että ikävän oppisi siellä,
missä yöt on kovin lyhyitä,
missä kaikki tahtoo
vain unohtaa
että kerran elämässä kuitenkin
tulee aika aina jolloin
on palattava kotiin takaisin
ja siellä jokainen tahtoo lentää
ja siellä jokainen aina lähtee,
mutta kukaan ei koskaan pääse
mihinkään milloinkaan
minä etsin, minä löysin,
suljin silmät ja kuuntelin,
kunnes viimein tunnustaa sen uskalsin
sitä väsyy puhumaan vieresta kieltä,
väsyy aina kysymään tietä,
väsyy viimein yksin kahlaamaan