21. kerran järjestetty Bielefeldin palokuntien organisoima juoksutapahtuma keräsi mukavasti sekä osallistujia että katsojia vain muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle pienelle paloasemalle ja sen läheisyyteen. Tapahtuma alkoi lasten yhden kilometrin matkalla, sitten oli vuorossa kaikille halukkaille suunnatut 5 ja 10 kilometrin lähdöt ja viimeisenä palokuntien joukkuekilpailu. Tapahtumalle kuulemma tyypillinen vesisade löysi jälleen kerran tiensä paikalle ja jaksoi vaivata lasten kilpailun ajan, mutta laantui sitten ja aurinkokin näyttäytyi jonkun aikaa.
Porukkaa oli luonnollisesti kuin Salpausselällä ja hyvä että joukkoon sopi ja eteenpäin pääsi, kun viiden kilometrin lähtölaukaus pamahti. Parisataa metriä kun joutui lönköttelemään ja varomaan ettei liiskaa pienempiä tai törmää isompiin, piti nostaa vauhtia reippaanlaisesti radan ainoaan kunnon ylämäkeen. Puolen kilometrin kohdalla sitten tiesikin jo, ettei tämän päivän juoksusta tulisi kesää, saati sitten talvea. Ei toimineet kädet, saati jalat, tankkauskin oli ollut olematonta, kylkeen pisti, askel lipsui, aurinko häikäisi jne. Olin sentään muutamat venytykset tehnyt ennen starttia. Vauhdinnostovaihe jäi lyhyeen ja nopeasti porukkaa alkoi urakalla lappaa ohi oikealta vasemmalta, hetken päästä enää oikealta kun päätin ettei vasemmalta ainakaan kukaan tulisi ohi ja siirryin sille reunaa tietä.
Pari kilometriä ennen maalia ei voinut kuin katseella seurata, kun pari polvenkorkuista poikaa painoi ohi kuin raketit. Itse ei pystynyt mitenkään juosta kovempaa vaikka halua tietysti olisi ollut. Siinä sitten taas taisteltiin oikein kunnolla että jaksoi maaliin asti.
Alle kilometri ennen maalia sain vähän kohotettua vauhtia ja alamäkiosuudella vauhti tietysti hieman kiihtyi lisää. Pikkupojatkin olivat jääneet taakse, mutta toinen pinkoi vielä alamäen jälkeen hippulat vinkuen ohi. Olihan se ihan mukava tulla maaliin hirmuisten taputusten saattelemana, kun kadun varret olivat täynnä ihmisiä. Ei vaan paljon naurattanut kun tuntui ettei juoksemisesta ollut tullut mitään ja kunnon aikaa sentään lähdin hakemaan.
Maaliintulosta oli ehtinyt vierähtää jo hyvä tovi, kun joku sitten ehdotti että mennäänpäs vilkaisemaan tuloksia. Kaikkien muiden sijoitukset löytyivät helposti, mutta oman etsimiseen meni kiitettävästi aikaa ennen kuin sattuii silmiin. Jos olisi taas viitsinyt, niin olisin nauranut ties kuinka paljon katsoessani sijoitusta ja aikaa, mutta tyydyin vain pieneen hymyyn. Aika 23:31 ja sijoitus 68. Oman sarjan viides.. Ja tollasella esityksellä! Hyvä että eteenpäin jaksoi mennä! Tuli taas ihmeteltyä, että miten ihmeessä pystyin reilu viikko sitten juoksemaan 10 kilometriä aikaan 47 minuuttia, silloinhan käytännössä juostiin kaksi tuollaista pätkää ilman pysähdyksiä ja nyt oli jo tuskaista tuonkin juokseminen. Ihmeiden aika ei vieläkään ole ohi...
Myöhemmin kävin vielä katsomassa yhteisosallistujamäärän; vitosen juoksi 276 ihmistä ja kympin 165, yhteensä siis 441.