IRC-Galleria

Loppuvuodesta näyttelyvaihtoehdot ovat hyvin vähissä. Kuitenkin kun koirilla (tai edes yhdellä) on turkkia, niin silloin ilmoitetaan sinne minne on mahdollista. En ole valikoinut tuomareita kenelle koiriani vien. Olemme lähinnä menneet keräilemään tuloksia monilta eri tuomareilta. Samalla olen harjoitellut pääsemään eroon kisajännityksestäni. Tämän vuoden Suomen näyttelykiertueen aloitti Kajaani tammikuussa ja tänään sen päätti Jyväskylä.

Ennen näyttelyä tutkin millaisia tuloksia tuomari on antanut aiemmin. Sainkin sitten huomata, että tämäkään tuomari ei arkaile käyttää koko arvosteluasteikkoa. Mikä on siis varsin mukava asia. Toki luo oman jännityksensä, että mitä mahtaa omista kullannupuista pitää. Kuitenkin omien koiriensa virheet tietää ja miettii kuinka paljon tuomari antaa niille painoarvoa.
Näyttelypaikalle tultua sain huomata kuinka keltaista nauhaa tippui. Classic on meidän perheessä tällä hetkellä ainoa koira, joka on "turkissaan" ja minun silmääni muhkea Classic alkoikin näyttää pian hyvinkin ampiaiselta. Kaunis valkonenu ampiainen. Ja ne ainaiset kiharat. Noh, tuomari antakoon sen tuloksen minkä haluaa.

Tuomari seisotti koiria suht kauan, mikä on mukavaa, että ei ole liukuhihnatyöskentelyä. Omaa vuoroamme odotellessa katselin kuinka suloisesti tytöt nukkuivat häkissä. Classic pitkin pituuttaan ja Deli käytti Classicia tyynynä. Fiilistelin suloisia tyttöjäni. Näyttelypaikka oli todella ahdas ja olin vain tyytyväinen, että tytöt nukkuivat rauhallisina häkissä. Otin Delin pois häkistä hieman ennen omaa kehäämme. Deli tapansa mukaan oli erittäin iloinen. Delin luokassa oli vain kolme koiraa paikalla viidestä ilmoitetusta. Mukavasti oli tilaa juoksuttaa alkukehässä. Yksilöarvostelussa tuomari ei sitten juoksuttanutkaan kuin pienen edestakaisin lenkin. Takaisin juostessa tultiinkin sitten Delin kanssa kauniisti neljä tassua yhtä aikaa ilmassa. Deli selkeästi nauttii kehässä olemisesta, hyvä niin... tosin tuloksen kannalta sitä riemua kannattaisi hieman lieventää.

Classicin luokkaan olikin ilmoitettu sitten 25 koiraa. Valitettavasti kehäsihteeri pyysi koirat kehään odottamaan vuoroaan. Ja se odottelu oli Classicin mielestä kovin pitkäveteistä. Classic alkoi haistelemaan maassa olevia naminpalasia. Yritin pitää tytön huomiota itsessäni omilla nameilla. Sehän onnistui kyllä, mutta vahvisti vain paimenkoiran etukeno asentoa. Kun viimein oli Classicin vuoro, Classic oli niin tympääntynyt, että seisoi tyystin löysänä lehmänä kehässä. Yritin sanoa Classicille "missä isäntä" ja Classic katsoi minua takaisin "daiju, se on kotona, mitä sä oikein sekoilet".

Päivä ei siis kovin putkeen mennyt tulosten ja kehäkäytösten osalta. Vai liekö syy Votsin, jonka läsnäolo on joka kerta tuonut huonoa onnea. Votsin ollessa mukana Classic saa EH:n ja Deli jää tyystin ilman sijoitusta. Myydään hyvä vähän käytetty onnenkalu... kuka ostaa? Sori, en myy. Oma Votsi on kuitenkin niin rakas ja tuottaa paljon iloa, seurattiin sitten kuuta tai tähteä.

Jyväskylä kv 21.11.2009 - Kim Vigsö Nielsen, Tanska
Silimen Classic Delight NUO H:
"19 months. Very good head and expression. Rather low set ears. Nice eyes and nose. Short neck. Would prefer slightly longer body. Straight in shoulders. Straight in rear. Moves very uncontrolled. Very good coat."
Silimen Classic-Cola AVO EH:
"2 years. Exellent head. Correct bite. Rather short in neck and dipping topline. Quite narrow chest with rather short stermum. Stand and moves east-west in front. Very good angulated rear. A bit too wavy coat."

