IRC-Galleria

.____. nyt se sit on ohi.

Ei enää huolta, etteikö aika riittäis lemmikeille..
Ei enää kokopäivää kestäviä häkin siivouksia.
Ei enää .. enää rakkaita lapsia.

Rotat lähti. 20 kpl, sinne meni. Kaikki paremmille juustomaille.
Ainoastaa Maikki jäi. Mut siitäki hankkiudun luultavasti eroo..
Vasta nyt tajuun mitä tein; tapoin osan itteeni.
En ymmärrä mite mä pystysin, antaan kaikki mun rakkaat lapset
lopetettavaks..
Sit ku tajusin, mitä tein.. Huusin yhtä soittoo melkee tunnin, itkin, ja tapoin käteni..
Kaulaanki tais tulla jotaa.. Huusin vaa 'mitä mä oon menny tekemää' , 'Eiiiiiiii' ja pyytelin anteeks kaikilta lapsilta.. Siinä se tää päivä on mennykki..


Anteeks valitus, mut oon henkisesti kuollu.


Homo kiittää, ja .. jatkaa itkemistä.

.. tuli tässä mielee .. XD

Mä: *kävelee kaupan rännin alla ja vesitippa tippuu päähä* VITTU!! *sotottaa ränniä [jonka vieressä valojoulukuusi]*
Nemo: Monni pien, se on kuusi!
Kisse: Owo'
Mä: EIKU VITTU! *osottaa edellee ränniä*
Nemo: Nii, son kuusi.
Mä: Ei ku sielt tippu tippa mun päähä, tost noi 8'<< *osottaa vieläki ränniä*
Kisse: DD8 Just sillo ku kävelit sen alta..
Mä: Niimpä 8<<

*kaikki mänee kauppaa*

x'D .. fiksuja hetkiä Naantalissa 8''<<<</3

Kirjoita ja kerro tuntees!



1. Kuka olet?
2. Pidätkö minusta?
3. Milloin tapasimme ekan kerran ja missä?
4. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
5. Oletko yhä samaa mieltä?
6. Jos saisit antaa minulle jotain, mitä antaisit?
7. Kuvaile minua yhdellä sanalla
8. Uskallatko laittaa tämän päiväkirjaasi ja katsoa mitä mieltä minä olen sinusta?



.. ähähähää. D8 >w<

Täällä sitä ollaan. Kissellä 8'D Ollu urbaanii menoo x)) [mitähä toi urbaani tarkottaa? No sou, son kiva sana 8DDD]

Illalla kotio 8< Sitä enne .. keretää viäl riahuu >8DD

YYHYYYY~

Tahtoo rahaa 8< Oisko kellää lahjottaa mulle ees n. 700e? 8''<
Tahtoo vaattei 8< Tahtoo.. kaikkee krääsää 8<
Mulla ois ostoksii yli 700 euron eestä.. XD


Masennus.

Hmmmmm..
Molen ruvennu näkee semmosii pienii valkosii ukkelei..
Onkoha normaalii..? D8
Nään niit varsinki jos o pimeet owo'
Joskus aamullaki bussis, ku katon ulos,
ni siel juoksee joooooka paikas
semmosii pienii valkosii ukkelei.. owo'
Non iiha kokonaa valkosii, ja ne vaa juoksee.. x'D

Aika pelottavaa.. Ja nyt oon ruvennu näkee niit
sisälläki Owo'' Ne juoksee esim.
sängyn alt jonnekki sohvan alle DDDD8
Non pelottavii 8<


Oon siis tullu hulluks X'DD

Mitenkäs reagoisit jos:

1. Paris Hilton tulee ovellesi ja pyytää sinua lainaamaan vaatteita illan bileisiin:
- .. painu helevittihi ja hommaa ite vaattees..

2. Myös Britney Spears tulee hetken päästä ovellesi ja pyytää sinua vahtimaan lastaan samojen bileiden ajan:
- .. totta kai. Pistänkin jo uunin kuumaksi.

