IRC-Galleria

Elämme marraskuun puoliväliä, joka paikassa puhutaan joulusta. Mitä toivot joululahjaksi kysytään. Onhan se kaunista, että ihmiset rakastavat toisiaan ja sen osoituksena ostavat lahjoja toisilleen. Ajatus onnellisesta perheestä yhdessä, ilman kiirettä ja kireyttä, se on kaunis ajatus.

Mutta miksi ihmeessä ihmiset joulun jälkeen kyselevät toisiltaan "mitä sait lahjaksi". Kiinnostaako ihmisiä oikeasti toisten lahjat. Eikö sopivampi kysymys kuuluisi "miten joulusi sujui". Itse ajattelen, että lahja osoitetaan henkilökohtaisesti jollekin, jokin persoonallinen kyseisten ihmisten suhdetta kuvaava asia.
Ehkä minua tosiaan vaivaa liikaa ajatus materialismista ja pinnallisuudesta.

Joulu on jotenkin vaikea aika. Ennen joulua mietitään kenelle laitetaan joulukortti. "Kalevi-serkku ei laittanut viime vuonna korttia meille, sillä on ilmeisesti jotakin meitä vastaan. Tänä vuonna emme laita hänelle korttia. Kaivetaanpa lista esiin ketkä muistivat meitä viime vuonna ja laitetaan heille kortti tänä vuonna."
En tiedä yhtään vielä tulenko laittamaan kortteja kenellekään. Jos sitä kysytään minulta nyt, marraskuun puolivälissä, voin vastata, että "ei, en laita kortteja". Jos jotain teen, haluan todella oikeasti tehdä sen ajatuksen kanssa. Jos sydämeni itkee, en voi toivottaa "iloista joulua ja tonttu-ukkojen tanssia". Se ei tarkoita ettenkö haluaisi sitä muille, mutta niiden sanojen sanominen ei ole helppoa.

Joulu pelottaa minua, kyllä, sen takia en haluaisi sitä ajatellakaan. En pelkää joulua itseni takia, mutta läheisteni suru sattuu minuun voimakkaasti. Nyt tänä vuonna toivon joulurauhaa kaikille, enemmän kuin koskaan. Ja toivon sen rauhan löytävän paikkansa jokaisen sydämestä. "Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen, taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen..."

Varmasti joulunaika saa sydämemme itkemään ikävää, haluamme Rainerin luoksemme. Mutta nyt, vaikka olisimme eri maassa, meillä jokaisella on mahdollisuus saada Rainer luoksemme. Puhutaan jouluntai'asta. Ja toivon sen liittyvän nyt Raineriin.