Jos etsin jotain positiivista. Niin reissussa Classu nuortui kaksi vuotta :). Saan pitää siis typyni itselläni kaksi vuotta pidempään. Classicin kanssa mietimme nyt, että ilmoitammeko vielä alkuvuodesta Lahteen näyttelyyn. Vai jäämmekö tämän näyttelyiden täyteisen vuoden jälkeen jo näyttelytauolle. Se ainekin on varma, että ensivuonna emme montaa näyttelyä aio käydä. Toivon mukaan Classic jää mammalomalle kesällä, jonka jälkeen ei hetkeen olekaan kehiin asiaa. Muuten taidamme ensivuoden pyhittää lähinnä agilitylle ja muulle Classicista mielenkiintoiselle touhulle.

Lahti hiljenee ja kaivan suklaakaurat kaapista. Ovat muuten aivan EH:t suklaapehmiksen kera. Ja siitä on H jatkaa.

Viikko sitten taisin saada kennelyskän Seinäjoen näyttelystä (Joka näyttelyn yhteydessähän puhutaan kuinka kennelyskää on liikenteessä. Toisilla koirat tuovat sen mukaanaan, toisilla näemmä ihmiset.) ja sen koommin ei ole tarvinut unia katsella öisin. Toiset ihmiset saattaisivat nauttia siitä ettei tarvitse haistaa mitään. Mutta pikkuhiljaa saisi kyllä olo kohentua.

Tänään kuitenkin puolikuntoisena aamulla lähdin liikenteeseen. Hain Rommin ja eikun matka kohti Helsinkiä.

Luonnetesti 1.11.2009 Helsinki (Pirjo Ojala-Laine ja Auli Kiminki)
Silimen Rommi-Cola
I Toimintakyky -1 Pieni
II Terävyys +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
III Puolustushalu -1 Haluton
IV Taisteluhalu -1 Pieni
V Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
VI Temperamentti +2 Kohtuullisen vilkas
VII Kovuus -2 Pehmeä
VIII Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus ++ Laukauskokematon
Loppupisteet +69

Meidän aika olisi ollut klo 11 ja kirjeessä pyydettiin saapumaan paikalla noin tuntia ennen. Saavuimme siis klo 10 paikalle. Ja koska ensimmäistä eikä toista koiraa näkynyt, Rommi kolmantena pääsi ensimmäisenä testiin.

Rommi oli varsin mielissään, kun ympärillä oli ihmisiä. Kun alkulöpinöiden jälkeen tuomari tervehti Rommia, Rommi oli ihan haltioissaan ja keskusteli päivän kuulumiset. Kun tuomari alkoi leikittämään kepillä, Rommi hetkellisesti kiinnostui ja otti keppiä suuhun ja juoksi perään, mutta ei alkanut taistelemaan (jätkän ajatukset oli selkeästi muualla). Tuomarin ottama rätti ei kiinnostanut sitäkään vähää (kepeistähän Rommi lenkeillä kyllä on innostunut ja taistelee silloin). Itse koitin rätillä leikittää, kun en tajunnut, että ehkä keppi olisi ollut parempi vaihtoehto... Noh, ei ne aivot aina toimi.

Kelkalla Rommi ensin vain katseli, että mikä sieltä on tulossa. Sitten alkoi haukkumaan hieman perääntyen. Kelkan pysähtyessä Rommi jäi kauas siitä seisomaan eikä itsenäisesti siitä ollut lainkaan kiinnostunut. Kun pyysin sen kelkkaa katsomaan, tuli kuitenkin. Samankaltaista meininkiä tynnyrin ja haalarin kanssa. Varsin normaalia reagointia.

Naistuomarin hyökätessä kohti Rommi seisoi paikallaan katsellen ja sitten väistäen hieman sivuun, että mitähän tuo oikein meinaa. Eikä myöskään itseään puolustanut, meinasi siskonsa tavoin, että eihän kukaan hänelle pahaa halua.
Pimeässä huoneessa tuli käymään ihan vieressä ja lähti pois. Tuomareiden kanssa tuli sitten uudemman kerran.
Ensimmäinen laukaus säpsäytti, mutta toisen otti ok.

