Itkin pitkään. Niin pitkään etten ole varma, laskiko aurinko silloin kun aloitin vai vähän sitä ennen. En nukkunut paljoa. Aamulla herätessäni tuntui kuin olisin ollut kuollut keho ruumisarkussa, mutta silti elossa. Raastavaa. Tekisi mieli poistaa kokonaan muutama ihminen menneisyydestä (ja muutamat tapahtumat sen myötä) ja samalla varmuuden vuoksi tehdä samoin muutamalle tulevaisuudessa. Tuttu tunne? Voisin jättää vain tämän hetken: hyvä olla, niin läsnäolevaa & turvallista. Kaikki. Ah, mikä ihana sana, niin kattava. Vähäiset yöunet saattavat olla syynä sekavuuteeni. Tai ehkä vain ajatukset päässäni. Tai ehkä molemmat. Hitto, ylihuomenna alkaa koulu.