Olinpa Tuskassa. Olipa kivaa.
Liityin yhteen uuteen erityisen kivaan yhteisöön. Nimittäin ollessani perjantaina Tuskassa sain mukavan puhelun kotoa äidiltäni. Olin edelleen hiukan hauskassa mielentilassa Sonatan keikan jäljiltä. (En ole muuten ikinä kuullut niin... miten tämän kauniisti muotoilisi... hassua versiota FullMoonista. Älkää ymmärtäkö väärin, palvon Tonya laulajana, mutta joko hän oli kipeä, humalassa tai sitten laulu- tai muu tekniikka petti sen kappaleen kohdalla pahasti. ;D) Olin kuitenkin iloinen, tyytyväinen keikkaan ja hyräilin Brokenia päässäni. Jos olette ikinä yrittäneet puhua festarialueella kännykkään niin ymmärrätte, miksi en aikonut heti vastata puheluun. No, päätin sitten kuitenkin vastata, ja äiti kertoi, että minulle on tullut Helsingin yliopistosta kirje ja kysyi saako sen avata. Totta kai saa! Kirjeessä oli tieto, että pääsin Helsingin yliopistoon lukemaan fysikaalisia tieteitä ja arvatkaa
tuplaantuiko iloinen mielentilani heti siinä paikassa. Voi jee! Minä olen filosofian yo! Vähänkö hei kova saavutus minun kyseenalaisilla fysiikantaidoillani!