3. Paras kaverisi haistattaa sinulle vitut ilman syytä:
- Ei oo uutta 8D

4. Poliisi soittaa ja syyttää sinua murhasta:
- .. *köhköh*

4. Kuulet että äitisi on ryöstänyt pankin:
- Äiti oot mun idoli!

5. Veljesi alkaa lähennellä sinua:
- Son koht 6v. ja tuski tietää mitä se ees tarkottaa XD eli aika epätodennäköst..

6. Simba ja Nala tulevat sinua vastaan kun olet lenkillä ja alkavat uhkaavasti hyökätä sinua kohti:
- Nauraisin itteni kuoliaaks.. X'D

7. Poikaystäväsi/ ihastuksesi lyö sinua käsilaukulla:
- Homoooo 8'DD

8. Antti Tuisku soittaa sinulle ja ehdottaa seksiä:
- Kokeile naapurin Perttiä

9. Saat selville että opettajasi on varastanut sinun kadonneet 20 euroa:
- Tä ei jää tähä ^^ *pöllii sen auton*

10. James Hetfield kävelee vastaan kadulla ja kehuu ulkonäköäsi:
- ... kuka vittu son? XDDD

11. Bill Kaulitz pyytää autoasi lainaksi:
- >XDDDD Vitut sulle lainaisin jos ees autoo omistaisin x''D

12. Mummosi kertoo että on perustanut rokkibändin ja pyytää sinua esiintymään heidän tulevalle musiikkivideolle:
- Säki oot mun idoli! Millo rupeet keikkailee?

13. Kaverisi kertoo että Davy Jones raiskasi hänet viikonloppuna:
- .. kuka se o? 8< Mut tappaisin sen >8<<

14. Isäsi työkaveri tulee sinua kadulla vastaan kännissä ja tarjoaa sinulle 700 euroa:
- Kiva kiva, harmi et en oo ikin nähny ees sen työkaverei 8D

15. Heräät keskellä yötä siihen että Jennifer Lopez yrittää varastaa marsusi:
- Saatanan huora! >8< .. aijjoo.. Repe o kuollu.. Mut painu helvettii sen hautaa häpäsemäst >8'<

16. Pyörremyrsky vie sinut toiselle puolelle maapalloa:
- Joko voidaan ny muuttaa takas naantalii? 8'< *puppyeyes*

17. Juoppo ämmä haukkuu koiraasi rumaksi:
- Kato omaa pärstääs -w-

18. Christina Aguilera soittaa sinulle ja kysyy olisiko sinulla vinkkejä pakaroiden kiinteyttämiseen:
- Joo. Elä pyyhi perset ni ryssät ei syö sun perset..

19. Ari Koivunen läikyttää kahvit päällesi:
- *lataa haulikon*

20. Dimebag Darrell soittaa kitaraa olohuoneessasi kun tulet kotiin:
- .. et sä ees soita hyvi 8< Kuka vittu si ootki, painu mäkee.

21. Natasha Bedingfield syöksyy kotiisi raivoissaan ja väittää että yrität viedä hänen miehensä:
- Tottahan toki. Harmi et oon homo 8')

22. Saat postissa kirjeen jossa kerrotaan että saat 3 000 000 euroa:
- Pojat, meitä on kusetettu

23. Sitten selviää että sen on lahjoittanut salainen ihailijasi joka on Drake Bell:
- .. ja kukaha seki o...

24. Darin laulaa takapihallasi kovaan ääneen keskellä yötä:
- >XDDD painu ruottiis laulaa homo

25. Lauren Conrad kysyy haluaisitko ostaa hänen vanhoja vaatteitaan:
- Vitut mä sun kutei kaipaa..

26. Prinsessa Ruusunen kertoo muuttavansa kotiisi ja yrittää ajaa sinut pois:
- YAAAAAASHH! *pakkaa kamppeensa ja suunnistaa Naantalii kohti*

27. Pikkusiskosi leikkaa hiuksesi kun nukut:
- .. onneks omistan veljen 8))

28. Barbie ja Ken pyytävät sinua kanssaan shoppailemaan:
- Yaash. Mennääks sit pippaloihi?

29. Äitisi ostaa sinulle pinkin avoauton:
- *w* tätä mä oon aina toivonukki! *lähtee ajaan ja ajaa samantie ojaa ..*

30. Uutisissa kerrotaan että olet voittanut 'Maailman vahvin mies' kilpailun johon et ole edes osallistunut ja palkintona on 10 000 euroa:
- Ihan kiva ihan kiva. Molen maailman vahvin miäs ^^


