IRC-Galleria

Olin hallilla töissä taas pitkästä aikaa. Tuli nostalginen olo, kävin siellä kuitenkin viikottain melkein kaksi vuotta. Samalla huomasin, ettei kiinnosta enää. Siellä on ylimeikattuja kireitä vinosti hymyileviä tyttöjä töissä, enkä jaksa enää piitata siitä mitä ne minusta ajattelevat. Siellä on hölmönoloinen pomo, joka tykkää pompottaa niitä tyttöjä ja suoda niille huomiotaan, mikä on loppujen lopuksi aika huvittavaa. Aikoinani pelkäsin menettäväni sen työn ja olin stressaantunut kaikesta, mikä meni pieleen. Nyt olin vain tuuraamassa ja ajattelin, että oho, löinpäs kassaan väärän tuotteen, ihan sama, ei voi mitään.

Kirjoittaminen sujuu hyvin, juttua ja ideoita irtoaa koko ajan. Tarvitsisin vain enemmän aikaa, pitää oppia priorisoimaan ja sanomaan: "en ehdi, koska kirjoitan." Se vain tuntuu vähän hölmöltä, niin kuin sanoisi: "en ehdi, pitää kaivaa vaikkua vanupuikolla korvista." Mutta sitä minä haluan tehdä, ei siitä mihinkään pääse.

Ensi viikonloppuna kuvaamaan leffaa.

Oikeasti olen vaan iso lapsi ja leikin suuressa metsässä jossa on paljon kaikkea mahtavaa ja paljon kaikkea pelottavaa.

Miksiköhän en osaa enää kirjoittaa tänne kuin yksittäisiä lauseita?

Ette oikeasti uskoisi, miten vaikeaa on nykypäivänä löytää Tampereen kokoisesta kaupungista yhtä imukuppinuolia ampuvaa jousipyssyä. Niitähän pitäisi olla joka paikassa. Eivätkö muksut enää leiki intiaaneja?

Miksi juuri minulla pitää olla maailman hankalin harrastus?

Muumien suusta:

"Nyt minä tunnen kutsumusta vaaka-asentoon" - Muumipappa
"Miten voi olla jano vaikka on juonut koko yön?" - Muumipeikko
"Jos minä löytäisin jostakin tarpeeksi pienen poikaystävän, niin minäkin olisin kevytmielinen"
- Pikkumyy
"Vakiintunut elämä ei tarjoa minkäänlaista jännitystä" - Pikkumyy
"En ole lihava, olen täyteläinen" - Niiskuneiti
"Nämä pyöreät muodot kiihottavat minua" - Niisku
"Onpas kivaa kun talossamme on joku joka käyttää vaatteita!" - Muumimamma
Muumipeikko:"Niiskuneiti, puske kovemmin."Niiskuneiti: "Äh, uuh, äääh.. ei jaksa...."
"Oletko tosissasi? Aikooko Niisku näyttää meille härvelinsä?" - Muumipeikko
"Niiskun vehkeet toimivat aina." - Niiskuneiti
"Kun minä jysäytän, se ei todellakaan ole mikään kamelin pieru!" - Noita
"Kopeloikaa kaikin mokomin" - Posteljooni
"Lähtisitkö sittenkin minun kanssani, voisin hiukan harjoittaa ruumiinkuntoa?" - Muumipappa
"Kysy Nuuskamuikkuselta, jos sinua niin himottaa!!!!" - Pikkumyy

Tämä on tavallaan niin kuin kesäleiri, jolla ollaan koko vuosi.

Risto Ahti on vähän kuin Yoda tai jokin. Se puhuu viisaita torstaisin, ja yritän ehkä elää sen oppien mukaan jonkun verran ainakin. Vapauden vastakohta ei ole vastuu vaan kunnioitus, oma ja muiden. Sitä voi miettiä, kumpi painaa vaa'assa enemmän. Huckleberry Finnin seikkailujen typerät kaikkien vihaamat virallisesti huonoksi luokitellut loppuluvut ovat oikeasti sen kirjan nerokkain osio.

Sain idean.

On kivaa hengailla virran mukana missä lie viikonloput, kaikki välttämätön mukana. Erityisesti Särkänniemessä :) Kun tukki liukuu ylös, kuuluu klik-klok klik-klok. Olin unohtanut sen. Hei tie ja Unelmia ja toimistohommia.

En halua yliopistoon, tätäkin kestän vain nipin napin.

Viivi on Ähtärissä ja saa olla koko ajan metsässä ja oppia kaatamaan puita. Niiden koulussa 4/5 on poikia, meillä sama toisin päin. Ei yhtään haittaisi olla myös siellä, vaikka rakastankin tätä paikkaa.

