IRC-Galleria

Sain kuningas ajatuksen mennä match show:hun koirien kanssa. Valitettavasti "ykköskoirani" Classic ei ole "kisakuntoinen", jotenkinhan se puute sitten piti korjata. Eli matkaan otin mukaan Boogien, Rommin ja Tuiken. Koirat autoon ja menoksi. Boogie alkoi samantien vikisemään, kun ei se isäntä ollut nyt mukana.

Perille tultua, koirat ulos autosta. Otin Boogien hihnasta kiinni ja se lähti heti "uimaan". Uiminen siis tarkoittaa kiskomista eteenpäin niin paljon kuin ikinä pääsee ja etujalat ilmassa. Siinä minulla neljävuotias RAUHALLINEN koira. Miten miljoona kertaa onkaan saanut ihmisiltä kuulla kuinka RAUHALLINEN Boogie on (silloin on narun päässä/matkassa mukana ollut isäntä).
Sama kiskominen päällä koko ajan kun yritin jonottaa ilmottautumaan. Kun sanoin "istu" hetkeksi istuttiiin... mutta sitten taas ui ui ui ui.

Nameilla sain sitten Boogien huomion jotenkin itseeni ja muutaman juoksuaskeleen testasin. Noh, ensimmäisenä kehään Boogien kanssa. Boogie olisi kehässä halunnut leikkiä tykin kuulaa ja juoksuun lähtiessä olisi singonnut jonnekin hyvin kauas (valitettavasti hihna esti miehen yrityksen). Meni se jossain vaiheessa nätistikin. Mutta ei ne niin mieleen jää.

Isäni sitten toimi "koiraparkkina", kun itse juoksin kehästä toiseen esittäen vuorotellen koiria. Hieman ennen match show:n loppua Boogie halusi tehdä vaikutuksen koko yleisöön. Jotenkin se singahti yhtäkkiä koiraparkista liikkeelle ja juoksi tohottaen ympäriinsä. JES JES JES!!! Vihdoin koitti se vapaus! Koko pari tuntia oli Boogie joutunut olemaan paikallaan ja yhtäkkiä sai (hmmm... no lupaa ei kyllä kysynyt) juosta ja juosta ja juosta.

Ei siin ketää. Ja jos olisi ollut aikaa, olisin voinut vaipua maanalle. Hei hienoa, mulla on 4-vuotias leikkisä toopermanni. Pikkukoira asteen isommassa kropassa.

Tuollainen kolmen lauma collieita toimii hyvin ryhmänä. Eilen yölenkin jälkeen oli huvittava näky. Kolme collien pitkää kuonoa oli vierekkäin odottamassa makuuhuoneen oven avaamista. Jotenkin ne ovat sisäistäneet, että makuuhuone on collieiden nukkumapaikka. Siellä ne sitten makaavat, kaikki sängyn vieressä.

Ruokajononkin olivat yksi päivä järjestäneet. Classic söi ruokaa keittiössä. Jumbo makasi Classicin takana kuin odottaen vuoroaan. Jumbon takana taas makasi Tuike. Ja oli muuten suora jono :)

Ajoittain iskee niin suuri ikävä. Voi Veli-Rakas. Istun koneen ääressä ja tyhjyys on vallannut minut. Jotain haluaisin sanoa... Mutta tuijotan näyttöä.
Sinä näet sisälleni. Ehkä minun ei tarvitse sanoakaan mitään.

Päivisin on ollut koirilla ehkä vähän turhankin kuuma. Mutta jotain mukavaa tekemistä kuitenkin on keksittävä. Eli nyt kesän ajan olemmekin pitäneet öisin tottistuokioita. Harjoittelut ovat olleet lähinnä Tuiken takia. Mutta kaikkiahan siinä on tullut hieman treenattua.