.. ihana ku ees tiätäis ketä vittuu noi .. 'julkkikset' ? o? 8<

Nobody sanoo:
Owo

Nobody sanoo:
tä heitti pihal

Setämies sanoo:
Huomasin 8'<

Nobody sanoo:
8< ilkeetä. täki vihaa muo 8<<

Setämies sanoo:
8'<<

Nobody sanoo:
Kaik vihaa muo 8<

Setämies sanoo:
Sori vaa mut kukaa/mikää ei sua vihaa -w-

Nobody sanoo:
Ainaki mese >8< XD

Setämies sanoo:
Monni... Ooksä koskaan ajatellu, et sil saattaa olla omiakin ongelmia? ó___ò

Nobody sanoo:
>8oo OMA ELÄMÄ

Nobody sanoo:
OwO MESELLÄKI O OMA ELÄMÄ ! Se on iha vitun kieroutunu >8ooo

Setämies sanoo:
... Elä hauku sitä D8

Nobody sanoo:
.. mmmhh. ittepähä se mulle vittuilee >8< vittuilen takas >8DD

Nobody sanoo:
Saatanan paska kieroutunu ulos heittäjä perkele!

Setämies sanoo:
ó___ò Mieti ny se joutuu melkee joka päivä sun mesekeskustelujas katteleen XD

Setämies sanoo:
Kaikkii juttui mitä sä sanot tai joku muu sanoo 8o

Nobody sanoo:
XD ei oo mun onkelma

Nobody sanoo:
owo'

Setämies sanoo:
Sanotko sinä että mese pitää tappaa

Nobody sanoo:
Onkoha silläki tunteet? >8o

Nobody sanoo:
Ei 8<<

Setämies sanoo:
No NII

Setämies sanoo:
ON tottakai

Setämies sanoo:
Se kuulee kaikkea, mut se ei voi kertoo koskaan omia juttujaan kenellekkään D8

Nobody sanoo:
>8o mulle o sanottu ettei .. koneil oo tuntei.. ja mesehä o .. tietsikan .. alaine? XD

Nobody sanoo:
8oo nii muute.. sillo varmaa hirmu rankkaa 8<

Setämies sanoo:
Se voi olla alainen, mut se on oma yksilönsä D8

Nobody sanoo:
Se osaa vaa heittää ulos, tai kirjautuu vittumaisen hitaasti sisälle 8<

Setämies sanoo:
Jos sillä on paha olla 8'<

Nobody sanoo:
Nii 8<<

Nobody sanoo:
Mitä sit pitäs sil tehä? owo

Nobody sanoo:
Halata? D8

Nobody sanoo:
Ehkä sil tulee parempi mieli? 8< mut mite sä halaat .. tietokoneen alaista? D8

Setämies sanoo:
Paijaa messengeriä XD

Nobody sanoo:
Mmmh. Taai.. Jos kirjotellaa mukavia 8) se varmaa tykkää kattella mukavii juttui ^^

Nobody sanoo:
Ehkä sil tulee niist parempi mieli? 8))

Setämies sanoo:
Nii 8D

Setämies sanoo:
Voivoivoi ku se mese onki nii kiva juttu 8D

Setämies sanoo:
Se on niin paljo hyvää tehny, helpottanu meiä elämää 8D

Nobody sanoo:
Joo. Mite muute me voitais jutella?

Nobody sanoo:
Parantaa arkee ^^

Setämies sanoo:
Nii 8D

Setämies sanoo:
Eikä tuu laskuu meiän pussiin >XD

Nobody sanoo:
8DDD NII, seki viel

Setämies sanoo:
Hienoa mese hienoa! *paijaa*

Nobody sanoo:
Känny laskuist pitää ain pulittaa pitkä penni 8< mut tä on iha ilmane 8)) sähköö vaa vie, mut ei se
ilmastonmuutos nii iso juttu oo 8')

Setämies sanoo:
Niiiii kuka johonki ilmastonmuutoksee uskoo ku mese on olemassa 8D

Hmp. Tuli tost aijemmast merkinnäst mielee,
et pitäskö laittaa sen täl hetkel tekeil olevan stoorin alkuu tänne? >8DD
Mmmh.. Tai ehkä ei.. Se pilaa lukemisen ilot? XD

