IRC-Galleria

Tulikuuma tuhka polttaa jalkojeni alla, poltin pihani raivoon.
Maalaan kasvoni mustaksi ja piiloudun aistien valtakuntaan.
Silmät kiinni kurotan eteenpäin. Menneisyyttä ei ole, tulevaisuus ei tule.
Tämä hetki on juuri nyt.

Revin ruosteiset haavat auki kiillotetulla kanan luulla.
Sydän hakkaa, hiki valuu. Seison liekkimeren keskellä.
Vaimennetut huudot, syvällä sisimmässä.
Seison ihmisten keskellä, yksin.

Voisin ylöspäin virtaavan kosken mukana matkustaa, muualle kuin eteenpäin.
Tunnen päässäni kuinka seppeleitä lasketaan haudoille kuolemaan.
Ensin ihastun, sitten vihastun. Olet idiootti enkä voi sille mitään.
Mennäänkö huomenna kahville? Ei.

Miksi kaikki tuntuu menevän huonosti? Ajattelenko vain negatiivisesti?
Koska minä sanon niin, koska minä käsken.
Mistä löytää onnen? Marjapensaan alta, varjojen suojista?
Et löydä onnea. Onni löytää sinut.

jos ajo neuvo hallinto keskuksesta jokane nuori ihmine sais itellee karta jossa olis kaikki suomen kaupungit niin eihän ne exyis ikinä paitsi jos ne o sokeit lol ja sit ku kaikil ois se kartta ja kaikki lähtis ettii jotain kaupunkii samaa aikaa niin miettikää millane kaaos siitki syntyis mutta onneks sielt ei saa karttoi koska sithän pitäs niinku lähtee himastakin pois tai koti kaupungista koska jos kotonaa pysyis nii sit ei ois elämääkää XD ja miks poliisit o homoi ne vaa ajelee jollai homo poliisi autoillaan tai homo poliisi moottori pyörillää ja kiusaa kunno ihmisii eiks niil oikeesti oo muutakaa tekemist ku sakottaa jostai mopon virittämisest ku eihä se oo ees virittämis ku asioiden pois ottamis että se mopo kulkis niin lujaa ku se on suunniteltu kulkemaa lol menkööt donitsi kauppaan syömään donitsejaan eikä häiritsis mu elämää joka mul siis o niiku jo aikasemmi sanoi et en pysy vaa koton XD mä mietin tos yks päivä et jos rupeisin kirjailiaks mut sit aattelin et daa sithän mun pitäs pitää jotai rumii lasei niiku se tervo mut ois se siisti kyl voittaa joku kirjottamisen nopelin palkinto vai mikä finlandia onkaa XD että nii mut kirjailia must kyl varmaa tulee mut ei ainakaa koskaa vartiaa ku neki o homoi ku ne vaa seuraa kaupaski kokoajan ja aina vaa mua miksei välil jotai muutaki seurais ku aina vaa mua

Istun mieleni mustimmassa nurkassa, mietin onko millään väliä.
Salmiakin makuiset epähedelmät, muistilappujen ruhtinaat.
Olen lukittuna turhuuteen, vailla määränpäätä.
Realismi on päivän sana, vihdoinkin.

Makaan kärpäslätkän muotoisessa ammeessa, tuijotan seinää.
En vihaa maailmaa, en itseäni. En vain pidä kummastakaan.
Pääni sisällä räjähtelee luokittelemattomat ajatukset, kimpoilee tyhjyydessä.
Tulevaisuuden pääväri, musta.

Luulet, että minua ei vaivaa koskaan mikään. Ongelmani ovat tyhjiä.
Masentaa, vituttaa, ärsyttää, panettaa. Toki, rahahuolesi kiinnostavat helvetisti.
Ei yksinäisyys ole niin paha kuin se, että ei osaa käsitellä rahaa.
Ei masennus ole niin paha kuin päivän kestävä tylsyys.
Ei se mitään, olen täällä sinua ja ongelmiasi varten.

Luulin selviytyväni voittajana, mutta olen hävinnyt.
Tunsin oloni vahvaksi, nyt olen vain väsynyt.
Leikin tulella liian pitkään, poltin käteni.
Ikinä ei enää, yhtään.

Kuin valuisi tummaan lätäkköön, yksinäisyyden juoksuhiekkaan.
Ennen olivat ystäviä, nykyään vain tuntemattomia sieluja.
Arvet muuttuvat päivittäin selvemmiksi, heittäytyvät esille.
Tuntisin kaiken uudestaan, jos voisin.