IRC-Galleria

Luuk. 7: 36-50

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: »Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.» Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.» »Puhu vain, opettaja», fariseus vastasi. »Oli kaksi miestä», sanoi Jeesus. »He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?» Simon vastasi: »Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.» »Aivan oikein», sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: »Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.» Ja hän sanoi naiselle: »Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.» Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: »Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.» Mutta Jeesus sanoi naiselle: »Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.»

* * * * * * * * * * * *

Raision seurakunnassa on 80- tai 90-luvulta alkaen vietetty vuosittain tähän aikaan vuodesta reserviupseerien ja reserviläisten kirkkopyhää. Porukalla on tultu kirkkoon, hoidettu tuttuja palvelutehtäviä ja jumalanpalveluksen jälkeen on käyty kirkkokahvilla. Tänä vuonna tilanne on toinen, mutta kirkkopyhä on, palvelutehtävistä tekstien lukeminen jo toteutui, ja varmaan kaikki voivat kotona nauttia myös ne kirkkokahvitkin.

Mihin reservijärjestöjen kirkkopyhää tarvitaan. Minulla on siihen aina sama ja selkeä vastaus. Reserviläistoiminnassa on kyse tiettyjen valmiuksien ylläpitämisestä, reserviläistaidoista, ja niiden joukkoon kuuluu kysymys: kestääkö henkinen kantti? Jos kovan paikan tullen – ja tämä tietysti pitää paikkansa kaikessa elämässä, ei vain reserviläistoiminnassa – jos kovan paikan tullen henkinen kantti pettää, silloin ei käy hyvin.

Aina ei huomata, miten tärkeää on se, että kantti kestää, että mieli ei masennu vaan jaksetaan – jaksetaan, vaikka ollaankin kovilla. Kulunut vuosi, edelleen jatkuva ja jopa paheneva koronavuosi on kovalla tavalla näyttänyt, miten totta tämä on.

Toki on niin, että moni meidän keskellämme elää tilanteessa, jossa ei tahdo jaksaa. Olipa elämän kuormana sitten sairaus, taloudellinen ahdistus tai jokin muu syy, voimat eivät tahdo riittää. Usein vaan niitä kuormia kannetaan yksin. Niiden ei anneta näkyä ulospäin. Tuntuu kai jotenkin hävettävältä se, että voimat eivät riitä, vaikka ei siinä tietenkään mitään hävettävää ole. Avautuminen ja avun pyytäminen eivät vaan taida sopia suomalaiseen mielenlaatuun.

Mutta koronan aikana ja sen takia jaksamisesta on tullut yhteinen asia; yhteinen henkinen kantti on kovilla. Valtioneuvoston jossakin niistä monista tiedotustilaisuuksista sanottiin, että nyt täytyy vaan jaksaa ja jaksaa. Mutta on vaikea jaksaa, kun ei voi elää sitä ihan normaalia elämää; nyt ollaan ilman normaalia kanssakäymistä ja läheisyyttä on rajoitettu. Ja yksinäisyys, se jos mikä, on kuluttavaa.

Vaikea aika on myös paljastanut jotain ihmisluonnon pimeämmästä puolesta. Monissa maissa on ollut korona-rajoituksia vastustavia mielenosoituksia, väkivaltaisiakin (onneksi ei meillä sentään). Mutta kyllä meilläkin on uhiteltu, maskin käyttämistä vastaan vähintäänkin, ja sitä, että yökerhot suljetaan aikaisin eikä pääse bilettämään, kuten nuoriso sanoo.

Toki tiedän sen, että maski ei terveydentilan takia kaikille sovi, ja tiedän liike-elämän monet taloudelliset haasteet ja vaikeudet (sekin aiheuttaa monenlaista kuormaa ja kipua). Mutta tuossa uhossa näen sitä mielen pimeää puolta: kun kantti ei kestä, kun ei jaksa, se pimeä hiipii esiin. Tuttu sana kuvaa ainakin osaltaan tätä: se on ihmisen itsekkyys. ”Minun oikeuksiani ja minun elämääni ei saa rajoittaa.”