.. odotelkaamme siis sen valmistumista ^^
Tällä hetkellä sillä pituutta vasta 8 sivuu 8))

Homo jatkaa kirjottamist~

Siinä se taas seisoo edessäni. Lasittuneet silmät tuijottavat minua sotkuisten hiusten takaa. Kylmät kasvot,
kylmä sydän. Se olen minä, katson itseäni peilistä. Suljen silmäni, ja toivon, että kun avaan ne, en ole siinä... Avaan silmäni jälleen. Mutta nään edelleen peilistä kalvenneet kasvoni. Siirrän hiuksia sivuun silmiltä, ja etsin takin päälleni. Ulkona on kylmä. Tärisen lumihiutaleiden tipahdellessa taivaalta. Hengitän syvään, nostan takin kaulusta pystyyn ja jatkan matkaani. En tiedä minne olen menossa. Jos vain.. Pääsisin pois.. Pois kylmästä. Pois ikävästä. Pois tyhjyydestä ja yksinäisyydestä. Pysähdyn ja katson taivaalle. Lunta sataa edelleen, ja suljen silmäni. Huokaisen syvään ja kuiskaan hiljaa jotain epäselvää. Pian tunnen kuinka kylmä hiipii sisääni. Se pakottaa minut paikoilleni. Vain tuskan kyyneleet valuvat poskelleni, ja jäätyvät siihen. Sitten on hiljaista. En kuule tuulen huminaa, tai kännisten ihmisten huutoja kanta baareista. On pimeää ja kylmää... Sitten tunnen jotain. Tunnen kuinka jokin lämmin koskettaa minua. Värisen hänen nostaessa minut syliinsä. Hengitykseni on katkonaista ja raskasta.
Kaikki pimenee jälleen..
Kun vaivoin saan silmäni auki, näen edessäni jotain.. Se on hyvin kaunis ja suloinen näky. Huulilleni muodostuu ujo hymy, ja hän hymyilee takaisin ja nostaa minut istumaan. Kyyneleet valuvat jälleen kasvoilleni. Tyttö edessäni pyyhkii ne pois. 'Kaikki järjestyy, lupaan', hän kuiskaa ja halaa minua. Nukahdan taas hymy huulillani..
.. Ei.. se kaikki katoaa! Tunnen taas kylmän ympäröivän itseäni, tärisen taas. Haukon henkeni ja pääsen pitkän ponnistelun jälkeen seisomaan. 'Ei, ei! En halua!' saan sanat suustani kyynelten sumentaessaan taas silmäni. Lunta sataa entistä enemmän. En tiedä enää missä olen.. Harhailen lumisateessa monta pitkää tuntia. Sitten luovutan. 'Ei.. en selviä..' kuiskaan hyvin hiljaa, ja vajoan taas pimeyteen.. 'SUURI PISTOHAAVA KYLJESSÄ! MENETTÄNYT PALJON VERTA...' joku huutaa.. Kuulen sen vaimeasti.. Kun avaan silmäni, näen vain kirkasta valoa, ja.. Valkeutta.. Mitä tapahtui, missä olen? Kasvoilleni laitetaan jotain, ja nukahdan taas..
Herätessäni jälleen huomaan edessäni tummahiuksisen, nuoren naisen. Hän hymyilee ja kysyy vointiani. Yritän sanoa jotain, mutta tunnen vain polttavaa kipua kyljessäni. 'Mitä minulle on tapahtunut? Missä olen? Miksi?' kysymykset pyörivät päässäni. '.. Missä.. Olen.. ?' saan vaimeat sanat suustani. Hoitaja katsoo minua tummilla silmillään ja sanoo 'Ei hätää, olette vain sairaalassa. Menetitte paljon verta puukotuksessa..' Olen hämilläni. Mikä puukotus? Muistan tuskin viime yöstä mitään, ja kosketan kylkeäni varovasti. Irvistän kivusta ja suljen silmäni. Kuka minua on puukottanut? Miksi? Hoitaja tuo lääke purkin minulle. 'Ottakaa nämä, kipu helpottaa.' Katson hoitajan kaunista hymyä ja ojennan käteni ottaakseni lääkkeet vastaan. Saadessani lääkkeet heitän ne huoneen poikki, purskahdan itkuun ja yritän nousta istumaan, sairaalloisesta kivusta huolimatta. Hoitaja hätääntyy: 'EI! TEIDÄN TÄYTYY LEVÄTÄ! RAUHOITTUKAA!',hän yrittää rauhoitella. Vajoan takaisin makuu-asentoon. Vapisen ja hikoilen. 