Tuike on edistynyt valtavasti ja koenkin jo suunnatonta nautintoa seuratessani isännän ja Tuiken työskentelyä. Oman ilonsa minulle suo nyt Rommi. (Jumbo nimenä on niin kamalan vaikea muistaa... Jambo, Jumbo, Dumbo...) Alkeitahan sitä harjoitellaan. Mutta juuri silloin editys on yleensä huimaa. Jumboon saa jo hyvin kontaktia ja Jumbo on kiinnostunut siitä mitä tehdään.
Päästin Jumboa jo vapaaksikin. Ei puhettakaan, että Jumbo olisi lähtenyt johonkin. Makkaroiden vetovoima oli niin suuri. Luoksetulossa oli iloista katseltavaa kun Jumbo juoksi luokseni turkki hulmuten.
Sivulle sain Jumbon tulemaan ohjaten muutaman kerran ihan onnistuneesti. Ja sitten lisänä muutaman ei niin onnistuneen sivulle istumisen sain kaupan päälle.

Classic oli sitten niin loukkaantuneen oloinen, että sen kanssa oli pakko ottaa muutama liike. Huvikseni koitin ensimmäistä kertaa miten Classic tottelee käskyä kun sanon sen jonkin matkan päästä selin. Hieman epäröiden Classic kuulema painui maahan.

Classic tuli takaisin kotiin. Talossa siis nyt kolme collieta, kuulostaa vallan ihanalta :). Mentiin ottamaan pieni yötottis. Lähinnä isännän ja Tuiken juttuhan se oli, itse lähdin seuraksi. Tai no, olihan minulla pieni kiinnostus katsoa miten saan Jumbon toimimaan.

Yllätyin suunnattomasti kuinka hyvin Tuikella ja isännällä nykyään liikkeet menee. Tuike on kovin innoissaan, en mitenkään voi sanoa tyttöä enää uniseksi. Ollaan nyt saatu perheen sisäinen kilpakumppani Classicin kanssa. Hmmm... Valitettavasti Classic on hieman lapanen tällä hetkellä. Kyllä sillä intoa riittää, haluaa tehdä jne. Mutta sen tekemisestä on todellakin puhti pois. En viitsi sen kanssa oikein nyt treenatakaan. Kunhan saan taas oman pienen Classicin takaisin, sitten aloitamme taas treenit.

Nyt voin valita jonkun "korvaavan koiran", jonka kanssa pikkuisen harjoittelen. Tänään sitten testailin eiliseen tapaan Jumboa. Oli hauska huomata, miten Jumboon sai jo heti kontaktia. Yleisesti ottaen se oli hieman ihmeissään, että mikä juttu tämä nyt on... tullaan yöllä kentälle syömään nakkeja. Siinä nakkien napsimisen yhteydessä koitan ohjastaa Jumboa tekemään jotain pientä. Nyt ihan luoksetuloa ja seuraamista. Alkeita alkeita, mutta siitä se lähtee. Ei se mahdoton koira mitenkään ole. Taas minulle uudenlainen ohjattava :)

Pikku-treenien jälkeen käveltiin lenkki. Johanneksen leikkiessä Boogien kanssa talutin hetken kolmea collieta. Ja voin sanoa, että tuntui mukavalta. Oli ihana nähdä kolmen pehkon kulkevan kylki kyljessä. Kyllä sitä kävi unelmoimaan, että jospa joskus olisi itsellä todellakin kolme collieta.
Vaikka mistäpä minä en unelmoisi. Maailmassa on niin paljon ihania koiria, jotka voisin omakseni ottaa.

Illalla meille tuli vierailevatähti, Jumbo. Classicin velipoika tuli meille nyt toistaiseksi, kun omistaja luopuu siitä.

Ollaan nyt katseltu kymmenisen tuntia toista. Ihan mukavalta veikolta vaikuttaa. Tulee hyvin toimeen Boogien kanssa.
Kauniskin on, vai pitäisikö sanoa komea. Muistuttaa kovin paljon Classicia. Samanlaiset silmät ja katse. Hyvin rakastettava koira. Ranekin olisi varmasti tykästynyt kovin.

Kävimme nyt yöllä kentällä ottamassa hieman tottista. Pientä testailua Jumbon kanssa. Istu, maahan... hieman sivulle ohjaamista, seuraamisen alkeita ja luoksetulon tynkää. Olihan pojalle hieman haastetta, kun kaksi uutta kaveria oli lähellä ja tuntemattomat ihmiset kyseessä.

Täytyy kyllä todeta, että colliet ovat varsin sopeutuvia koiria. Kovin rakastunut olen.

