkoittaa vapaapäivää. Miten mahtavaa. Sitten torstaina koulua ja sitten viisi päivää vapaata. Kiitos siitä.

Jännä että en ookkaan vähään aikaan kirjottanu tänne. Pitäisi harrastaa tätä useammin. Minulla kun tuppaa yleensä olemaan aika paljon sanottavaa ja ajatuksia mielessä. Lupaan parantaa tapani jatkossa. Ainakin tietyt kaverit ovat varmasti iloisia siitä että selitän ja höpötän vähemmän.

Tv. Petri

p.s Ainiin. Veli palkkasi mut keksimään miten Atlantin suolaisesta vedestä voisi Saharan kuumuutta apuna käyttäen saada makeaa vettä edullisesti ja helposti. To-Be-Labra-analyytikko iskee!

p.s 2 Kutsukaa mut kahville, haluan paljon kahvia. Tosin huomennahan taidan itse kahvitella. ;)