Että jos Rommi olisi ollut himpun kiinnostuneempi alussa leikkimisestäm niin olisi mennyt läpi. Tarvittavat hermorakenne, luoksepäästävyys ja laukauspelottomuus plussilla, mutta muuten ei sitten tullut tarpeeksi pisteitä. Mutta tulipa nähtyä, että ihan tasapainoinen tuo koira on.

Vaikka en nyt aiemminkaan luonnetestiä ole koko totuutena pitänyt. Tasapainoton Boogiekin oli luonnetestituomarin mukaan aikanaan rauhallinen koira (ja enempää päin mäntyä Boogien arvioiminen ei voisi mennä :D).
Toistaiseksi itselläni ei ole kiinnostusta uusia testiä, koska tiedänhän nyt miten koiran reagoi tilanteisiin. Ja se kai testin tarkoitus on? Eikä se, että saadaan tietty määrä pisteitä.

Aiemmin syksyllä katselin mitä näyttelyitä tänä vuonna collikoille vielä olisi tiedossa. Seinäjoki, lamppu, Nurmo, lamppu, Silimen Classic Star, lamppu, haluan lähteä Seinäjoelle ja nähdä millainen Sonny-pojasta on kasvanut. Idean kruunasi ajatukseni, että otan mukaan kaikki koirat, joilla mahdollisesti olisi turkkia silloin, elikäs Rommi, Classic ja Deli. Siinä onkin sitten haastetta jo sinällään, luonnonlapsi Rommi ja kaksi peräkkäisissä luokissa kilpailevaa tyttöä. Varmaan joku yöllinen mielenhäiriö tuo ajatus.
Aikataulujen tullessa tuli tietoon tuomarivaihdos. Katselin netistä millaisia tuloksia on uudelta tuomarilta tullut aiemmin. Järkytyin huomatessani, että ko. tuomari tosiaan jakaa myös hylättyä ihan runsaalla kädellä. Aloin miettimään koirieni virheitä. Rommi mahdollisesti innostuksesta korvat pystyssä ja käytös kyseenalaista muutenkin. Delin kapea alaleuka. Classicin kihara turkki. Mietiskelin, hakisiko sitä kaksi vai kolme hylkyä. Niin tuomarista kiinnihän kaikki on. Classic on hyvin kaunis muuten, eikä ole vielä saanut tiukoiltakaan tuomareilta kiharoistaan huolimatta EH:ta huonompaa, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Ja Deli tuollainen karvaton koipeliini tyttönen. Hetken jo mietiskelin peruutusta ja rahat takaisin.
Mutta halu nähdä Classicin pentu Sonny, voitti ja päätin, että mehän mennään kehään ja haetaan vaikka kolme harmaata nauhaa. Päästäämpä aiemmin Sonnya katsomaan. Että match show -meninki ja kehään vain harjoittelemaan.

Seinäjoki kv 24.10.2009 - Maret Kärdi, Viro
Silimen Rommi-Cola: AVO T
”Tyypillinen sopusuhtainen mutta jaloutta kaipaava uros, jolla hyvä raajaluusto. Oikeat pään mittasuhteet mutta ei aivan yhdensuuntaiset ylälinjat. Oikea-asentoiset mutta ei riittävästi taipuneet korvat. Hyvät silmät, matalahko kaulan kiinnitys ja lyhyehkö kaula. Niukat etukulmaukset ja löysät kyynärpäät, sopivasti kulmautunut takaa. Suorahko lantio, tyvestä suoraan pystyssä kannettu häntä. Taipumusta peitsaukseen. Ei aivan näyttelykunnossa karvapeite. Erinomaisen ystävällinen ja avoin luonne.”
Silimen Classic Delight: NUO H
”Keskikokoa suurempi oikeaa rotutyyppiä edustava. Kokoonsa nähden hieman korkearaajainen narttu, jolla lyhyehkö rintakehä ja pitkähkö lanneosa. Kauttaaltaan kapeatekoinen rakenne. Hyvä pää ja ilme, erinomaiset korvat, tummat silmät, toivoisin selvemmän alaleuan ja tiiviimmän purennan. Ryhdikäs kaula, kaarevuutta ja lihaspeitettä kaipaava rintakehä. Kapea eturinta, niukat etukulmaukset, riittävät takaa. Liikkeessä sisäänpäin kääntyvät etukäpälät. Laadultaan erinomainen karvapeite, ei täydessä turkissa. Avoin luonne.”
Silimen Classic-Cola: AVO ERI1 PN1 SERT CACIB ROP
”Erinomaista tyyppiä, sopusuhtainen, keskivahva narttu, jolla erinomainen pää ja ilme. Sopivasti kulmautuneet raajat ja ryhdikäs olemus. Tummat silmät, riittävä alaleuka, liikkuvaiset korvat. Hyvä rintakehä, kiinteä yläosa, hyvä lantiorakenne ja hännän kantotapa. Tilapäisesti hyvin pehmeä ja ei aivan rungonmyötäinen karvapeite häiritsee yleisvaikutelmaa. Reippaat tasapainoiset liikkeet. Erinomainen luonne.”