Miten henkinen kantti sitten kestää? Mikä auttaa meitä jaksamaan? Kun näitä mietin, virsikirjasta avautui virsi 441. Kata-kanttorimme lupasi laulaa siitä 3. ja 6. säkeistön.

3.

Ken on tässä lähimmäinen ensimmäinen, ehtii toisen vierelle?
Ken nyt tarttuu arkaan käteen, hymyn säteen antaa nousta kasvoille?

6.

Suojapaikka saarretulle, tuomitulle, Jeesus, minullekin suo.
Ristin juureen Golgatalle armon alle uudistumaan minut tuo.

Mikä auttaa jaksamaan? Virressä on kaksi vastausta.

Ensimmäinen on: lähimmäinen. Ihan tähän päivään virren sanat eivät sovi: ihan vierelle ei sovi tulla eikä käteen tarttua, mutta hymyn säteet ovat mahdollisia ja niille on kysyntää. Ja säkeistön ajatus on kyllä selvä. Itse asiassa siinä on kyse kristityn elämän peruskuviosta: olla toiselle lähimmäinen. Kyse on sellaista rakkaudesta, joka unohtaa omat etunsa ja oikeutensa, ja etsii toisen parasta ja yhteistä hyvää. Sitä me etsimme: miten tuemme, rohkaisemme, kannustamme ja autamme toista ihmistä, niin: toinen toistamme, jaksamaan.

Jälkimmäisessä säkeistössä saavutaan Vapahtajan luo: Ristin juureen Golgatalle, armon alle, uudistumaan minut tuo.

Päivän evankeliumissa kerrotaan Vapahtajan luo tulemisesta. Siinä kerrotaan naisesta, joka jaksamisen suhteen varmasti oli kovilla; häntä osoiteltiin, halveksittiin ja varmaan nimiteltiinkin hänen elämäntapansa vuoksi. Hän uskalsi ja jaksoi tulla Jeesuksen luokse, ja kohtasi anteeksiantamisen ja voimia antavan jumalallisen rakkauden. Juuri siitä rakkaudesta evankeliumissa on kysymys, ja sellainen rakkaus meille luvataan.

Tämän pyhän jumalanpalveluksen teema on ”Rukous ja usko”. Ne ovat voimaa antavia asioita. Vuosia sitten otsikko hieman muuttui; se oli aikaisemmin ”Hellittämätön usko”. Juuri tästä jaksamisen lähteestä, rohkeasta, hellittämättömästä tarttumisesta Jumalan hyvyyteen tänään muistutetaan. Vanhan testamentin lukukappaleessa kuulimme Jaakobin painista – hellittämättömästä, periksi antamattomasta kamppailusta. Hän jaksoi ja hän voitti. Ja uskoon perustuvasta kestävyydestä puolestaan muistutettiin Uuden testamentin lukukappaleessa.

Minulla on viime kuukausien harrastuksena ollut vertailla, mitä Raamatuntekstejä kunakin pyhänä luetaan eri maissa ja eri kristillisissä kirkoissa. Englannin anglikaanisessa kirkossa tämän päivän Uuden testamentin lukukappale on kirjeestä Heprealaisille, sen luvusta 11. Moni saattaa muistaa luvun ensimmäisen jakeen: ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Sitten siinä kerrotaan monesta Vanhan testamentin henkilöstä ja heidän turvautumisestaan Jumalaan, kunnes tullaan Moosekseen, jonka tehtävä oli johtaa Israelin kansa vapaaksi Egyptin orjuudesta. Ja hänestä sanotaan: ”Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.” Aiemmassa suomalaisessa Raamatun käännöksessä tuo sanottiin hieman eri sanoin: ”Koska Mooses ikään kuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.”

Kun voimat ovat vähissä, silloin luen tuon jakeen kirjeestä Heprealaisille: ”Hän pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.”

