IRC-Galleria

Teuvo Hakkarainen oli äänessä jälleen: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/tuliko-teuvo-hakkaraisesta-homoikoni-ei-kauheasti-lammita/art-1288422644346.html?fb_source=home_oneline&fb_ref=artikkeli_likea ja antoi haastattelussa seuraavanlaisen lausunnon:

"Hakkarainen soitti haastattelun jälkeen takaisin Ilta-Sanomien toimitukseen. Hakkarainen halusi esittää idean: perustetaan "malliyhteiskunta" Ahvenanmaalle.

- Laitetaan homot, lesbot ja somalit sinne keskenään asumaan ja katsellaan, millainen malliyhteiskunta siitä sitten rakentuu. RKP syyttää meitä perussuomalaisia aina siitä, että me emme ota vähemmistöjä huomioon. Tällä ratkaisulla saataisiin selville se, miten se malliyhteiskunta syntyy ja muotoutuu."

On ilmiselvää, että tällainen ajatus ei tule toteutumaan ja on ilmiselvää, että se tulee kohtaamaan vastustusta sekä nostamaan ihokarvoja pystyyn ja on aivan ilmiselvää, ettei se tule koskaan menemään ajatuksena läpi edes puolueen sisällä. Teuvo Hakkarainen teki kansanedustajauransa alkutaipaleella jo selväksi, ettei hän ole varsinainen älyn jättiläinen, eikä se ole mikään salaisuus. Se on jo vanha juttu.

Siitä huolimatta lausunto herätti tietysti paljon närää ja Uusi Suomi olikin minuuttien sisällä artikkelin julkaisusta täynnä toinen toistaan loukkaantuneempia ja pöyristyneempiä kirjoituksia siitä, miten tällainen on aivan sopimaton lausunto. Minä en kannata ajatusta vähemmistöryhmien karkoittamisesta Ahvenanmaalle, tai muuallekaan maailmaan, ilman pätevää syytä, mutta jostain syystä en jaksanut lausunnosta loukkaantua. Osaako joku keksiä, että mistä loukkaantumiseni puute voisi johtua? Ehkä siitä, että kyseessä on Teuvo, eikä esimerkiksi kukaan vakavasti otettava poliitikko. Plus, Teuvo-vitsi on jo vanha, se meni jo.

Se ei tietenkään estä Perussuomalaisten menestystä kauhistelevia hysteerikkoja nostamasta Teuvoa ja nimenomaan Teuvoa eräänlaiseksi Perussuomalaisten ikoniksi, joka edudstaa Perussuomalaisten ydintä, vaikka kyseessä on yksittäinen poliitikko, joka on puolueen virallisen linjauksen vastaisista lausunnoista saanut puolueen johdolta jo nuhteitakin. Teuvon yksinkertaisuus on tosin tuntuu olevan Teuvon vahvin valttikortti: Teuvo ei tunnu olevan riittävän älykäs ajamaan epärehellisesti omaa etuaan, vaan suoraselkäisesti sanoo, mitä ajattelee, yhtään näkemyksiään peittelemättä. Kuinka monesta konsensuspoliitikosta nykypäivänä voi sanoa samaa?

Ei siinä, siinähän ihmiset tuohtuvat, jos tekee mieli tuohtua, kyllä maailmaan tuohtumista mahtuu ja se pitää sallia. Minua vaan turhauttaa, että samassa maassa, jossa presidenttiehokas päästää suustaan mm. tällaisia sammakoita: http://yle.fi/uutiset/teemat/presidentinvaalit/2011/10/biaudet_on_aika_lopettaa_hiljaisuus_2968712.html?origin=rss "Meillä on viitteitä siitä, että vihamielisyys ja kapea tapa katsoa katsoa suomalaisuutta on lisääntynyt, sallivuus sanoa mitä vaan" - eli toisin sanoen ihan suoraan myöntää vastustavansa sanan- ja ilmaisunvapautta ja kannattavansa vain oikeiden ja kivojen mielipiteiden sallimista - ja ketään ei kiinnosta. Koko kansa keskittyy siihen, mitä yksi, jo typerykseksi yleisesti tituleerattu ja uskottavuutensa menettänyt yksittäinen kansanedustaja sanoo, luultavasti jopa humoristisesti.

On se hyvä, että Jani Toivola sentään voi rentoutua Tanssimalla tähtien kanssa, koska kyllä tässä nyt on taas aihetta loukkaantua, huolestua ja tulla surulliseksi kerrassaan.

Mutta hyvin saadaan taas kansan huomio kohdistettua epäolennaisuuksiin ja hyvin voivat taas pyhät ihmiset kirjoittaa blogeja ja taivastella kahvipöydässä, että miten HE eivät ainakaan kannata TUOLLAISTA!

Tutkittuani lähemmin Koraania ja etenkin naisten asemaa koskevia kappaleita, löysin kirjasta huolestuttavan kohdan, joka kuvaa naisten paikan kotona olevan islaminuskoisissa maissa "kotieläin kotieläinten joukossa".