Melko showta päivä olikin. Näyttelypaikka oli hyvin ahdas ja sikäli hyvin ikävä. Rommi kolmatta kertaa näyttelyssä ja sen mukainen käytös olikin. Alku meni huutaessa. Sitten kun alkoi rentoutumaan, makasi maassakin. Annoin Rommin kieriä ja pyöriä enkä viitsinyt kiusata sitä harjaamisilla. Halusin antaa Rommille mahdollisimman mukavan kokemuksen näyttelyistä. Ja sikäli olen tyytyväinen miten selvisimme päivästä. Kehässä Rommi oli taas vallaton, ei meinannut pysyä paikallaan ja vouhkasi. Jutteli kovasti tuomarille ja taisi saada lipaistuakin tuomaria. Korvat pysyivät nyt paremmin mitä Tampereella ja Hyvinkäällä, mutta häntä oli innostuksesta pystyssä. Häntähän ei Rommilla yleisesti nouse ollenkaan, joten sen suhteen en ole huolissani ollenkaan. Juoksutuksessa Rommi yritti lähteä pomppimaan, joten vein sitä niin hitaasti, että alkoikin peitsaamaan. Hyvä kokemus näyttelystä Rommille kuitenkin loppupelissä tuli, joten eiköhän me vielä lähdetä joskus harjoittelemaan ja saada homma toimimaan.
Delin kanssa meni ihan mukavasti. Yllätyin kun se pitkästä aikaa alkukehässä nosti häntäänsä iloisesti juostessa. Ehkä se vain fiilisteli, että on kiva taas päästä kehiin. Hassu ja ihana tyttö.

Kun olin hakenut Rommille keltaisen ja Delille sinisen nauhan, niin oli jo aika lyöty olo, vaikka tiesinkin tuomarin tiukaksi. Olin hyvin epätoivoinen, kun otin Classin häkistä harjattavaksi. Juttelin Classicille, että haemmeko sinulle ensimmäisen sinisen nauhan vaiko olisiko keltainen hyvä. Katselin Classicin kiharoita ja mietin että niille nyt ei voi mitään ja tuomari sanoo sitten niistä mitä sanoo.
Mennessämme tuomarin eteen, hän ensimmäisenä sanoi Classicille ”Mitä sinun turkillesi on käynyt?” Vastasin, kuten on, että pentujen jälkeen kävi niin. Kuuntelin kuinka tuomari selitti että tämmöinen ei kuuluisi olla ja mietin, että ehkä saamme sitten todella vastaanottaa sen keltaisen nauhan tai pahimmassa tapauksessa jopa harmaan. En jännittänyt kehää yhtään, sillä tuntui tosiaan, että täältä lähdetään hyvinkin maihin laitettuna. Sanoin Classicille vain välillä, että ”Missä isäntä” ja annoin tytön seisoa vapaasti miten seisoikin. Kehäsihteerin antaessa käteeni excellent-ruusukkeen olivat jalat pettää alta. Kehän reunalla puhelin matkaseuralle, kuinka meidät pudotetaan kyllä jatkosta, koska nuo kiharat ovat mitä ovat. Lopulta kun seisottiin pn-kehässä ja saatiin käteen sert ja cacib-ruusukkeet, niin silloin jännitys iski ja menin ihan sekaisin. Classic sai toisen sertinsä! Se sai sertin ja cacibin! Meillä on vielä rop-kehä edessä.
Rop-kehässä mietin, että vsp sopii meille hyvin, sillä pääsemme vihdoin lähtemään kohti Nurmoa ja näkemään Sonnyn. Siinä juoksimme vielä ja seisottelimme ja sitten tuomari sanoo ”Turkista huolimatta…” Uskomatonta, minun Classic valittiin rotunsa parhaaksi kansainvälisessä näyttelyssä!

