Äh. Olen ihan sekaisin. Nukuin yöllä hassusti ja näin levottomia unia. Illalla mentyäni "nukkumaan" pyörin varmaan kaksi tuntia sängyssä ennen unen saapumista. Aamulla heräsin kauan ennen kellon soittoa ja olin puolihorroksessa, kunnes piti nousta ylös. Oikeastaan saksakin meni juuri siinä samassa mielentilassa. "Hmm, sataapas kivasti lunta tuolla ulkona." "Miksi tuo sama tyyppi ravaa koko ajan vessassa? Varmaan kolmas kerta sillä..." "Valvojan työ taitaa olla rankkaa opettajille, kun ei voi tehdä muuta kuin tuijottaa täyttä salia kirjoittavia oppilaita..." "Mitäköhän tuon edessäni istuvan tyypin tuolissa olevassa laatassa oikein mahtaa lukea?" Ja niin edelleen. Nuo siis esimerkkeinä ajatuksieni kulusta kirjoituksen aikana. Kahdeltatoista alkoi porukkaa lähteä salista ja minä en ollut vielä edes aloittanut ainetta. Päässäni soi hämäriä lauluja aina Maija Vilkkumaan ja Lounatuulen laulun kautta Rammsteiniin. Ei se Rammstein mitään, jos se olisi soinut päässäni saksaksi, mutta minulla sattui soimaan se suunnilleen ainoa englanninkielinen lause siltä tuntemistani kappaleista. "We are living in America, America..." Niin juuri.
Lisäksi unohdin tarkkailla, että tapahtuuko valaistuksessa jotain muutoksia auringonpimennyksen aikana. Pahus. Ai niin, ja minulle tuli jotain hirveitä novelliviritelmäideoita siellä salissa, mutta eihän niitä siellä voinut toteuttaa.
Kotiin tullessani kaulakoruni lukko oli jälleen kerran vasemmalla ääriasennossa. Hmh.