Tämä on käsittämätöntä.

Minä en usko, että meidä länsimaiseen yhteiskuntaan voidaan integroida uskontoa, jolla näin pahasti menee sekaisin kotieläimet ja kodinkoneet.

Mediassa kauhistelevat vuorollaan politiikko ja mediavaikuttaja toisensa jälkeen Jari Tervoa myöten vihapuheiden ja maahanmuuttokritiikin yleistymistä, ja samalla ihmetellään, että mistä ihmeestä tämä "Suomen kansan rasismi" voi johtua. Eikö kukaan enää tämän hysterian keskellä pysähdy miettimään, että voisiko tyytymättömyyttään ilmaisevilla ihmisillä sittenkin olla jokin ihan oikea syy tyytymättömyydelleen, razizmin sijaan? Ehkäpä syy lisääntyneelle maahanmuuttokritiikille on yksinkertaisesti valheiden verkon ratkeaminen sekä yleinen ahdistus Suomen nykyisessä ilmapiirissä. Valheiden verkon ja ahdistavan ilmapiirin, jota ylläpitävät nimenomaan ne juntit, jotka eivät vaivaudu katsomaan asioita yhtään pintaa syvemmälle, vaan avoimin sydämin ottavat vastaan median ja valtion meille syöttämän mokupropagandan siitä, miten positiivinen syrjintä on tasa-arvoa ja erilaisuus rikkautta.

En minäkään tyhmä ole ja ymmärrän, että olisi naiivia olettaa ja väittää, ettei ihan aitoa rasismia esiintyisi Suomen kansan keskuudessa ja etteikö rikostilastoissa olisi tapauksia, joissa humalainen Raimo huitaisee mustaa miestä turpaan yön pikkutunneilla ihan vaan mustan miehen ihonvärin takia. Tuomitsen todella vahvasti tällaisen väkivallan ja toivon, että näin toimivat tuomitaan oikeuden edessä heidän ansaitsemallaan tavalla. Täytyy kuitenkin ymmärtää, että ensioletus tällaisissa tapauksissa, jonka mukaan kyseessä oli ainoastaan ihonväri, voi olla väärä ja silloinkin, kun ihonväri oli liittyvä tekijä, kyseessä ei ole välttämättä puhdas rotuviha, vaan yleinen tyytymättömyys maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaan, joka purkautuu tällä tavalla. Vastuu on hyökkääjällä, mutta olisi älyllisesti epärehellistä kiistää vastuun olevan jaettu kantaväestöä päähän potkivan maahanmuuttopolitiikan kanssa, joka vihan synnytti. Ei myöskään unohdeta tapauksia, joissa musta mies on käynyt valkoisen miehen päälle vain valkoisen miehen ihonvärin vuoksi. Nämä tapaukset on vaa helpompi unohtaa, koska niistä yleisesti ottaen uutisoidaan "nuorten" tai "miesten" tekeminä rikoksina, taktisesti unohtaen tekijöiden ihonväri. Kas kummaa. Vihervasemmiston antirasistit hysteerisesti kiljuvat rasismin kitkemisen puolesta, mutta ilmeisesti vain valkoisen miehen rasismin.

Ei ole kauaakaan, kun YLE uutisoi Ruotsin Rinkebyn pahamaineisesta mokukoulusta ja siellä tapahtuneesta "ihmeellisestä suunanmuutoksesta", jonka ansiosta Rinkebyn koulu on nyt eliittikoulu ja maailman huippuluokkaa. Syy koulun uuteen menestykseen oli YLE:n, sekä koulun rehtorin, mukaan tietenkin monikulttuurisuus. Koulussahan ei siis kantaruotsalaisia opiskelijoita ole ollenkaan. YLE vähemmän yllättäen jätti kuitenkin kertomatta mm. että eihän Rinkebyn koulu pärjää edes Ruotsin sisäisessä vertailussa. Siitäkään ei puhuttu, että vain vuosi sitten Rinkebyn koulun rakennus poltettiin mellakoinnin lopputuloksena, ja tekijänä olivat koulun omat kulttuurin rikastuttajat. Uutisesta jätettiin myös pois tilasto, jonka mukaan Rinkebystä valmistuneista noin 50% on lukiokelpoisia ja noin 30% saa hyväksytyn arvosanan kaikista oppiaineista. Miten parannetut, aiemmasta kohentuneet tulokset koulussa oltiin siis saavutettu? No alentamalla standardeja tietenkin. Mitään muuta "eliittiä" Rinkebyssä ei taida ollakaan, kuin sen saamat "eliittitason" lisätuet, eli 50,000 kruunua enemmän per oppilas, kuin muissa kouluissa, joka vuosi. Tästä kaikesta huolimatta YLE täysin häpeilemättä uutisoi koulun olevan "yksi maailman parhaita eliittikouluja". YLE, eikö edes hävetä? YLE, jonka tehtävä on olla "kansan, puolueeton uutislähde", räikeästi valehtelee päin näköä omalle kansalleen.