'Ei.. Näin ei voi käydä!' Karkaa huuto kalpeilta huuliltani. Rutistan sairaalasängyn lakanaa nyrkissäni. Suljen silmäni ja yritän pidätellä itkua, en pysty. Kyyneleet valuvat hallitsemattomasti pitkin likaisia kasvojani. Hoitaja istuu viereeni. 'Ottakaa lääkkeet, ne rauhoittavat ja vähentävät kipua.' Hän hymyilee ja ojentaa lääkkeet uudelleen. Ravistan päätäni. 'En halua. En tarvii mitää lääkkeit, enkä apuu!' Nousen istumaan irvistäen, ja revin letkut irti itsestäni. 'RAUHOITTUKAAPAS NYT.. EIHÄN TEHDÄ MITÄÄN HARKITSEMATONTA.' Hoitaja nousee hädissään seisomaan ja yrittää saada minua takaisin vuoteeseen. '..älä.. Irrota kädestäni, ole kiltti..' Kuiskaan hoitajan korvaan, riuhtaisen käteni irti ja lähden vapisten kävelemään. Ulos päästyäni jalkani pettävät ja putoan polvilleni maahan. Painan vasemman käteni kyljelle ja yritän olla huutamatta tuskasta. Suljen silmäni, ja päätän, että tähän en jää. En varmasti jää sairaalan parkkipaikalle! Nousen ylös, lähden kävelemään reippaasti eteenpäin. Tietämättä minne olen menossa. Jatkan kävelemistä edelleen, vaikka tunnen väsyväni jo. En ole syönyt moneen päivään. Jatkan edelleen matkaani. Vaikkakin hitaasti, silti varmasti. Kävelen yötä päivään, taukoamatta. En tiedä kauanko olin jatkanut matkaani, missä olin, tai mikä päivä oli, mutta silloin en enää kyennyt jatkamaan. Laiha, laihtunut ruumiini makaa nyt koskealla asfaltilla. Suljen silmät ja yritän haukkoa henkeä. '.. löydän sinut vielä.. Odota minua, tulen pian.. Ihan pian.. Odota..' kuiskaan lähes äänettömästi ja vapisen kivusta, ikävästä ja väsymyksestä. 'Lepään vain hetken..' päätän, ja huokaisen syvään. Avaan silmäni jonkun ajan kuluttua, ja nostan kasvoni kosteasta asfaltista. On hämärää. 'On varmaan yö..' Arvelen ja nousen seisomaan, hitaasti, mutta varmasti. Huohotan raskaasti ja nojaan rakennuksen seinään. Pyyhin kasvoiltani likaa, ja huomaan että kasvoissani on haava. Syvä, pitkä vuotava haava. Pyyhin verta kasvoiltani ja jatkan taas kävelemistä. Vaatteeni ovat aivan veriset, ja likaiset sekä märät. Oloni on hyvin epämukava, mutta en anna sen häiritä. Raahaudun vielä vähän matkaa eteenpäin, kun jalkani pettävät taas. Luulen loppuni koittaneen. '.. anteeksi.. en jaksa enää..' käheä ääneni sanoo hiljaisuuten. Ennen kuin suljen silmäni, huomaan hahmon edessäni, se huutaa hätääntyneenä ja hetken kuluttua kuulen ambulanssin tulevan paikalle. Siristän silmiäni, ja yritän pysyä tajuissani tietääkseni mitä minulle tapahtuu nyt.. Minut viedään jälleen jonnekkin valkoiseen paikkaan.. Ihmiset puhuvat hiljaa ja rauhoittavasti. Sitten silmäni pimenevät jälleen.. Siitä on nyt kaksi viikkoa, kun minua puukotettiin. Haava kyljessäni on lähes parantunut. Makaan silmät suljettuna sairaalan vuoteella. Kuulen kuinka hoitaja ja lääkäri puhuvat minusta.. '.. mitään ei voida tehdä.. Hän on täysi sekopää..' Avaan silmäni ja nousen istumaan. 