IRC-Galleria

Aloitetaan selvittämällä, että tämä ei ole laillisia tai laittomia päihteitä glorifioiva hamppuapinateksti. Tämä ei kuitenkaan ole myöskään huumeidenkäyttöä tyrmäävä saarna. Tämän on tarkoitus olla huumeongelmaan realistisesti ja toivon mukaan mahdollisimman objektiivisesti tarttuva teksti. Kaikilla olemassaolevilla päihteillä on potentiaaliset vaaransa, eikä mikään päihdeaine ole täydellisen riskitön. Kaikilla päihteillä on silti olemassa myös turvalliset käyttötavat ja kaikille päihteille on myös käyttäjänsä. Huumesotaa ollaan käyty 40 vuotta, eikä sen tuloksista ole juuri esittää positiivista näyttöä. Juuri sen takia, että huumeet ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia, olisikin ehdottoman tärkeää minimoida niiden riskit vastuullisella päihdepolitiikalla.

Meillä on 40 vuotta näyttöä siitä, että huumeiden kieltolaki ei ole tämä vastuullinen päihdepolitiikka.

Ennen kuin lähdemme edes käsittelemään huumeiden kieltolakia sekä sen ongelmia, tulee tehdä ensinnäkin selväksi, että mitä tarkoittaa sana "huume". "Huume" ei ole yleisnimitys "superviinalle", eli päihteelle-joka-on-kuin-alkoholi-mutta-ihan-vitun-paljon-vaarallisempaa. Huume terminä tarkoittaa suomen kielessä päihdettä, joka on laiton. Huume on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan yhtäkuin laiton päihde. On tärkeää sisäistää se seikka, että "huumeilla" ei vallitsevaa lainsäädäntöä lukuun ottamatta ole mitään yhtä yhtenäistä ominaisuutta tai tekijää, joka erottaisi ne "päihteistä". Jokainen huume on oma päihteensä, jolla on omanlaisensa vaikutus ihmisen aivokemiaan ja niihin tulee suhtautua yksittäisinä päihteinä yhden, "huume"-nimisen epämääräisen möykyn sijaan. Päihteet voidaan karkeasti jakaa neljään pääkategoriaan, jotka ovat antipsykoottiset aineet (mm. haloperidoli, flupentiksoli) stimulantit (mm. amfetamiinit, kokaiini) hallusinogeenit (mm. LSD, psilosybiinit) ja depressantit (mm. etanoli) Kaikkien neljän pääryhmän alla on myös omat alaryhmänsä, joista löytyy erilaisia päihteitä erilaisilla vaikutuksilla. Osa päihteistä on laillisia, osa laittomia ja jokaisella on oma käyttötarkoituksensa ja jokaisella on oma ongelmakäyttöpotentiaalinsa. Päihteiden erilaisuuden ymmärtäminen on oleellista vastuullisessa päihdepolitiikassa sekä -valistuksessa.

Vuonna 1971 alkaneen huumeiden kieltolain, eli Amerikan Yhdysvaltojen aloittaman War on Drugsin, tarkoitus oli kieltää vaaralliseksi arvioitujen päihdeaineiden osto, myynti, käyttö ja hallussapito. Tämän sodan, kuten lähes kaiken muunkin mitä maailmassa on pielessä, pani alulle Yhdysvaltojen entinen presidentti Richard Nixon. Teoriassahan huumeiden kieltolain ajatus on yksinkertaistettuna ja lyhytkatseisesti ajateltuna varsin jalo: suojellaan kansalaisia huonoilta valinnoilta ja vaarallisilta päihteiltä. Näin maksimoidaan kansalaisten turvallisuus sekä vaalitaan kansanterveyttä. Teoriassa.

Mutta miten käytännössä ja mikä on asian todellinen laita?