Odottelimme muutaman tunnin ennen kuin pääsimme ryhmäkehään juoksemaan. Ryhmissä emme päässeet jatkoon ja pääsimmekin viimein pakkaamaan tavarat ja lähtemään Nurmoon. Jotta homma ei liian helpoksi kävisi, emme löytäneet mistään Alapääntietä. Sonnyn omistajat jo soittelivat, että olemmeko eksyneet. Alapääntie oli vaihtanut nimeä, joten ei ihmekään ettemme löytäneet sitä. Lopulta löysimme perille ja ihana trikkinuorukainen tuli minua tervehtimään. Aivan mahtava pakkaus! Ulkonäöltään kuin Deli ja samoin tavoiltaan. Rakastuin tuohon nuoreen herraan suunnattomasti. Valitettavasti hämärä oli jo hiipinyt paikalle enkä kuvia nuorukaisesta saanut. Vietimme jonkin aikaa Sonnyn ja omistajiensa seurassa kunnes lähdimme pimeällä kotimatkalle. Ja niinhän sitä kävi, että reissun pituudeksi tuli lopulta sellainen 20h. Pitkä päivä, mutta tulipa nähtyä muutama valaistu tuulimylly.

...vaiko kolmas? Olimme siis eilisen tavoin tänään Rommin kanssa näyttelyssä. Huomattava edistyminen, enää ei jodlattu yhtä paljoa. Liekö syynä myös kolmen tunnin odottelu ennen kehien alkamista. Rommi tervehti tuomaria ulinalla kyllä, mutta osasi muutoin olla hiljaa arvostelun aikana.

Rommin korvat olivat kuitenkin skarppina pystyssä liki koko arvostelun ajan. Epätoivoisesti yritin saada niitä putoamaan nostamalla niskakarvoja ja saamalla katsetta maahan. Hetkellisesti korvat pysyivät ja sitten taas sojottivat.

Tuomari oli kyllä varsin miellyttävä. Käytti aikaa koirien tutkimiseen hyvin paljon, täydellinen vastakohta eiliselle. Saimme siis erittäin hyvän kehäharjoituksen Rommin kanssa.

Hyvinkää 20.9.2009 - Paul Lawles, Irlanti
Silimen Rommi-Cola AVO EH:
"4 years old sable. Good size. Correct bite. Eye could be darker. Ears are almost pricked. Feet could be tighter. Stands little narrow and weak in front. Touch long in back. Excellent coat and condition. Moves well."

Paluumatkalla, kun katselin takapenkille, minua katsoi Rommi suloisesti korvat oikeassa asennossa. Ehkä me joskus osaamme ottaa näyttelyt niin rennosti, että korvatkin asettuvat.

Historiallinen päivä. Vein luonnonlapsi Rommin ensimmäistä kertaa näyttelyyn. Ja sen kyllä huomasi, että oli ensimmäinen kerta. Rommi oli ihan omissa fiiliksissään. Ulvoi tuomarille ja kaikille ihmisille, jotka sitä päin katsoivat.

Tuomari kävi koirat läpi liukuhihnalla. Ennen kuin kerkesin edes saada Rommia mitenkään seisomaan, oli vuoro jo ohi.

Tampere 19.9.2009 - Beradze Iuza, Georgia
Silimen Rommi-Cola AVO EH:
"Light Ears. Not enough correct proportions. Short hindquarters."

Arvostelu pituudellaan kilpailee Classicin euv-näyttelystä vuonna 2006 saaman arvostelun kanssa. Jospa seuraavalla kerralla sitten kuulisi enemmän.

Jos lähden ajatuksissani kelaamaan päivää. On kai poimittava ne positiiviset asiat. Rommi rakastaa ihmisiä, ehkä hieman liikaakin, jokatapauksessa ei ole mitään ongelmaa sen suhteen etteikö tuomari voisi kopeloida jokapaikkaa. Juoksutuksissa ei ole ongelmaa, Rommi kyllä ravaa (niin kauan hyvä, kun on liikkeellä, mutta paikalla oleminen on herrasta hyvin tylsää).