Pieni krusifiksi ja Raamattu: hopeinen Jeesus puisella ristillä. Alla valkoinen Raamattu kultaristillä

tässä laitoin pyörii Mr. Bean telkkarista nelos kanavalta .Niin huippu näytteliä .Että nauraa saa oikein kunnolla.Ihan kiva päivä ollut lasteni kanssa ...Syötiin hyvin ulkona ja käytiin hakee tytölle vaippa paketti ja pari uutta tuttia .Ostin ihanat kaksi kannellista pilli mukii kullan väriset ihan kiiltävät ..Nyt on hyvä juoda kylmää vettä ...No mutta Jeesus saakoon ilmestyä parantajana sairaudessa sinun kipuihisi vikoihisi ..Älä pelkää tukeutua jeesuksen puoleen ..Jeesus ei sinua jätä jos et itse sitä tee hänelle...Jeesus on jokaista meitä varten ....



Jeesus parantajamme

Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” - Altaan nimi merkitsee: lähetetty. - Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä. Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” (Joh. 9:1–7, 39–41)

Maailma on tuskainen paikka elää. Ihminen joutuu elämänsä aikana satojentuhansien mieltä alentavien tilanteiden eteen. Elämämme on täynnä vastoinkäymisiä, erilaisia terveyshuolia, kipua, kärsimystä, sairautta, sekä niihin liittyvää syvää epätoivoa, ahdistusta ja avuttomuutta. Saatat kysyä miksi Jumala sallii sen, miksi Jumala ei ota vaikkapa sairautta pois. Entä missä kohtaa ja millä mekanismilla kaikki tämä muuttuu siunaukseksi? Sitä minäkin kysyn. Olen kysynyt sitä monta kertaa. Nämä kysymykset ovat yleisinhimillisiä. Sairauden puhjettua tai onnettomuuden kohdatessa ensimmäinen mieleen tuleva ajatus on yleensä kysymys siitä, mitä pahaa olen tehnyt. Mistä minua rangaistaan? Ja lopulta: miksi en parane, miksi tuskani ei lievene?

Jeesus seisoo evankeliumissa syntymästään saakka sokeana olleen miehen vierellä. Monesti erilaiset sairaudet ilmestyvät kuitenkin odottamatta ja ilman mitään näkyvää syytä. Kesken kaiken. Pahinta on usein yksin jääminen ja juuri siksi tilanteeseen ei tulisi koskaan suhtautua olankohautuksella. Kärsivälle ihmiselle ikävintä mitä voi antaa, on ohituskaistan valitseminen, näkymättömiin kaasuttaminen tai tapahtuneen nimeäminen siunaukseksi - puhumattakaan sen selittämisestä synninteon seuraukseksi. Kärsimys ei myöskään jakaudu maailmassa tasan, eikä sen määrä ole vakio. Tämä mielettömyys, satunnaisuus ja toisinaan vahva epäoikeudenmukaisuuden tuntu tekevät siitä erityisen hankalan ymmärtää. Siitäkin huolimatta, ettei kärsimys jakaudu tasan, sitä voidaan kuitenkin jakaa. Kärsivää ei tule jättää yksin ja meillä jokaisella on oikeus pyytää ympärillämme olevilta ihmisiltä lähimmäisyyttä, kuorman jakamista ja keventämistä. Olet saattanut kuulla, ettei kenellekään anneta enempää kuin jaksaa kantaa. Mielestäni sanonta on kohtuuton ja eräänlaista älyllistä epärehellisyyttä. Joillekin tosiaan annetaan enemmän kuin he jaksavat kantaa.

Maailmassa on myös sairautta, joka on ainakin osittain ja jossain määrin omaa syytämme. Kuinka siihen tulisi suhtautua? Sairautta, joka johtuu holtittomasta ja itsetuhoisesta elämäntavasta, välinpitämättömyydestä ja laiskuudesta hoitaa itseään. Toisaalta sellaisenkin elämäntavan takaa löytyy usein perusteltuja ja ymmärrettäviä syitä, jotka tilanteeseen ovat johtaneet. Kysymys ei välttämättä ole omista valinnoista, laiminlyönneistä tai tietoisesta piittaamattomuudesta. Tällaisen keskellä voi joskus nähdä erityisen selvästi sen, kuinka Jumalan väliintulo muuttuu siunaukseksi; jos ja kun elämän kolhima, päähän potkittu ja rikki revitty ihminen löytää juuri kipunsa kautta Jeesuksen.

