IRC-Galleria

http://kuvaton.com/kuvei/facebook.jpeg <3

Vanha suola janottaa, muuttuu ajan myötä sokeriksi.
Hyväile sen pintaa, maistele makuja.
Emme ole rakkauden tohtoreita, emme ammattilaisia.
Amatööreillä on elämä, hyvä.

Pesen silmärahani, vasemmalla on oikea.
Seteli taipuu itsestään, automaattisesti vääntyy.
Kuin sopuli pesässään, marjoja odottaa.
Portaat menevät kaupassa, ylös.

Pyyhin tomut valokuvista, niin paljon muistoja.
Mikään ei kuitenkaan ole niinkuin ennen, ei yhtään samaa.
Olet elossa muistoissa, kuiskaus menneisyydestä.
Ei tarvitse kuin katsoa ja muistaa.

Ollaanko yhdessä ja leikitään kotia, niinkuin silloin pienenä?
Olisin isä ja sinä olisit äiti, olisimme turvassa aina.
Keitettäisiin yhdessä teetä, katsottaisiin telkkaria.
Kietouduttaisiin, oltaisiin vaan.

Yritin selittää mitä tunnen, kuuntelit, mutta et kuullut.
Yritin uudestaan, et kuunnellut, et välittänyt.
Niin monta tilaisuutta, niin monta tuhlattua onnea.
Mutta tarvitsen sinut silti, tarvitsen.

Avauduin hetkeksi sinulle, käänsit selkäsi.
Kerroin hieman tunteistani, et kuullut sanaakaan.
Omaa persoonallisuuttaan ei voi muuttaa, olen mikä olen.
Jos en kelpaa näin, hyvästi.

Keritään yhdessä lampailta villat, sitten vietetään yhdessä yö.
Tulehan jo kotiin sieltä, sinua kaipailen.
Näytetään maailmalle persettä, nauretaan lujaa.
Tarvitsen sinua, sinä et minua.

Elän tyhjää elämääni tyhjässä asunnossa tyhjän jääkaapin hiljaa raksuttaessa.
Elämän ylämäki loppuu joskus, alkaa alamäki. Onnellisuudessa on raja, masennuksessa myös.
Onnellinen ei vain tapa itseään, masentunut voi tehdä niin. Suoraan kaaokseen rakentuu maailma.
Lohtu on kaukana, eristäytyminen lähellä. Käsi kädessä kulkee onnelliset, onnettomat yksin hiljaa.
Television ääni hukkuu tukahdutettujen tunteiden kakofoniaan.

Masentaa ja vituttaa, ollaan kaikki hetki hiljaa.
Väsyttää ja janottaa, alitajuista mainontaa.
Lihava varis, paksu harakka, tappelevat kuutamosta.
Kerää kehuja itsellesi, älä minulle.