IRC-Galleria

Johanna Sinisaloa on hassua lukea. Vaikka tämän novellikokoelman (Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita), jota luen nyt, suunnilleen kaikki tarinat perustuvat johonkin vääristymään todellisuudessa tai outoon tapahtumaan keskellä arkista ympäristöä, syy säpsähdyksiini kesken tekstin ei ole juonenkäänteissä. En vain vieläkään ole tottunut lukemaan Tampereesta tapahtumien pääympäristönä. Normaalisti lukemissani teksteissä on aina tapahtumapaikkana jokin täysin kuviteltu paikka kuten Keski-Maa, Krynn, Maameri tai Narnia, sellainen paikka, jossa en ole ikinä ollut kuten Skotlanti tai Australia tai paikka, jonka tunnen päällisinpuolin, koska olen käynyt siellä kuten Helsinki, Lontoo tai Pariisi. Pystyn visualisoimaan paikan mieleeni ja kuvittelemaan tapahtumat sinne oikein mukavasti, vaikka en paikkoja niin hyvin tuntisikaan, koska mielikuvitukseni täydentää puuttuvat kohdat. Sinisaloa lukiessani kuitenkin säpsähtelen, koska monessa novellissa kuvataan Tamperetta, kaupunkia, jonka läheisyydessä olen asunut koko ikäni ja jonka tunnen kuitenkin paremmin kuin mitään muuta mahdollista tapahtumaympäristöä. Minusta on vain hassua että pystyn oikeasti näkemään paikat silmissäni. Tekstin seassa vilahtelee sellaisia sanoja kuin rautatieasema, Hämeensilta, Näsinpuisto, Pirkkala, Sorsapuisto ja Särkänniemi. Huh.

Taidanpa palata kirjan pariin jatkamaan säpsähtelyäni. :)