Päivän tähdet olivat:
Nici (Black Gary One Night Lover)
Classic (Silimen Classic-Cola)
Venla (Pikkumusti)
Foxi (Roxier's Star Shadow)
Pinja (Silimen Tähtisilmä)
Tuike (Silimen Tähti Olen Minä)
Titja (Dandinas Put Up to Play)

Eli matkaa tehtiin kuuden pehkon ja yhden nahkan kanssa. Ei se lenkin pituus, mutta aika. Rannalle siis suunnattiin. Matkalta mukaan poimittiin yksi kappale suomenlapinkoiran pentuja. Koirat leikki ja leikki. Ja aloittihan Tuike leikin uimisella. Tyttö ui elämänsä ensimmäistä kertaa pienen lenkin.

Nukkuvat muuten molemmat tällä hetkellä.

Olipa kerran kuvankaunis soopeli. Soopeli nukkui kauneusuntaan. Unen sekaan sekoittui ihmeellinen ääni, collie nosti päänsä ja alkoi kuuntelemaan mistä ääni kuului. Collie näki nurkassa nukkuvan dobermannin. Dobermannin tassut olivat vinksin vonksin kuonon päällä. Tassujen välistä kuului outoa tuhinaa.
Collie yritti miettiä mitä tuhina oli. Hän käänteli päätään ja käänteli taas päätään. Lopulta collie päätti selvittää asian. Soopelinvärinen turkkieläin lähestyi ihmetellen lyhytkarvaista jalkaeläintä. Aikansa touhua katseltuaan kultaturkki haukahti katsoen lähes mustaa silpputurkkia.
Kun mitään ei tapahtunut kaunotar koitti tutkia asiaa monelta kantilta. Ihmetellen kummaa ääntä collie kävi takaisin nukkumaan.

Ainekin saivat omistajat naurut kun Tuikekin ihmetteli Boogieta, toopermannin kummajaista.

Noutokapulaa ja keppejä (ojasta löytyvistä tyhjistä kaljapulloista puhumattakaan) kantava koira Classic on ollut jo ihan pienestä pennusta lähtien. Mutta nyt tuntuisi, että Classic kantaisi pikkuisia pentuja itse.

Tyttö on oksentanut muutamaan kertaan lähipäivinä ja ollut hieman huono syömään. Hieman merkit viittaisi siihen, että astutus olisi onnistunut. Toivotaan toivotaan todella niin. Mikäs olisikaan sen suloisempaa kuin Classicin pennut. Jo etukäteen olen kovin rakastunut niihin.

Tänään aikaisin aamulla, kello neljän pintaan, tuli lenkiltä mukanamme sisälle taas erinäinen määrä hyttysiä. Ikäviä öttiäisiä, surisevat korvan lähellä ja haluavat meidän luovuttavan verta. Mikäs sen mukavampi paikka olisikaan luovuttaa verta kuin oma koti. Mutta valitettavasti en ymmärrä miksi minun pitäisi luovuttaa verta niin ikävästi puhuvalle hemmolle.
Eli aikalaiseksi riesaksi koen ne hyttyset kuitenkin. Onneksi meille on kuitenkin muuttanut muutaman vuoden sisään kaksi collieta. Aamullakin tytöt pomppasivat yhteistuumin pystyyn kun kuulivat sirinää. Pienet silmät äkkäsivät hyttysiä ja niin alkoi napsiminen. Tytöt valppaina menivät ympäri asuntoa ja pyydystivät hyttysiä. Kiitos heille.

Tuike on vielä nuori, enkä tiedä mihin kaikkiin lajeihin Tuike on erikoistunut. Mutta Classic hävittää hyttysten lisäksi tehokkaasti ainekin muurahaiset ja hämähäkit. Monen monta kertaa kaunis collie on pelastanut minut tappajahämähäkiltä. Classic tietää, että kun emäntä kiljahtelee, on aika tulla auttamaan.
Myös isäntää Classic auttaa mielellään. Kun Classic kuulee kuinka hyttysiiä aletaan läiskimään, syöksyy hän paikalle salamana ja alkaa napsimaan.

Eli mikä on johtopäätös. Collie on erittäin upea palveluskoira.