IRC-Galleria

Ymmärsin eilen Iloa ja elämää -ilmaisun merkityksen. Minulla oli hauskaa niin juhlissani kuin sen jälkeen kaupungillakin. Ovat ne ihmiset vain niin ihania. :)

Lisäksi minua hävettää olla näin epätasapainoinen nykyään. Aina pienenä kuvittelin olevani ihminen, joka ei järkyty, stressaa tai anna tunnepuolen johtaa vaan elää järjen ja logiikan mukaan. Nykyään olenkin sitten jotain ihan päinvastaista.

Nyt olisi melkein sopiva aika rikkoa periaatepäätökseni olla koskaan kiroilematta julkisesti Internetissä.

Päivän positiivisimmat asiat olivat, että näin muutamia ihmisiä, joita olin kaivannut ja joita en ollut nähnyt pitkään aikaan, rikastuin muutaman kymmenen euroa lahjakirjeiden ansiosta, kuuntelin taas Sonataa ja sain ainoastaan yhden hysteerisen itkukohtauksen, vaikka olisi ollut sopivia tilanteita useampaankin.

Minä en vain nyt jaksaisi yhtään mitään. Lisäksi minun pitää olla tällainen keskiverto kasin ja M:n oppilas, jonka suurin saavutus lukioaikana taisi olla kokonaan stipendeiltä välttyminen. Iloa ja elämää ja niin varmaan.

Tämä on vaan taas niitä päiviä.

Kaikki muut tuntuvat osaavan ihastumisen taidon. Minä en enää osaa kunnolla ihastua tai pikemminkin en enää uskalla ihastua. Vaikka minulla näköpiirissäni onkin ainakin yksi, johon voisin ihastua ja kunnolla, niin en uskalla tehdä sitä. Pettyminen liian monta kertaa johtaa tällaiseen. Lisäksi olisin kuitenkin liian ujo ja pelokas tekemään mitään asian eteen, joten annetaan taas kerran asian olla.

Ärsyttävää, kun hiukset lyhentyivät tänään niin paljon. Äiti väitti, ettei hän edes huomaa sitä, mutta minä huomaan itse, ja se on epämukavaa. Tosin tämä väri on mielestäni aivan ihana. :)

Tänään illalla lakkiaisharjoitukset. Toiseksi viimeinen kerta luultavasti ikinä, kun näen tietyt ihmiset. Jää ikävä, vaikka onkin mukavaa päästä pois.

En halua enää ikinä nähdäkään voitaikinaa, rahkaa tai ananasta. Jauheliha ja kananmuna ovat myös aika rajalla.

Pomppulinnapäivä tänään keskiviikkona. Menen koululle parantamaan alkavaa mökkihöperyyttäni.

Luultavasti viimeinen kerta, kun käyn kyseisessä rakennuksessa oppilaan asemassa. Ajatus tuntuu hassulta, enkä ole kunnolla vielä sisäistänyt sitä.

Ensimmäinen henkilö paljastaa viisi omituista tapaansa ja haastaa sitten viisi seuraavaa henkilöä, joiden pitää seurata esimerkkiä ja paljastaa vuorostaan viisi omista oudoista tavoistaan. He sitten haastavat seuraavat ihmiset ja niin edelleen. Nämä ohjeet sekä haasteetavíen nimet pitää kirjoittaa selkeästi paljastusten oheen.

1. En osaa ikinä olla pitkiä aikoja selkä ovea kohti. Ruokapöydässä tuolini pitää olla niin, ettei minun tarvitse istua selkä oveen päin ja nukkumaan mennessäni olen aina joko selälläni tai kasvot ovea kohti.
2. Minulla on paha pakkomielle mennä ulkoa kotiin tullessani ensimmäiseksi pesemään käteni. Tätä ei tapahdu, jos olen jonkun luona kylässä vaan ainoastaan tullessani ihan mistä tahansa kotini ulkopuolelta sisään kotiini.
3. Kun tulen kotiin niin, ettei ketään muuta ole paikalla, kierrän aina jokaisen varaston ja pimeän nurkan sekä tarkistan ovien olevan varmasti lukossa. En tiedä, minkä mörön tai rosvon oletan vaatehuoneissa piileskelevän, mutta epäloogisinta asiassa on, ettei minulla ikinä kiertäessäni ole mukana mitään kättä pidempää, jolla puolustautua, jos jossain nurkassa sattuisikin joku kyttäämään.
4. Kiertelen joskus bussin lähtöä odotellessani kirjastossa ilman mitään erityistä asiaa niin kauan, että bussi ja seuraava ja mahdollisesti sitäkin seuraava ehtivät jo lähteä ilman minua kyydissään.
5. Saatan saada jostain sanoista tai kappaleista tai lyriikoista yhtäkkisiä kummallisia ajatusketjuja. Alan yhtäkkiä yleensä täysin epäsopivassa tilanteessa ajatella jotain täysin asiaankuulumatonta. Joskus sen huomaa siitä, etten keskity ollenkaan siihen, mitä joku minulle puhuu tai joissain tapauksissa sitä ei välttämättä edes huomaa. Luultavasti tuollaiset tilanteet ovat hauskimpia puhekumppaneideni kannalta.

En nakita ketään. Ei jaksa nyt.

Jos haluat testata, mitä tiedät tai luulet tietävänsä minusta niin tässä on tilaisuutesi.

http://tossut.friendtest.com/

Minut voi bongata hyvin hyvin luultavasti huomenna Kauppatorin kansanjuhlasta. Jos tunnistatte tai omistatte kännykkänumeroni, niin nykikää hihasta tai ottakaa muuten yhteyttä.

En ole mikään Lordin fanclubin aktiivisin jäsen, mutta kun musiikki on kuunneltavaa ja tuosta tapahtumasta luultavasti riittää aikanaan lapsenlapsille kertomista, niin aion olla siellä paikalla. :)

Siivoaminen on minulle tavaroiden siirtelyä paikasta toiseen. Tänään harrastin tavaroiden siirtelyä pois sänkyni alla olevasta laatikosta, ja minulla oli oikein hauskaa oikeastaan. Sieltä löytyi paljon sellaista tavaraa, jonka olemassaolon olin jo melkein unohtanut. Muun muuassa lehtiä, vanhoja Aku Ankkoja, joku ylimääräinen laatikko, Nightwishin ja Sonatan keikalta lokakuussa ostamani Nightwish-tourbook, vanha yläasteen matematiikanvihko niiltä ajoilta, kun olin vielä yksi luokkani parhaista ko. aineessa ja jolloin trigonometria hoitui pelkkää pythagoraan lausetta soveltamalla, 17-vuotispäivänäni saamani kortti johon on piirtämällä ikuistettu patterijengi (Voi patterijengi, kun tulikin ikävä niitä aikoja, pieni teinisydän niille <3) ja jossa onnittelut on kirjoitettu ruotsiksi, kirjepaperia jota käytin kirjoittaessani vaihto-oppilasystävälleni Englantiin jouluksi kirjeen, varmaan kolmen vuoden takaa joku sivun pituinen kirjoitukseni jota en pystynyt lukemaan koska se oli edelleen liian henkilökohtainen, erinnäisiä yliopiston hakuohjeita, vanha sateenvarjoni sekä paljon ylimääräistä pölyä.

Joskus se siivoaminen tosiaan voi osoittautua aika mukavaksikin puuhaksi. Ainakin se herätti paljon muistoja.