'MÄKÖ HULLU??!' Huudan ja siirrän verhon sänkyni edestä. Hoitaja säpsähtää ja yrittää rauhoitella minua. Lääkäri tulee luokseni, ja tunkee piikin käsivarteeni. Huomaan kun kaikki alkaa sumenemaan. Mitä se aine oli? Miksi? Olen edelleen hereillä, yritän pitää itseni valveilla vaikka väkisin. En kykene liikkumaan, tai puhumaan. Kuulen vaimeasti hoitajien puheen. 'Siirretään eristykseen.' Minut puetaan valkoiseen paitaan, ja käteni sidotaan selän taakse. 'Miksi, mitä tämä on?' ääni päässäni kysyy. Suuhuni tungetaan taas jotain lääkkeitä. Nielen ne ja kaadun.. Lattia on pehmeä. Nousen istumaan, mikä ei ole aivan helppoa kädet sidottuna. Ovi edessäni on suljettu. Raahaudun oven eteen ja otan tukea siitä noustessani seisomaan. 'MITÄ TÄÄ ON?! PÄÄSTÄKÄÄ MuT POIS!' kyyneleet sumentavat taas silmäni. Ravistan päätäni rajusti, en halua itkeä. En halua olla täällä, missä sitten olenkin. Potkin ovea polvellani ja huudan: 'HALUAN POIS!' potkin ovea aikani, kunnes jalkani alkaa vuotamaan verta. Raivoan ja huudan, valahdan polvilleni oven eteen. Kyyneleet saavat taas vallan. Huudan vielä pitkään. Itken itseni uneen, nukun pehmeällä lattialla. Herään oven kolahdukseen. 'Antakaa nämä hänelle.' kuuluu käsky, ja hoitaja tuo taas pillereitä eteeni. Kieltäydyn ottamasta niitä. 'Ei, en taho! En tarvii apua, tai pillereitä!' Kaadun selälleni kahden miehen saapuessa huoneeseen, he pitävät käsistäni ja jaloistani kiinni, ja hoitaja tunkee lääkkeet suuhuni. Nielen ne vasten tahtoani. Hoitajat, miehet ja lääkäri lähtevät jälleen. Makaan lattialla selälläni huohottaen. 'Miksi mul tehdään näi?' mietin, ja suljen silmäni. Mietin aikaa, kun harhailin lumisateessa.. Siitä on noin kolme viikkoa.. En ollut järjissäni, liekkö mitä olin vetänyt silloin.. Harhailin lumimyrskyssä kolme päivää. Painoni oli tippunut 28 kiloon. Nyt olen jo 7 kiloa painavampi.. Joku mies oli soittanut ambulanssin paikalle, kun olin menettänyt tajuni hänen kotipihansa edessä. Puukotus haava oli tulehtunut pahasti. Puukotuksesta tulikin mieleen, puukotin itse itseäni. Muistan hämärästi kuinka vedin puukon taskustani, ja löin sen kylkeeni. Huusin kivusta ja menetin tajuni.. Kun palasin tajuihini, otin puukon irti kyljestäni, nuolin veren pois siitä, ainoastaan vanha, kuivunut veri jäi puukkoon.. Heitin sen lumihankeen.
Yritän selvittää päätäni. 'Miks oon täällä? Mitä olen tehnyt? Olenko hullu?' Kysymykset seilasivat sekavina päässäni. Tiedän vain, että sekoilin lumimyrskyssä kolme päivää.. Ja että kapinoin lääkkeitä vastaan.. Ajatukseni katkaisee oven kolahdus. Kaksi lääkäriä, kaksi poliisia ja joku muu mies, astuu sisään. 'Nouskaa ylös' kuuluu käsky. Nousen kahden poliisin auttaessa minut ylös. He riisuvat pakkopaitani, ja laittavat minut käsirautoihin. 'Mitä? Mitä nyt?' Kysyn, mutta saan vastauksesi vain murahduksen. Minut talutetaan huoneeseen, jonka arvelen olevan jonkin sortin kuulustelu huone. Minut istutetaan tuoliin, ja poliisit ja lääkärit poistuvat huoneesta. Lyhyt hiuksinen mies istuu vastapäätä olevalle tuolille. Hän katselee minua hetken, ja hetken kuluttua raottaa suutaan, kuin sanoakseen jotain, mutta pysyy sittenkin vaiti. 