Tien sivussa on siis syntymästään saakka sokea ihminen. Kuka on tehnyt syntiä? Jeesus antaa kysymykseen yksiselitteisen vastauksen: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki." Päivän evankeliumissa Jeesus siis paransi. Hän paransi sokean miehen tehdäkseen Jumalan teot tunnetuksi ja näyttääkseen jälleen kaikelle kansalle kuka hän oikein oli. Siitäkin huolimatta, ettei Jeesus ihmeparanna meitä enää tänään aina kun sitä pyydämme, meidän on lähes mahdotonta tietää milloin hän on kantanut meitä hädässämme ja hoivannut sairauksissamme. Hän on saattanut tehdä sen lukemattomia kertoja, mutta me emme vain osaa kuvitella minkälaista se kaikki olisi ollut ilman kannattelua. Todennäköisesti vielä paljon kovempaa ja kohtuuttomampaa. Pystymme usein ajattelemaan vain kipumme määrää, emmekä hahmottamaan kuinka paljon enemmän olisi sattunut ilman Jeesuksen hoivaa ja hoitotoimenpiteitä.

Pidän politiikantutkimuksessakin paljon käytetystä "Entä jos?" -ajattelusta, joka tuotiin vuosi sitten myös TV-vastaanottimiimme erään keskusteluohjelman muodossa. Siinä yksinkertaisesti jossitellaan ja mietitään minkälaista olisi, jos asiat olisivatkin edenneet toisin kuin ne todellisuudessa etenivät. Lähteneet jossakin ratkaisevassa vaiheessa kehittymään ihan vain vähän toiseen suuntaan, mutta kuitenkin niin, että lopputulos olisi täysin toisenlainen mitä se nyt on. Yksi ohjelman pääkasvoista, kirjailija Jari Tervo toteaa, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden jossitteleminen. Samaa "Entä jos?" -ajattelua voidaan soveltaa sen pohtimiseen, kuinka paljon huonommin asiamme voisivat olla, ellei Jeesus olisi meitä hyvyydessään myös hoitanut, rakentanut ja rakastanut. Silloin kun olimme heikoimmillamme, silloin kun tie tuntui nousevan lopullisesti pystyyn.

Golgatalla toinen Jeesuksen viereen ristiinnaulituista ryöväreistä käänsi päänsä pois ja oli vilpittömän valmis elämään viimeiset minuuttinsa tuskan vallassa. Meidänkin eteemme avautuu tuo sama mahdollisuus 2000 vuotta jälkeenpäin: joko kääntää katseemme pois Kristuksesta ja päättää selvitä kivusta yksin, tai katsoa suoraan kohti Kristusta ja löytää sieltä vastauksen aihioita kaikkeen tuskaan, huoleen ja sairauksiin, joiden keskellä elämme. Niiden aiheuttama kipu ja katkeruus voi muuttua autuaaksi olotilaksi Jumalan kääriessä meidät lämpimän peittonsa syleilyyn. Jesajan kirjan sanoin: "Ja kuitenkin, hän kantoi kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme."

Jumala ei poista siis kärsimystämme tai hävitä sairauksiamme, mutta sen sijaan hän lupaa käydä ne kanssamme läpi. Näköalojen sumennuttua ja tienviittojen kadottua Jeesus ottaa kädestä. Hän johdattaa heikon ja kipeän ihmisen pehmeälle ja avaralle nurmikentälle, josta kaiken olennaisen voi nähdä, ymmärtää, tuntea ja aistia. Jeesuksen läsnäolo antaa täydellisen turvan nykyhetkeen, lujan toivon tulevaisuuteen ja luotsaa käsittämään myös eilispäivää.