Tänään pääsi Delika-Selika koittamaan agikisaamista. Lähdettiin P-HAU:n järjestämiin epiksiin Classicin ja Delin kanssa. Delin ilmoitin mölliluokkaan ja Classicin ykkösiin.

Yllättävän hyvän aloituksen jälkeen Deli valitsi 12. esteeksi aidan sijasta aan uudestaan ja saimme hylyn. Maaliin tultua sain jopa laitettua Delille pannan takaisin eikä tyttö karannut takaisin radalle. Oltiin siis kuin voittajia radan jälkeen. Ainekin pääsimme testaamaan kisaamista.

Classicin kanssa luulin homman kaatuvan jo neljänteen esteeseen. Mutta ei selvisimme siitä ja huokaisin helpotuksesta enkä tajunnut ottaa ennen kuudetta estettä yhteyttä Classiciiin... joten väärä rata ja hylky heti alkuunsa. Mutta hauskaa oli ja mukava fiilis jäi.

Perjantai-iltana alkoi niin rentouttava vajaan parin vuorokauden "loma", kun Boogie lähti hoitoon. Nautin täysillä ulkoiluista pelkkien collieiden kanssa. Lauantaina suuntasimme Silimen-leirillä käymään kera Rommin, Classicin, Tuiken ja Delin. Antoisa päivä oli, mutta lähdimme suht aikaisin pois, sillä sunnuntain näyttely oli edessä päin.

Olin etukäteen jopa vilkaissut Vantaan säätiedotusta sunnuntaiksi, joten osasin ottaa mukaan sateenvarjonkin. Niinhän se sade sitten alkoi ennen kun perille pääsimme. Classic kastui tyystin ja itsekin suhteellisen hyvin. Tuomarin oli varmasti mielekästä tutkia märkää Classua, mutta suhteellisen pitkät pätkät se koirista kirjoitteli.

Vantaa kr 6.9.2009 - Hans Almgren
Silimen Classic-Cola: AVO ERI1
"Hyvänkokoinen. Hyvä sukupuolileima. Kaunis pää, täyteläinen kuono-osa. Kantaa korvansa hyvin, kevyesti ylitaittuneet korvankärjet. Hyvä kaulanpituus. Normaalisti kulmautunut edestä ja takaa, hieman litteät tassut. Tasainen selkälinja. Tulisi olla puhtaampi rungon väri, tänään puutteellisessa turkissa. Terveet liikkeet ja hyvä askelpituus, hieman ahdas edestä. Hieno sivuprofiili seisoessa."

Mukavasti saatiin siis luokkavoitto erillä ja taas uudelta tuomarilta arviointi. Sateinen sää hieman haittasi, että ei kovin kauaa viitsinyt paikan päällä olla omien kehien jälkeen. Hyvin huonosti yleisesti osaan ympärilleni katsoa näyttelyissä. Mutta sen verran minäkin jotain näen, että huomioin kolme hienoa saavutusta päivältä myös:
Dispiritos Ibiza Hippie JUN ERI1 PU2 SERT
Dispiritos Into the Blue JUN ERI3
Dispiritos Island Kiss JUN ERI1 V-SERT
Onnittelut kasvattajalle ja omistajille upeiden koirien hienoista tuloksista!

Isäntä päätti, että haemme kotimatkalla Boogien hoidosta. Ajatus paluusta arkeen sai mielialan laskemaan samantien. Kun ehdotettiin syömään menemistä, sanoin etten ole yhtään innostunut ajatuksesta, tuntuu kuin koko Järvenpää olisi vain yhtä mannia. Kun astuin autosta ulos, silmiini sattui isolla erään rakennuksen seinästä MANNILANTIE ja parahdin "Mitä mä sanoin!"
Hyvä ruoka, parempi mieli. Näin on ja mannin aiheuttama alakulo katosikin, kunnes puhelin soi pahaenteisesti ja oli pakko lähteä mannia hakemaan.

