ja kun sä olet liian ylpee
etkä osaa luovuttaa,
sun täytyy loppuun asti aina yrittää
ehkä jonain yönä vielä
kaiken selvemmin sä näät,
kunhan silmäsi tottuu vain tähän hämärään
tämä ruumis on kuin talo,
joka hiljaa lahoaa,
lauta laudalta sen seinät revitään
joko antanut on kaiken, joko rivi viimeinen
tänä yönä tälle paperille jää
oi jumalani, miksi niin levottoman teit
miksi laitot yksin myrskyyn kulkemaan
annoit kynän, annoit käden,
annoit tyhjän paperin,
joka sokealta vaatii sanojaan