IRC-Galleria

Urakehitystä tapahtuu. Minusta tuli pehmismyyjä. Läpy läpy yatta yatta.

Nimesin pehmiskoneeni Roopeksi. Tai ei se minun ole, mutta sitä tulen enimmäkseen käyttämään seuraavien viikkojen aikana. Ajattelin että olisi kivempi kutsua sitä mielessäni jollain nimellä: "Roope on nyt valmis", "Roope ei jaksa nyt tehdä pehmistä", "Roope tahtoo lisää pehmisnestettä" et cetera. Se tuntuu jotenkin sympaattisemmalta, vähän niin kuin työtoverilta. Onkohan mulla ehkä liian vähän sosiaalisia kontakteja?

Ajaminen sujuu jo paremmin. Joskus ehdin vähän katsoa liikennettäkin ja älyän vaihtaa vaihteen itse, jos uskallan. Kirjoitan larppia enkä lue psykologiaa vaikka pitäisi. Ei huvita. Tänään tein elämäni viimeisen ruotsinkokeen, vituiksi meni kuin Jeesuksen pääsiäinen. Tulin myöhässä ja lähdin ekana. Luetun ymmärtämisessä puhuttiin jostain exlibriksistä, enkä koko tekstin aikana saanut selville mitä helvettiä ne ovat. Kirjanmerkkejä?

Päivän lause: "Mutta miten siitä voi tulla hyvä mieli kenellekään että jos kolme perunaa jaetaan puolelle ihmiselle niin siitä tulee kuusi perunaa?"

Apocalyptica: Farewell ja Ruska
Yleistä yli-iloista j-poppia. Tykkään siitä, kun en tajua sanoja. Ovat varmaan täyttä paskaa, mutta kun laulavat sen paskansa japaniksi niin eipä haittaa.