IRC-Galleria

Kissing girl, kissing girl.
A life long dream of the kissing girl.
Will it come true or will it fall.
We will never know the kissing girl.

Heräsin aamulla koska kynteni käskivät, joten revin ne irti ja jatkoin nukkumista.
Tältäkö tuntuu olla mielipuoli? Ei. En tiedosta olevani hullu koska en tiedä mitä on olla normaali.
Olen ollut hullu aina, lapsena sytytin pikkusiskoni hiukset palamaan koska pidin palaneiden hiusten hajusta.
Teininä kiihotuin tavasta jolla muovi sulaa.
Nykyään se ei sytytä minua mitenkään. Jos haluan kiihottua, menen Kontulan ostarille ja pyydän yksisarvista oksentamaan päälleni. Joku voi sanoa, että se on sairasta, mutta minulle se on täysin normaalia.

Joskus jos haluan olla poliisi tai helikopteri, laitan päälleni lateksisen dildopuvun ja pyörin ympyrää.
Tähän asti naapurini ovat olleet ymmärtäväisiä.

Ehkä hekin tietävät minkälaista on olla mielipuoli? Jospa hekin ovat mielipuolia? Entä jos kaikki ovat mielipuolia, mutta eri tavalla?
Joidenkin punertavien ajatusten jälkeen saatan nähdä kuinka todellisuuteen repeytyy reikä josta näen läpi, todellisuuden toiselle puolelle. Kumpi niistä on totta?

Yhtenä iltana halusin pitää joukkokylpemisen, mutta ilmeisesti mäyrät eivät tykkää kylpeä. Ainakaan ihmisten kanssa. Niin minä luulen.

Tykkään käydä nykytaiteen näyttelyissä. En ymmärrä miksi joitain asioita kutsutaan abstrakteiksi, minulle ne ovat täysin selkeitä ja näen niissä kauneutta.

Yritin saada töitäni myytyä kiasmaan, mutta ne sanoivat, että työni ei ole tarpeeksi nykyaikaista.
Vuohi ja kolme lasta piikkipallon sisällä. Mikä siinä ei ole muka nykyaikaista?

Kas, seinäni käskee minua syömään apilan.

Unelma toivosta, unelma muutoksesta.
Mikään ei ole niin varmaa kuin kuolema.
Makeuteen varastoitu katkeruus.
Elä nyt, älä huomenna.

Viha ja katkeruus, tunteista jaloimmat.
Mätä vaanii kulman takana, juoksee jaloissa.
Yksinäinen ihminen kahviautomaatilla.
Juokse Piru, juokse!

Inhoa ihmisiä jotka näyttää ankoilta. Just niin, ankoilta. Sellanen joka sanoo kvaak. Pitää olla kaikissa kuvissa "nii, ymmy, mullo pusu huulet". <- tahallisia yhdys sana virheitä. Koska sekin vituttaa mua suunnattomasti. nettiauto.comin rekisteröitymisvaatimuksena on varmaan luku- ja/tai kirjoitustaidottomuus. "myydään auto jossa on pelti vanteet ja ehjä tuuli lasi". No vittu AHA!

Ärsyttää ihmiset jotka on niiiiiin tylsiä, että tuntuu kuin kattois jotain keskusteluohjelmaa jonka juontajana on Johanna Tukiainen ja vieraana Paavo Väyrynen ja ne keskustelee matoista. Argh!
Fysiikan laithan tollasessa rikkoutuu ja aika räjähtää.

Miettikääpäs sitä, aika räjähtää. Kaikki menee eteenpäin ja taaksepäin, nopeasti ja hitaasti samaan aikaan. Sellasia ihmisiä oikeesti on olemassa! "Möh, ai banaani? Mikä se on? Mitä sille tehdään?"

Kävin keskustelun sellasen ihmisen kanssa.. (klo oli noin 11 aamupäivällä)

"löysin sellase siistin ohjelman joho laitetaa miehen etu nimi ja se analysoi sen ihmisen"

-"ai siis kertoo minkälainen sen persoonallisuus on?"

"ni ja hauskaa on että nää oikeesti pitää paikkaansa! sä oot juro ja hiljanen"

-"ja jos muutan etunimeni johonkin muuhun niin en enää ole juro ja hiljainen?"

"no emmä noin syvällisiä jaksa ajatella tähän aikaan aamusta!"

-"musta on aika epäreilua, että vanhemmat päättää lapsen persoonallisuuden joskus jopa ennen lapsen syntymää"



Voi vittu oikeesti. Ja sitten. SE ON NIINPÄ EIKÄ NIIMPÄ!
Niinpä tarkoittaa samaa kuin niin juuri. Suomen kielestä ei löydy sanaa niim!

Neliraajahalvautunut skorpioni, narkoleptinen hamsteri.
Kaikki eläintarhan eläimet, yksin tai kaksin.
Nimetön siipikarja, anonyymit lentäjät.
Häkki on valmis, taistelu alkaa.

Pahalta haisevat, likaiset vanhukset.
Mudassa peseytyvät, mielisairaat punaharakat.
Vaskoolit käsissään, peilaavat menneisyyttä.
Aromeissaan säilyvät, kumihanskat.

Nahkainen kotelo, pesty paperiarkki.
Kuusen kanto, luikerteleva joki.
Kylmän ilman hikoilija, lenkkeilijä läkähtynyt.
Minä en tiedä kuka sinä olet.

Salaiset sivustaseuraajat, hiljaiset pygmit.
Hyppivät, pomppivat, iloisina nauraen.
Kuuntelet rasahduksia, katselet peiliin.
Olenko se minä, vai kenties sinä?

Välillämme tuhansia kilometrejä, meriä, maita ja vuoria.
Silti mielemme kohtaavat siellä minne sanat ei näy, ei kuulu.
Mutta sydämessäni olet, sinne sinä kuulut.
Tapaamme vielä, lupaan sen.