IRC-Galleria

No niin, ei enää kasarmiaamuja :) Ihanaa! Mutta sitä vastoin herään aamuisin palatakseni yläasteen penkille :) En niinkään oppilaaksi vaan opettajaksi, tullu tehtyä sijaisuuksia Karakalliossa ja Järvenperässä. Terveisiä vaan kaikille joita olen ehtinyt opettaa :)

Toi sijaisuus homma on yllättävän hauskaa, joskus tosin hieman (ärsyttää) ku joutuu ääntä korottamaan. Mutta toisaalta ymmärrän kyllä että ei sitä perjantai-iltapäivää haluaisi viettää ruottia/englantia opiskellen, eikä kyllä uskonnonkaan parissa.

Tällä viikolla pari oppilasta päätti suihkutella dödöä ja hajuvettä toisiensa päälle luokassa. Ihana tuoksu, ihana kaaos. Tunti vähän niinkuin loppu siihen. Lisäksi eräs ysiluokkalainen on esittänyt omaavansa mielikuvituskaverin joka kertoo vitsejä jne. Myöskin seiskaluokkalaisen suusta kuultu: *piipin* pelle! :) Ihania nämä nykyajan nuoret. Ne jotka tunnistaa itsensä tuosta (jos sattuu tätä lukemaan) niin no hard feelings, kaikki annettu anteeksi jne :)

Meikäläinen jatkaa lasten ja nuorten parissa työskentelyä, toivottavasti joku ees saa jotain mun tunneista irti...

Komppaniassa Herätys!!

No niin, nyt on eka kuukausi takana armeijan "ihanaa" elämää. Aamuiset herätykset tuntuvat etenkin viikonloppuloman jälkeen painajaismaisilta. VLV:n jälkeinen maanantaiaamu on kuin krapulasunnuntai. Maanantai on aina viikon tuskaisin päivä, koska seuraavaan lomaan on ikuisuus ja viikonloput pitkät yöunet tuntuvat utuiselta unelmalta. Onnekseni p-kaudella ei enää ole yhtäkään kiinnioloa, vaan joka viikonloppu pääsee kotiin näkemään ihmisiä :) Pieni lohtu armeijan vihreisiin pukeutuneelle.

Ensimmäinen leirikin on nyt takana. Unta ei paljoa saatu, vettä tuli sitäkin enemmän. Olisin voinut vannoa että muutama kala uiskenteli läheisestä lammikosta teltallemme... Tosiaan, heräsin leirillä siihen että teltan pohjalla oli 5 cm vettä ja polttopuut alkoivat loppumaan. Ihanaa värjötellä kylmässä ja vaatteet märkänä aamua odotellen... Aurinko nähtiin vasta viimeisenä leiripäivänä, mutta se ei enää väsyneitä taistelijoita innostanut. Santahaminan urhot nukkuivat autuaasti täydessä taisteluvarustuksessa kostealla maalla odottaen lähtöä.

Odottamisesta tulee mieleen, että sitä jos jotain tehdään armeijassa paljon. Aina on helvetillinen kiire, odottamaan. Pisteestä a juostaan pisteeseen b, jotta siellä voitaisiin odottaa jotain skapparia joka on myöhässä hiusten geelauksensa takia...

Ensi viikosta tulee kevyt, TJL (tänään jäljellä lomaan) on vain 4, koska perjantai on lomaa poikkeuksellisesti, se on nk. HL-päivä, henk. koht. loma. Eli vain kolme kokonaista päivää kärvistellään kassulla ja sitten taas todelliseen elämään. Eipä ole intissä vielä mitään oppinut millä tekisi elämässä mitään. Ellei sitten lasketa sitä että bensalla kandee sytyttää kamina jos ei osaa muuten :D :D

Spolk, II/07, aamuja jäljellä: masentavan paljon...