Seurailtuani Jaden käytöstä ja ilmeitä jonkin aikaa tein varsin terävän huomion; Jade muistuttaa kovin paljon Deli-siskoaan. Mammakoira oli sitä mieltä, että tytär on selkeästi tapakasvatuksen tarpeessa. Ensimmäisinä päivinä mietin, että mahtaako Classicin kuono jäädä pysyvästi haitarille. Ainoastaan viimeinen päivä taisi mennä ilman ärinöitä. Tytär taas taisi olla vakuuttunut, että ei mamma millään voi olla hänelle vihainen ja kerta toisensa jälkeen yritti josko mammasta olisi leikkikaveriksi.
Kahtena yönä Classic lähti töihin vanhainkotiin keskustelemaan syvällisiä vanhusten kanssa. Varsin mukavia ja sopeutuvaisia nuo lassiekoirat ovat.
Lauantaina teimme sitten pikavisiitin Hund2009-näyttelyyn. Tuomarina näyttelyssä toimi Carin Åkesson, joka toukokuussa oli arvostellut Haminassa Delin. Eli tiesin tuomarin tutkivan varsin tarkkaan koirat ja antavan pidemmän kuin kahden lauseen mittaisen arvostelun. Ruotsissahan on käytössä liki samat näyttelysäännöt kuin Suomessa oli 90-luvulla. Elikäs laatuarvostelussa korkein arvosana on 1, josta saa punaisen nauhan. Punaista nauhaa ei tunnuttu jakavan kovin helposti.
Ennen Jaden kehää meitä tervehtimään tuli Jaden hoitaja ja tyttönenhän meni onnesta aivan sekaisin. Odotin millainen katastrofi kehästä on tuleva. Nuorten luokan alkukehässä Jade kiskoi eteenpäin innosta kuin mikäkin höyryveturi. Yksilöarvostelussa tyttö sitten liikkuikin ihan hyvin. Tuomarin tullessa kopeloimaan Jade oli onnesta soikeana. Kesken seisotuksen tyttö yritti väliin imuroida nameja lattialta. Mutta kokonaisuutena varsin mallikelposesti käyttäytyi. Jaden tuomiona oli 2-palkinto. Tuomari selitti miksi näin; Jade oli vielä kovin kapea. Erinomaisen tyyppinen, hyväpäinen, liikkuu hyvin, kauniisti kulmautunut jne, mutta kapeuden takia 2. Kuulema vuoden päästä on erinomainen ja toivotti vielä onnea tulevaisuudelle.
Classicin kanssa meni kehässä ihan mukavasti. Toki hieman samaa vikaa kuin tyttäressä, että aina imuroimassa, jos vain mahdollisuuden saa. Mutta muuten varsin pirteä esiintyminen. Classic sai 1-palkinnon ja valittiin vielä jatkoon. Ruotsissa kilpailuluokassa sijoitetaan neljä koiraa ja viides koira varalle. Classic sai sitten tämän varasijan.
Palkinnoksi näyttelypäivästä Classic ja Jade saivat Jaden hoitajalta siankorvat. Classic söi omansa kehänauhan vieressä, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja lähdimme pois. Sillä näyttelypäivä kera muutaman tylsistyneen lapsen ei ole kovin houkutteleva.
Classic sai pari uutta lapsiystävää tältä Ruotsinreissulta. Nimittäin siskoni kaksi lasta pudottelivat pöydästä ruokaa sen verran paljon. Yhtenä päivänä Classic sai ratkoa ongelmaa miten saada syötyä otsassa ja poskessa kiinni oleva spagetti. Paljon helpommin sitä spagettia pystyi syömään suoraan lapsen kädestä.
Kotiinpaluumme oli sitten maanantaina 14.12. aamulaivalla. Muutama tunti aamusta huilittiin Classun kanssa hytissä ja sitten lähdimme katselemaan merimaisemaa. Siinä sitten erinäinen määrä ihmisiä kävi Classua tervehtimässä ja ihmettelivät miten rauhallinen toinen on. Samaten joidenkin ihmisten keskuudessa ihmetystä aiheutti, miten se koira voi antaa vieraiden ihmisten koskea itseensä. Suuren osan ajasta Classic makasi reporankana lattialla. Varsin mukava matkakumppani tuo tyttönen.
Vihdoin viimein yöllä yhden maissa pääsimme kotiin. Deli oli valtavan onnellinen Classicin tulosta ja liki tyystin unohti tervehtiä minua. Taitaa se mamma olla Delille kovin tärkeä. Ulkona Deli pomppi Classicin päällä ja sai tämän vielä leikkimään kanssaan. Deli karisteli innoissaan mammaa. Sain kuulla myös, että eli oli viikon aikana karistellut yksinään ja kuvitellut mamman juoksevan perässään :D. Täytyy sanoa, että varsin ihania collikoita sitä saakin omistaa!