Jeesus sanoo: "Minä olen maailman valo." Valo ei löydy siis ihmisestä, hänen omavoimaisuudestaan, eikä hänen ympärillään pauhaavista asiantiloista, vaan Jumalasta. Tämä valo ei ole heikon taskulampun ja kuluneiden pattereiden himmeä hohde, vaan kirkas ja häikäisevä. Se on jalkamme lamppu, jonka avulla suunnistamme ketterästi sinne, minne lähettäjä ohjaa. Valosta tulevan lämmön avulla matkaa voi jatkaa kaikin puolin turvallisin mielin; siinä hohteessa ja vallattomassa valokeilassa Jeesus kantaa omaa pimeyttämme, rikkinäisyyttämme ja sairauksiamme. Tässä maailmassa ei tarvitse kulkea yksin. Ikinä, koskaan. Kirjailija, runoilija ja sanoittaja Anna-Mari Kaskisen sanoin:

"Kerran vielä merkityksen saavat,

kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.

Aika kutoo suurta salaisuutta,

kivun kautta Jumala luo uutta.

Mikään aika ei voi mennä hukkaan,

kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.

Vaikkei silmä vielä nähdä saata,

tuskakin on toivon kasvumaata."

Tuossa HYVISSÄ AJOIN HERÄSIN.Syötin tyttären tytön.Pesin pyykit kaikki ja laitoin kuivuu.Tuossa just vaihoin Dianalle vaipan ja laitoin rattaisiin käy päikkäreille .Itse istahdin sänkyyni ja syön hedelmä rahkaa ...Nautin hetken hiljaisuudesta.Kyllä sitä eläisi ihan itselleen ,mutta olen niin hulehtiva äiti mamma etten raaski niin hevillä luopua näistä lapsosista.No tämä on vain elämää...Koitan vain tässä selvitä kaikesta vaikka olen välillä ihan väsyksissä aivan ,lopuillani kaikesta mutta näillä sitä mennään...Palataan asiaan taas pian tässä koitan jaksaa jakaa teille minun elämääni pieni muotoisesti...Ja lisään netistä hengellistä musiikkia ja Jumalan sanaa elokuvia ja ylipäätään kristillisiä sisältöä...

Tuos kövösin kuumassa suihksussa ja laitoin hiuksiin jätettävän hoito aineen .Et ei hiukset jää hirveeseen takkuun .Koska en käytä kuivaajia ollenkaan kuin kiireessä....No mutta tää päivä on eletty ja pian nukkuu...Huomaa kuin minun veren sokerit alkanut temppuaa .Onneksi on aika pian läälerin puheille...Ei muuta kuin kauniita unua enkeleitä uniinne ...Palataan huomenna taas ...

Tämä päivä ollut tosi tekemistä paljon.Poikani kävi ja oli jokusen tunnin meidän parissa .Oli oikein mukavaa ...Tytär ja Diana oli ilosia kun Daniel oli meidän kanssa minä myös.Päivä alkaa olla pian pulkassa...Mukavaa iltaa ihmiset täällä kaikille....

Hei tänne olen aikasin heräillyt.Joka päivän on tekemistä ja sanomista .Söin aamupalan ja syötin tyttären tytön.Vaihdoin Keittiöön verhot ja pöytiin tapletit..Nyt hiukan oon taas tehnyt ja pesin hampaat ja hiukan harjasin,hiuksia pesin kasvot ja rasvasin ja meikkasin ....Nyt vaan olen taas hurjasti ilma lauhtunut oli liki 20 astetta pakkasta ulkona ja nut enään miinus 3 astetta pilvistä.Eilen oli pakkasta kunnolla ja aurinko paistoi.Ihan kiva sää oli loppu illasta kun käytiin kaupassa ...Vois tässä laittaa jonkun sellaisen sarjan pyörii mitä en ole katsonut..Odotan kovin kesää olen niin väsynyt sisällä oloon..Menen itekseni heti aamusta aina ulos saavat ,olla keskenään KOTONA jos ei heti lähe minä menen.EN ISTU KOTONA PAIKALLA OLLENKAAN .Siivoon vaan iltasin enen nukkumaa menoa kodin niin ei tarvii siivoilla aamusin ollenkaa...Suunnitelmat valmiina mulla jo :) Tytär löys kauniin hameen koko hameen tilaan sen kesäksi oli kyllä hieno ..Eikä ollut kallis ostan tytölle ja itselle semmoset..Vaikea löytää hameita sellaisia pitkiä nilkkoihin asti olevia...No mutta nyt hiukan lepään kun nukkunut heikosti heräillyt useasti taas niin kuin muinakin öinä...Kun on lääkeri sanon siellä etten saa nukuttua mun unet on huonoa...sekoilee koko ajan kun nukun pätkittäin ...Mukavaa torstai päivää kaikille täällä oleville...