Tampereelle meno täältä on outoa, kuin tulisi toiseen maailmaan.

Tupakkapaikalla on aina joku ja tänään paistaa aurinko.


(En kumminkaan lisää luokitteluja, en nyt enkä ikinä. Kattokaa kohta se kuitenkin ehdottaa sitä, tyhmä kun on. Sanokaa mun sanoneen.)

Neiti takkutukka, lumpeenkukka
kompuroiva raitasukka
laulaa kolikoita hattuun
Laulaa kuninkaista, sotilaista
liisoista ja ihmemaista
Ja siitä kuinka sattuu

Hei tie, vie mut kaupunkeihin kyliin
bensanhajuun valoviidakkoon

Maija Vilkkumaa - Hei tie

Nahkatakit hylätty :(

Puhuimme lauantaina Iikun kanssa siitä, miten nykyään ironian aikakaudella mikään ei ole enää oikeasti oikeasti siistiä. Kumpikaan meistä ei siis keksinyt mitään, mikä olisi kiistattoman makeeta eikä yhtään yhtään vähääkään noloa. Asiaa mietittyäni olen nyt keksinyt kaksi juttua: nahkatakit ja Terry Pratchett.

Ei muuten ole helppoa istua paikallaan ja kuunnella kun joku muu puhuu, vaikka aihe olisi helvetin mielenkiintoinen. Vami haluu kirjottaa HETI!

Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä. 10 minuuttia ensimmäistä tuntia - vampyyrit, lonkerot ja larppaaminen mainittu. 25 minuuttia ensimmäistä tuntia - opisto rinnastettu Tylypahkaan ja kirjoittaminen taikuuteen. 45 minuuttia ensimmäistä tuntia - "Joo, mää pidän täällä sellaisia impropajoja. Ai mitä se improvisaatio on? No oikeastihan se on leikkimistä."

Käskettiin lukea ja kirjoittaa paljon. Täällä on sille aikaa ja tilaa. Huomenna aloitetaan oikeasti. Odotus odotus odotus.

Oriveden kulttuurijoku kävi pitämässä meille puheen juhlasalissa. Se oli hirveän tylsää. Kuulosti siltä, kuin se olisi yrittänyt myydä meille Orivettä. Tämä paikkakunta tunnetaan kuulemma Purnun taidekeskuksesta, naislentopalloilijoistaan ja Mämmilä-sarjakuvista. Ai et ole kuullut vai? En minäkään.

Mikä siinä on, että kaikkien pikkukuntien täytyy pönkittää egoaan pitämällä jotain kansantanhufestivaaleja tai pilkkikisoja, jauhamalla loputtomiin jostain kauan sitten paikkakunnalla asuneesta semitunnetusta kirjailijasta tai ei-kenenkään-muun-mielestä-merkittävästä kreivistä tai olemalla jonkun seipäänheiton puolimaailmanmestarin Pertti Perttisen lapsuudenpitäjä? Tiesittekö, että Jalmari Finne asui Kangasalla? Tiesittekö, että Kaarina Maununtytär asui Kangasalla? Tiedättekö, keitä nämä kaverit ovat? Minä tiedän, koska olen heistä lapsesta asti kuullut. Mutta en kyllä ole kummastakaan ihan hirveän ylpeä.

Kohdataan faktat. Isoilla paikkakunnilla ja kaupungeissa on paljon kulttuuritarjontaa ja niissä on elänyt merkittäviä ihmisiä. Pienillä paikkakunnilla on rauhallista, ihmiset tuntevat toisensa ja luontoa sun muuta hienoa on enemmän. Kummankaan ei välttämättä tarvitsisi yrittää päteä olemattomilla ansioilla, vaan myöntää olemassaolevat.

En tarkoita, etteikö kansantanhufestivaaleja tai pilkkikisoja tai kuvakirjapäiviä tai vanhojen autojen museoita saisi olla. Pitäkää ihmeessä, jos se tuottaa ihmisille iloa ja puuhaa ja tuottahaan se. Mutta älkää yrittäkö väittää, että ne tekevät siitä kahden kebabbilan ja yhden S-marketin asfalttiviidakosta jonkun Suomen kulttuuripääkaupungin, kun meidän kylällä on sentään tällaistakin toimintaa. Kyllä jumaliste on kaikkialla muuallakin.

Niin tosiaan, Finne kirjoitti Kiljusen herräsväen ja Maununtytär oli naimisissa Ruotsin kuningas tms. Eerikin (mahdollisesti Juhanan) kanssa. Kyllä meillä Kangasalla sentään on.