'Miksi olen täällä?' Kysyn mieheltä. Hän katsoo minua rauhoittavasti tumman vihreine silmineen. 'Sitä koetamme selvittää.' Hän sanoo mysteerisesti. Sitten hän kyselee minulta satunnaisia asioita, lähinnä viime aikojen tapahtumista. Kerron hänelle kaiken, mitään vääristelemättä tai paljastamatta. Keskustelua kestää noin puoli tuntia. Sitten hän nousee, nyökkää arvokkaasti, ja kehottaa minua nousemaan. Nousen vähin äänin ja minut saatetaan takaisin pehmustettuun huoneeseen. Parin päivän sisällä minua kuulusteltiin useasti, eri miehet kyselivät eri asioita. 'Asia selvä' yksi miehistä sanoi, kun oli kuulustellut minua. 'Mikä on selvä?' kysyn hämmentyneenä. Mies katsoo taakseen, ja kaksi suurta miestä ottavat minua käsivarsista. 'Noniin, mennäänhän' Toinen sanoo matalalla äänellä. Kävelen mukisematta poliisien taluttaessa minut poliisiautoon. Hämmentyneenä katselen ympärilleni ja pysyn vaiti. Katselen maisemia poliisiauton takapenkiltä. 'Mihin minua viette?' Kysyn varovasti. Poliisit ovat hiljaa, vilkaisevat vain toisiinsa. Haukottelen ja katselen taas ulos ikkunasta. Jonkin ajan kulutta saavumme määränpäähän. Nousen autosta, ja minut talutetaan.. Selliin. 'Mitä? Mitä olen nyt tehnyt??' Kysyn hätääntyneenä. 'Sitä voit miettiä itse..' Eräs poliisi sanoo, lukitessaan sellini ovea. Tuijotan tyrmistyneenä poliisia suu ammollaan. Poliisi irvistää vahingoniloisena ja lähtee laiskasti lampsimaan tiehensä. Istahdan vankilan kovalle sängylle ja huokaisen raskaasi. Suljen silmäni ja yritän rauhoittaa itseäni. Tahtoisin vain huutaa.. 'Anna anteeksi.. en pysty.. löytämään sinua..' Kuiskaan hiljaa. Heittäydyn selälleni sängylle. Katson kattoon. Katossa näkyy elämän jälki; se on naarmuinen, halkeillut, maali lohkeillut ja kulunut.. Aivan kuten minä.. Katson arpisia käsiäni. Kämmenissäni on syvät arvet, ne muistuttavat ikävästä. Ikävissäni viilsin puukolla käteni auki.. Ranteet, ne muistuttavat odotuksesta. Odottaessani viilsin ranteeni auki. Käsivarret, ne muistuttavat kohtalosta.. Kohtaloni on.. Kuolla yksin.. Ikävään.. Suljen taas silmäni ja huokaisen. Vajoan uneen.. Syvään, rauhalliseen uneen..
Herään äkisti kovaan kolahdukseen. Hieron päätäni. 'Äh..' mumisen, ja nousen lattialta. Ravistan päätäni, ja istun takaisin sängylle. On hiljaista. Luulin että vankilassa olisi kunnon meteli, kun muut vangit riehuvat.. Mutta.. Täällä on hiljaista. Johtunee kai siitä, että olen eristettynä.. 'Miksi olen täällä?' mietin taas. Ehkä olen oikeasti hullu.. Tai.. Niin. Olen kai sitten hullu. Ajatukseni katkaistaan taas, jokin valkotakkinen nainen astuu selliin. 'Tässä olisi iltalääkkeenne. Ne rauhoittavat ja auttavat nukkumaan.' Katson masentuneesti purkkiin, jonka nainen ojentaa. Viskaan pillerit suuhuni, ja nielen ne. Ojennan purkin takaisin naiselle, ja menen makuulleni sängylle. Valkotakki hymyilee ja poistuu. Silmäni alkavat hetken kuluttua painumaan väkisin kiinni. Yritän pysyä valveilla, mutta se on lähes mahdotonta. 'Kylläpä se oli tujua tavaraa.. Mitä perkuletta se minulle syötti?' En enää pysy hereillä, nukahdan taas levolliseen uneen..