Viime yönä nukuin heikon puoleisesti...Heräilen useasti lihakset niin kipeät....Tuoa minun lihas sairaus tekee mulle aina kipuja.No mutta elämä on minulle tätä....Eipä tässä asialle voi mitään kun elämä on tämän kaltaista...Olen niin kyllästynyt välillä olemassa olooni.Onneksi kaikki loppuu aikanaan .Onneksi tämä pakkanen hiukan lauhtuu .Mnene hakee hedelmiä että saan tehtyä .Ja semmosen hedelmä rahkaa ...Kyllä tämä taas tästä iloksi muuttuu...Pikku neiti nyt nukkuu päivä unia.Iso tyttö menee suihkuun,suihkussa käy yhtenään joku semmonen vika hänellä .useasti käy pesulla .Katsellaan ja ihmetellään taas maailman menoa...Olen päättänyt kesästä ei tule ,sisällä istumista yhtään sen olen päättänyt olen aina mennyt paljon ulkona .Kun on kesä se on siksi hyvä aika jos ei ole sadetta mä en olsi sisällä ollenkaan...Toivoa voi et saatais hyvä kesä .Saisin pikku äyttää uimassa.Ostan sille oman uima altaan :)Palataan asiaan myöhemmin...Kun on asiaa ja aikaa kirjoittaa minun elästäni teille :)

https://youtu.be/qVFzGNGyb94

please subscribe to our channel for more

https://youtu.be/777aD_SrecI

SOKEA RAKKAUS
Luottavatko ihmiset ajassamme sokeasti rakkauteen?
Siihen, että "voin ottaa tarpeettomia riskejä elämässäni ja joku ottaa minut aina kiinni."
Tällainen rakkaus ei ole rakkautta siinä mielessä, miten Raamatusta rakkauden ymmärrämme.
Kun 1 Kor.13 puhutaan rakkaudesta, niin sen yksi osa-alue on se, että rakkaudella ei ole vääryyden kanssa mitään tekemistä.
1Kor. 13:6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
Rakkautta ei ole ilman totuutta eikä totuutta ole ilman rakkautta.
1Tim. 1:5 Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.
Syy siihen, miksi näitä aloin pohtimaan ja kirjoittamaan, johtuu siitä, että näin merkillisen unen eilen aamulla.
Se uni meni näin;

Oli joku kaupunki ulkomailla.
Siellä oli korkea katto, jonka reunalla seisoi ihminen. Alhaalla oli valtava kansan paljous.
Olin varoittanut tätä ihmistä, että ei seisoisi reunalla, jotta ei tippuisi.
Kyseinen ihminen tuli aluksi pois reunalta, koska halusi tehdä minulle mieliksi.
Kun käänsin katseeni, hän kuitenkin yhtäkkiä hyppäsi katon reunalta ja huusi alhaalla oleville ihmisille, että
"Ottakaa minut kiinni"
Hyppääjä luotti ihmisten rakkauteen ja hyvyyteen niin paljon, että oli valmis riskeeraamaan henkensä ja terveytensä.
Tästä alkoi kyseisellä paikalla epäterve ilmiö, jossa ihmiset kyhäsivät laskuvarjon tapaisia tai laskuvarjon näköisiä pieniä koristeita, jotka eivät olleet todellisuudessa laskuvarjoja laisinkaan.
Ihmiset ottivat jopa lapsiaan mukaan ja alkoivat hypellä näillä koristevarjoilla kuka kalliolta, kuka katolta, koska luottivat alhaalla olevien ihmisten hyvyyteen ja rakkauteen ja siihen, että he ottavat aina kiinni.
Tämä ilmiö päätyi jopa uutisiin.
Uutisissa hehkutettiin kuinka ihmiset siinä kaupungissa luottavat ehdottomasti toisiinsa ja ovat niin sitoutuneita ja rakastavat niin paljon, että jopa kalliolta voi hypätä ja kukaan ei loukkaannu.
Sen sijaan, että kiinniottajat olisivat varoittaneet tai kieltäneet hyppääjiä hyppäämästä, he vain ottivat aina kiinni ja kaikki olivat iloisia.
"Rakkauden teko" oli taas todistettu.....
Tätä jatkui aikansa ja hyppääjät kävivät yhä yltiöpäisemmiksi.
Kiinniottajat alkoivat väsyä ja yksi toisensa perään alkoi jäädä pois. Hyppääjät eivät kuitenkaan lopettaneet hyppäämistään.
Alkoi tulla kuolemantapauksia ja loukkaantumisia.
Tähän heräsin ja tämä laittoi minut miettimään.

