Taivas itkee yhtä paljon
ku mua silmät, älä katso
mua, älä kysele, en
vastaa... Turhaa se on,
sillä kukaan eikä mikään
voi satuttaa mua
niin...kuin...
Sydän hakkaa kuitenkin,
liian lujaa... siitä
kauhusta kun kesken
painajaisien yöllä yksin
herään...Missä minä olen??
Yö joka palaa joka ilta ja
yö mieleeni
unohtumatta..joten älä
sano mitään...et voi
tietää...
Kun pieni tyttö pimeässä
herää, sen käsi on
puhelimella jo
valmiiksi..voiko kukaan
auttaa...ei, ei
silloinkaan, taas kerran
kauhu ja pelko silmissä,
mua alistaa lyönnein voit,
mut mua et hakkaa
hengiltä!