'EI! MITÄ SÄ NYT? MITÄ SÄ TEET? PISTÄ SE POIS! OOTKO SÄ TULLU HULLUKS?!'
'Ole iha rauhas vaa.. Ei mitään hätää kulta..'
'EI MITÄÄN HÄTÄÄ?! Laita se puukko pois!'
'Puukko? Miks ihmees? Ei se satuta ketään, vaan se, ketä sitä käyttää..'
'HULLUKO ooT?! Laita se pois!'
'Rakkaani, älä hätäile, tämä ei satu.. Paljoa..'
'Mitä pahaa oon sulle tehny?'
'Älä itke Kultapieni, tule tänne.'
'EN tule, pysy kaukana musta sen puukon kans!'
'Raaauhotu.. Ei hätää..'
Sitä se oli, kyyneliä ja veren vuodatusta. Verta. Hetkinen.. Niin.. Puukko.. Veri. Ne kuuluvat yhteen. Ja minä. Hän. Kyllä.. Tapoin hänet. Sidoin ristiin, vähänkuin Jeesus ristiinnaulittiin, mutta risti oli väärinpäin, ja uhri sidottuna.. Ja sen jälkeen viilsin käsiin ja jalkoihin syvät, pitkät haavat. Ah.. Se veren maku.. Ah.. Veri hänen huuliltaan. Epätoivon kyyneleet. Toiveet, että lopettaisin. 'Lopeta, lopeta ole niin kiltti!' hän itki. Mutta en lopettanut. Viilsin lisää haavoja jalkoihin. Siitä veri alkoi valumaan pisin ylösalaisin roikkuvaa ruumista. Nuolin veren Hänen kasvoiltaan. 'Olet niin kaunis..' muistan sanoneeni, ja sain vastauksesi vain itkua ja tuskaisia huutoja. Otin puukon käteeni. Katselin sen kaunista terää. Oh. Niin kaunis. Veri.. Kyllä se vaan on niin kaunista. Viilsin Hänen poskensa auki. Aina vain enemmän verta. Lattialle laittamani valkoinen lakana oli jo aivan punainen, ja märkä. Sivelin Hänen kasvojaan Hänen omalla verellään. Hän vaikersi hiljaa '..miksi teet näin? Mitä tein väärin rakastaessani sinua?' Suutelin häntä, ja katsoin silmiin. Silloin vaikenin, ja pudotin puukon lattialle. '..ei.. Mitä olen tehnyt?!' parkaisin ja katselin vain rakkaani kauniita silmiä. Mikään, ei mikään tässä maailmassa voisi olla kauniimpaa, kuin Hänen siniset silmänsä. Itkin hallitsemattomasti ja pyytelin anteeksi. Sitä jatkui pitkään. Loppujen lopuksi vain katselin kuolleita kasvoja, jäätynyttä katsetta. Silloin minäkin kuolin.

Kirkas valo paistaa silmiini. Herään. 'Mitä helv..' Nousen ylös. Olen aivan hiestä märkä. Katson ikkunaan, josta valo tulee. Aurinko paistaa kirkkaasti, vaikka on talvi.
Nousen ja kävelen pienelle vankilan ikkunalle. Puiden oksilla oli lunta, mutta sekin oli sulamassa. Aurinko paistoi lämpöisesti ja kirkkaasti. Kevät kai tulee. En tiedä.
En ole tietoinen päivästä, en edes tiedä, mikä vuosi nyt on..'Nyt tiedän miksi olen täällä..' kuiskaan ja katson ulos. 'Anna anteeksi..'


Jos nyt mietit, mitä minulle tapahtui, niin kerrompas sitten. Vankilan vartiat saattoivat kuulla hiljaisen huokauksen, ja kolahduksen. Pia he löysivät laihan ruumiini lattialta. Aivan. Kuolin. Kuolin muistoihin, muistoihin jota en edes aiemmin muistanut.


EDIT // NII JUU... Ite tekemä siis XDD Et murrrrrr. Son mun tekemää paskaa 8<