Kun pääsee hetkeksi maistamaan rentoa elämää ilman eroahdistunutta dobermannia, niin ei haluaisi heti palata sen mukanaan tuomaan vankilaan. Paluu arkeen oli juuri niin suloinen kuin olin kuvitellutkin. Boogie oli taas aivan hilseessä ja saanut pienet pissavaikeudet aikaiseksi. Oma koti kullankallis ja niinhän ne Boogien lihakset alkoivat taas rentoutumaan päästäen ulos pissavanan alkaen olohuoneen matosta ja päätyen keittiön kautta eteiseen.

Miksihän sitä olenkaan ajatellut, että pentu olisi jotenkin työläs. Pennuthan ovat varsin ihania, ne loppupelissä oppivat hyvin nopeasti sisäsiisteiksi ja niiden kanssa tehty työ on palkitsevaa. Jos palkka on suhteessa tehtyyn työhön, odotan sitä hetkeä kun pääsen tilille mannin kanssa.

Kennelliitosta tuli Delin (Silimen Classic Delight) lonkka- ja kyynärlausunnot.

Tulos:
lonkat A/A
kyynäret 0/0

Täytyy sanoa, että tyytyväinen olen. Kotona kolme ihanaa, kaunista ja tervettä collietyttöstä. Mahtavat koirat olen saanut, kiitos siitä mahtavalle kasvattajalle!

Tänään oli Classun kanssa suunta Heinolaan näyttelyyn. Suurempia odotuksia ei ollut, sillä eilen oli jo niin hyvä päivä.

Jäljelle jäi kuitenkin harmitus suuri. Olin Classicin kanssa menossa kehään ja suhahdimme mäkeä alas, jolloin puuntakana ollut briard olisi halunnut maistaa miltä Classic maistuu. Pelästyimme molemmat tilannetta ja Classic meni aivan haluttomaksi. Kehässä Classic piti korvia päänmyöden ja sivuilla eikä halunnut oikein juosta. Onneksi yksilöarvostelussa nosti korvansa asentoon, mutta edelleen hyvin vaisu kaikin puolin.
Mitään pelästymistä pahempaa ei onneksi tapahtunut, kun pääsimme pakoon. Mutta silti harmittaa. Tulos sinällään ei ollut huono ollenkaan, mutta pakostikin miettii miten paljon liikunta vaikutti tulokseen, kun tuomari siitä useampaan kertaan mainitsi.

Heinoka kr 23.8.2009 - Annukka Paloheimo
Silimen Classic-Cola AVO EH2
"Hieman laiskasti liikkuva. Sopusuhtainen. Ei parhaassa näyttelyturkissa. Hyvä ilme ja purenta. Kevyet korvat. Olkavarsi saisi olla viistompi. Hyvä takaosa. Hyvä liikerata, mutta saisi liikkua jäntevämmin."

Liekö briard saanut liian vähän lihapullia. Ei tullut Classusta piffiä. Mutta Hesen kautta kurvattiin. Danke Votsi seurasta, valitan valituksiani ja jään odottelemaan kuvia.

Näin tällä kertaa ja saatiin sitten hieman tasoitusta EH-ERI-kilpailutilanteeseen. Meiltä puuttuikin EH2 tulos. Seuraavaksi sitten Vantaalle hakemaan puuttuvia sijoituksia.

Aivosolutkin riitelevät keskenään - kuka käski ilmoittaa, kuka sanoi ettei kannata. Ennakko odotuksia oli kyllä. Ajattelin, että tulemme kotiin kera punaisen nauhan. Sillä Classic ei ole aivan täydessä turkissa vielä.

Ja oikeassahan olin, saimme punaisen nauhan. Saimme myös sinisen nauhan. Eikä saldo jäänyt kahteen muoviseen nauhaan. Saatiin niitä jopa kolme sekä yksi kankainen.

Kouvola kr 22.8.2009 - Peter Harsanyi
Silimen Classic-Cola AVO ERI1 PN2 SERT
"Nice size good bones. A little bit strong skull. Good stop. Nice eyes. Good position ears. Good neck and form. Correct angulations. In movement must be better forequaters. Nice presentation and character."

Niin se ensimmäinen serti napsahti meidän kohdalle. En olisi uskonut sitä kehässä ollessa, kun yritin pitää Classicin nenän pois maasta. Kolmesti ennen meidän kehää keräilin kehästä nameja pois ettei oma koira lähtisi jäljestämään... mutta Classun nenää ei voi huijata!