"Vielä koittaa uusi aika
vielä sinut huomataan
tulee päivä jolloin joku
muu kuin minä viereesi istahtaa
ennen kuin huomaatkaan
toivoasi et saa menettää
vaikkei mitään muuta ei jäljelle jää
sinulla on minut
sillä jokaisella jossakin on
joku yhtälailla lohduton"
On olemassa ihmisiä. Ja on olemassa niitä helvetin tärkeitä ihmisiä. Niitä ihmisiä jotka ovat nostamassa minua sieltä suosta mihin olen vajoamassa. Niitä ihmisiä, jotka muistuttavat arvostani silloin kun sitä tarvitsen. Niitä ihmisiä, jotka haluan pitää vierelläni, hinnalla millä hyvänsä. Ja sinä olet yksi niistä, yksi parhaista.
Ja minä toivon, että joku ymmärtää sinunkin arvosi. Ymmärtää niin kuin minä. Ymmärtää mitä tuollainen ihminen ansaitsee. Parasta ja vielä vähän enemmän.
Eikö kolhuja ole ollut jo aivan tarpeeksi. Kolhuja jotka ovat tehneet kovemmaksi. Vaikeammaksi saavuttaa. Saaneet sen hymyn pelokkaaksi. Epäaidoksi.
Onneksi minä olen saanut nähdä sen aidon hymyn. Sen mahtavan hymyn. Valloittavan hymyn. Sen josta näkee mitä todella ansaitset. Parempaa ja vielä vähän enemmän.
Kiitokset elämäni mahtavammasta puolvuodesta. On kunnia olla kaverisi.
Ja sitäpaitsi, oisin maksanut lippusi muutenkin. ;)