USA:n hallitus poltti viime vuonna, 2010, 15 miljardia dollaria huumesotaan, se on noin 500 dollaria per sekunti. 15 miljardia dollaria. Saavutetut tulokset olivat samat kuin kaikkina 39 edellisenä vuonna, eli käytännössä mitättömät. Huumeita käytetään edelleen ja huumeita tullaan käyttämään myös jatkossa. Huumelordien kartanoihin tehdään kyllä ratsioita joista sitten julkaistaan suuret otsikot, jotta saadaan tilanne näyttämään siltä, että edistystä tapahtuu. Tosiasiassa kuitenkin tämän vanhan huumelordin verkosto korvaantuu yön yli uudella verkostolla. Ja miksi näin tapahtuu? Siksi koska huumebisnes on äärimmäisen tuottava bisnes. Erään 2007 ratsatun huumelordin omaisuuden arvioitiin olevan noin 200 miljoonaa dollaria - kaikki huumerahaa. Sen sijaan siis, että me sallisimme tällaisen rahasumman kulkeutuvan suoraan typerää lainsäädäntöä hyväksikäyttävän huumekauppiaan kartanoon, tämä summa voisi olla valtion käytössä ja sillä voitaisiin tehostaa esimerkiksi ongelmakäyttäjien päihdehuoltoa, yleistä terveydenhuoltoa ja päihde- sekä terveysvalistusta. Tämä kartano ei myöskään ollut mikään yksittäinen erityistapaus sillä niitä riittää. Samanlaisella omaisuudella varustettuja kartanoita arvioidaan olevan 27 jo pelkästään Meksikossa. Siitä voi kukin itsekseen laskea millaisia rahasummia menee lentäen vuosittain kankkulan kaivoon ainoastaan sen takia, että on tarpeeksi älykkäitä ihmisiä, jotka ovat keksineet hyödyntää typerää lainsäädäntöä, jota me sokeassa dogmaattisuudessamme emme ole vielä tänäkään päivänä kyenneet muuttamaan. 200 miljoonalla dollarilla ei muuten ole ongelma ostaa puolelleen parhaat poliitikot ja poliisit. Hauskana tilastona muuten: USA:ssa asuu 5% maailman väestöstä, mutta USA:ssa istuu vankilassa 25% maailman vangeista - monet näistä istuvat kalterian takana huumeiden käyttö- ja hallussapitorikoksista. Ottaen huomioon miten paljon yhdenkin vangin elättäminen vankilassa maksaa valtiolle, ja että pössyttelijän elättäminen tämän kotisohvallaankin tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin tämän heittäminen vankilaan, voi kukin osaltaan pysähtyä miettimään, että onko tässä oikeasti enää mitään järkeä.

Okei, rahaa menee hukkaan paljon, mutta onhan kuitenkin niin, että huumeiden kieltolaki vähentää vaarallisten huumeiden käyttöä, eli on siksi kannattava lainsäädäntö?

Ikävä kyllä ei. Tilastot puhuvat karua kieltään ja huumeiden käyttö on huumeiden kieltolain alusta tähän päivään asti ainoastaan noussut. Onkin sanottu, että USA:ssa on osavaltioita, jossa heroiinipussin ostaminen on alaikäisille helpompaa kuin oluen ostaminen, sillä huumediilerit eivät kysy ikää kunhan maksuvaluuttaa löytyy. Ei tietenkään ole rehellistä väittää, etteikö huumeiden laittomuus vaikuta mitenkään käyttöön ja että kieltolain langettamisen ja käyttömäärän prosentuaalisen nousun välillä olisi suoran kausaalinen yhteys, mutta fakta on se, että kieltolain tarkoitus on estää käyttö, osto, myynti ja hallussapito ja tilastot osoittavat meille, että se on tässä tarkoituksessaan epäonnistunut - ja pahasti. Pelottelutarinat kadun kulmalla lymyilevästä, pahaa-aavistamattomia uhreja metsästävistä huumediilereistä ilmaisine näytteineen ovat eilistä päivää. Huumeita saadaan kavereilta, niitä saadaan bileistä, niitä saadaan netistä, niitä saadaan kadulta kysyttäessä - niitä saa ihan mistä vain. Syy miksi juuri sinä tätä lukiessasi nyt mietit, että sinä et ainakaan tiedä, että mistä niitä huumeita saa, jotenka puheeni on silkkaa roskaa, on, että sinua ei luultavasti ole koskaan kiinnostanut hankkia laittomia päihdeaineita. Tästä johtuen et ole tietoinen keinoista, joilla niitä hankitaan, koska et hankkisi niitä muutenkaan. Ihminen, joka haluaa saada käsiinsä laittomia päihteitä, saa käsiinsä laittomia päihteitä. Paitsi Nakkilassa. Nakkilassa ei käytetä huumeita. Mutta joka tapauksessa.

Huumeiden laillistusta tarkasteltaessa tätä ei voi painottaa tarpeeksi: päihteet ovat aina vaarallisimmillaan laittomina. Vaarallisen päihteen riskit maksimoituvat kieltolain myötä ja laillisissa olosuhteissa suht harmittomastakin päihteestä voidaan saadaa vähintään sitä ympäröivän vaarallisen alakulttuurinsa myötä potentiaalinen tappaja. Juuri huumetrafiikin lainvastaisuus aiheuttaa sen, että niiden laatua ja pitoisuutta on käytännössä lähes mahdoton, ellei täysin mahdoton pyrkiä mitenkään valvomaan. Laittomat päihteet ovat täysin järjestäytyneen rikollisuuden käsissä ja se on maailman perimmäinen "huumeongelma". Ei ole tavatonta lukea huumeiden yliannostuskuolemista, sekä tapauksista, joissa asiakkaalle on myyty rotanmyrkyllä jatkettua heroiinia, koska huumediileriä ei kiinnosta asiakkaan terveys vaan ainoastaan kaupankäynnissä tienattu valuutta. Onkin oikeastaan virheellistä puhua huumeiden laillistuksesta "huumeiden vapauttamisena", sillä huumeiden laillistuksessa on kyse nimenomaan huumeiden kontrolloimisesta kun taas huumeiden kriminalisointi on todellista "huumeiden vapauttamista" - vapauttamista organisoidun rikollisuuden käsiin, lain ulottumattomiin.