Komppaniassa Herätys!!
No niin, nyt on eka kuukausi takana armeijan "ihanaa" elämää. Aamuiset herätykset tuntuvat etenkin viikonloppuloman jälkeen painajaismaisilta. VLV:n jälkeinen maanantaiaamu on kuin krapulasunnuntai. Maanantai on aina viikon tuskaisin päivä, koska seuraavaan lomaan on ikuisuus ja viikonloput pitkät yöunet tuntuvat utuiselta unelmalta. Onnekseni p-kaudella ei enää ole yhtäkään kiinnioloa, vaan joka viikonloppu pääsee kotiin näkemään ihmisiä :) Pieni lohtu armeijan vihreisiin pukeutuneelle.
Ensimmäinen leirikin on nyt takana. Unta ei paljoa saatu, vettä tuli sitäkin enemmän. Olisin voinut vannoa että muutama kala uiskenteli läheisestä lammikosta teltallemme... Tosiaan, heräsin leirillä siihen että teltan pohjalla oli 5 cm vettä ja polttopuut alkoivat loppumaan. Ihanaa värjötellä kylmässä ja vaatteet märkänä aamua odotellen... Aurinko nähtiin vasta viimeisenä leiripäivänä, mutta se ei enää väsyneitä taistelijoita innostanut. Santahaminan urhot nukkuivat autuaasti täydessä taisteluvarustuksessa kostealla maalla odottaen lähtöä.
Odottamisesta tulee mieleen, että sitä jos jotain tehdään armeijassa paljon. Aina on helvetillinen kiire, odottamaan. Pisteestä a juostaan pisteeseen b, jotta siellä voitaisiin odottaa jotain skapparia joka on myöhässä hiusten geelauksensa takia...
Ensi viikosta tulee kevyt, TJL (tänään jäljellä lomaan) on vain 4, koska perjantai on lomaa poikkeuksellisesti, se on nk. HL-päivä, henk. koht. loma. Eli vain kolme kokonaista päivää kärvistellään kassulla ja sitten taas todelliseen elämään. Eipä ole intissä vielä mitään oppinut millä tekisi elämässä mitään. Ellei sitten lasketa sitä että bensalla kandee sytyttää kamina jos ei osaa muuten :D :D
Spolk, II/07, aamuja jäljellä: masentavan paljon...