IRC-Galleria

Sain kulutettua iltapäivän hyvin äkkiä kaupungilla kauppoja kierrellen. Mukaan tosin ei lähtenyt kuin uudet futiskengät, mutta niitä lähdin alunperinkin hakemaan. Lisäksi käytiin perheen äidin kanssa pankissa hoitamassa tilinavauspaperit kuntoon, jotta Rotarit pystyy maksamaan kuukausirahan. Kotona oltiin vasta vähän viiden jälkeen ja kuudelta alkoi juoksulenkki.

Päätin jo viikko sitten hidastempoisen viiden kilometrin lenkin jälkeen, että seuraavalla kerralla lähdetään kokeilemaan kymppiä. Niin myös tein. Alkuvauhti oli juuri sopivaa kärjessä ja siihen peesiin lähdin katsomaan miten äijän käy. Jotenkin tuntui muiden ajattelevan, että "toi kyllä tappaa ittesä tällä alkuvauhdilla". Okei, niin tapoinkin. Neljä kilometriä meni erittäin kevyesti, se tuli täyteen kun kiersimme Sparrenburgin linnan ympäri.

Kilometrit alkoivat yllätys yllätys pidentyä pidentymistään viidestä kilometristä eteenpäin. Juoksin kahden muun miehen kanssa neljästä kilometristä eteenpäin erittäinkin kelvollista vauhtia. Siinä vaiheessa, kun kiersimme erään pellon ympäri ja kaverit juoksivat metsän siimekseen, alkoi kieltämättä toivoa matkan loppumista mahdollisimman äkkiä. Mutta vain syvemmälle metsään juostiin ja kunnon tie muuttui pieneksi poluksi, mitä tosin oltiin juostu jo pellon reunassakin hyvän matkaa. Ja etenkään tuossa vaiheessa ei missään nimessä anneta enää periksi, vaikka vauhti olisi mitä ja sydän ollut kurkussa jo muutaman kilometrin. Toivoin vain ettei kaksikko enää hirveästi kiihdyttäisi, etten jäisi jälkeen.

Enkä jäänyt. Kun sitten pääsimme metsän suojista takaisin tutulle maantielle, mitä olin juossut kahtena edellisenä viikkona vitosen lenkillä, olo muuttui hyvin huojentuneeksi; enää ei olisi kuin puolisen kilometriä matkaa jäljellä, joten ei kun täysillä loppuun saakka. Maantieltä käännyttiin jälleen noin sadan metrin jälkeen metsään, mistä juostiin pienen nousun jälkeen pitkä alamäki metsän reunaan, josta on enää sata metriä lähtöpaikalle. Alamäessä annoin mennä urku auki niin paljon kun jaloista vielä lähti.

Olin ajatellut matkan aikana, että sitten kun homma on ohi, niin varmasti pistää niin julmetusti koko yläkroppaan kun vain voi. Matkan aikana pisti välillä oikeaan kylkeen, välillä vasempaan ja välillä keskelle rintaa. Mutta kun lenkki oli ohi, ei pistänytkään yhtään mihinkään, ainoastaan hiki virtasi kiitettävästi. Lisäksi tuli venyteltyä kiitettävästi jo odotellessa perheen vanhempia takaisin, tuntui jaloissa sen verran mukavasti.

Kerrottakoon nyt sitten vielä se kaikkia kiinnostava asia; aikaa kului itsellä tuohon lenkkiin 47min...