Olen myös esittänyt itsellenikin kysymyksen,
olenko itse jommassa kummassa joukossa?
Olenko hyppääjä tai kiinniottaja?
Jos kuulun kumpaankaan joukkoon, olen tarpeettoman riskin ottaja.
Jos hyppään, leikin hengelläni ja kiusaan Herraa.
Edes Jeesus ei hypännyt pyhäkön harjalta, kun sielunvihollinen sitä hänelle ehdotti
Matteus:
4:5 Silloin perkele otti hänet kanssansa pyhään kaupunkiin ja asetti hänet pyhäkön harjalle
4:6 ja sanoi hänelle: "Jos sinä olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas; sillä kirjoitettu on: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn sinusta', ja: 'He kantavat sinua käsillänsä, ettet jalkaasi kiveen loukkaisi'."
4:7 Jeesus sanoi hänelle: "Taas on kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, sinun Jumalaasi
Jos taas kuulun niihin, jotka ottavat alhaalta hyppääjiä kiinni lempeästi, jotta nämä voisivat rauhassa harjoittaa vaarallisia hyppyjään pysähtymättä,
leikin muiden hengellä ja osallistun muiden syntiin.
1Tim. 5:22 Älä ole liian kerkeä panemaan käsiäsi kenenkään päälle, äläkä antaudu osalliseksi muiden synteihin. Pidä itsesi puhtaana
Ennempää tulisi olla hyppäämättä ja tulisi varoittaa niitäkin, jotka hyppäävät eikä osallistua sellaiseen toimintaan, mikä vaarantaa toisen ihmisen hengellisen tilan.
Sananl. 24:11 Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat.
Ihmisen rakkaus on asia, joka on niin sokeaa ja sokaisevaa.
Ihmisen hyvääkin tarkoittava rakkaus saattaa olla ansaksi ja vaaraksi toiselle ihmiselle hengellisessä mielessä.
Toista on Jumalan rakkaus. Hän uhrasi oman poikansakin, että saisimme elää iankaikkisesti ja pelastuisimme kadotustuomiolta.
Kun mietin, kumpuaako rakkauteni ja rakkauden tekoni Jumalan lahjana, voin arvioida tätä ainoastaan sen valossa, viekö rakkauteni lähimmäisen pois ristin juurelta ja vaarantaako rakkauteni toisen ihmisen hengellisen tilan vai saako rakkauteni rohkaista lähimmäistä juurtumaan Jeesukseen.
Room. 13:10 Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa.Sentähden on rakkaus lain täyttämys.
Emme voi luottaa sokeasti ihmisiin tai mihinkään muuhun luotuun.
Emme voi luottaa sokeasti itseemmekään.
Emme voi luottaa myöskään siihen, että rakkaus ja armo kattaa tahallisen hengellisen riskin ottamisen ja leikkimisen synnillä.
Meidän tulee pysyä Kristuskalliolla eikä hypätä sieltä alas.

https://youtu.be/C5s2R6wjgPU


Vihdin Vapaaseurakunnan netti Jumalanpalvelus 22.3.2020.
Puhe: Joni Blomerus
Musiikki: Marika Blomerus