Muutama päivä sitten Suomessa kokoomuksen Ben Zyskowicz joutui selittelemään puheitaan kyselytunnilla, liittyen ruandalaisen miehen Ruandassa suoritettujen rikosten käsittelemiseen Suomen oikeudessa. Zyskowicziltä pääsi nimittäin vahingossa "rasistinen lipsahdus": hän sanoi ääneen veronmaksajien rahojen katoavan "kuin mustaan aukkoon". Herää kysymys: millä ilveellä meidän olisi tarkoitus saavuttaa Suomessa yhteiskunta, jossa ihonvärillä ei ole väliä, kun punaviherarmeija päivittäin varmistaa, että ihonvärillä - ja usein vain ja ainoastaan ihonvärillä - on Suomessa suuri, ellei suurin, merkitys?

Nyt oikeesti, vihdoin ja viimein. Missä vaiheessa Suomen vihervasemmisto aikoo lopettaa täysin naurettavan ja kuluneen rasisti-kortin käytön ja siirtyä avoimeen maahanmuuttokeskusteluun? Missä vaiheessa olemme kansana valmiita hyväksymään sen tosiasian, että alati kasvava tyytymättömyys maahanmuuttoon on yksi mittari, jota voidaan käyttää maahanmuuton onnistumisen mittaamiseen ja tälle tyytymättömyydelle voi olla ihan valideja syitä? Monikulttuurisuus on monilta osin epäonnistunut ja sitä ylläpitävät vain toinen toistaan räikeämmäksi ja räikeämmäksi käyvät valheet, sekä epäoikeudenmukaisuus ja kantaväestöön kohdistuva suoranainen syrjintä. Yksittäisiä ääriliikkeitä ja fasismin peräänkuuluttavia tahoja lukuun ottamatta harva maahanmuuttokriitikko haluaa rajoja kiinni ja esimerkiksi ulkomaisen median ja kulttuurivaikutteiden vastaanottamisen lopettamista. Hei, herätys, ei siitä ole kyse. Siitä on kyse, että meitä on suuri joukko, jotka haluavat maahanmuuton kustannukset julkisiksi, nämä kustannukset huomioonottavan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan, johono maan resurssit tutkitusti riittävät, sekä maan kansalaisia yhdenvertaisesti sekä oikeudenmukaisesti kohtelevan lainsäädännön. Kansalla on myös oikeus asua maassa, johon vastaanottoa selvistä ongelmamaista rajoitetaan ja vastaanottoa maista, joiden kansalaiset ovat osoittaneet laadukasta integraatiota, lisätään suhteessa ongelmamaihin. Omalla kansalla on oikeus ilmaista julkisesti tyytymättömyyttään tiettyjen ryhmien yliedustukseen väkivalta- ja seksuaalirikostilastoissa ja vaatia näiden ryhmien karkoittamista maasta, selvinä ongelmatekijöinä.

Tähän kaikkeen on oikeus ilman, että joutuu punavihreän vihapuhe-vasran lyttäämäksi.

"Neekerit tulee tänne ja vie meidän naiset!"
"Kaikki neekerit ja ählämit on rosvoja!"
"Rajat on laitettava kiinni, jotta arjalainen rotu säilyy!"
"Suomi suomalaisille!"

jne.

Nämä ovat kaikki varmasti tuttuja fraaseja, jos yhtään esimerkiksi netissä keskustelemista harrastaa. Sitä olettaisi tietenkin, että nyt on kyse ns. "maahanmuuttokriitikoista", joilla on asioita hampaankolossa maamme nykyiseen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaan liittyen. Mutta onko sittenkään? Keiden suusta nämä huudahdukset suurimman osan ajasta loppujen lopuksi ovatkaan peräisin?

Nämä esimerkit olivat kaikki maahanmuuttoon kritiikittömästi ja sallivasti suhtautuvien ihmisten useasti käyttämiä olkinukkeja, joita vastaan maahanmuuttokeskustelussa hyökätään, antaen kuva, että kyseessä ovat ainoat mahdolliset maahanmuuttokriittiseksi tunnustautuvan ihmisen aivoitukset.

En muista milloin olisin kuullut näitä kuluneita kliseitä kenenkään muun suusta, kuin juurikin ihmisen, joka väittää niitä maahanmuuttokriittisten ihmisten ainoiksi argumenteiksi.

Maahanmuuttokriittinen keskustelu ollaan jo vuosia pyritty Suomessa tukahduttamaan näppärästi leimaamalla kriittisesti siihen suhtautuvat rasisteiksi, persuiksi, junteiksi ja muutenkin tietämättömiksi houkiksi, kun taas ainoastaan täysin yleishumaani maahanmuuttomyönteisyys on pääsylippu maamme älykköjen -klubiin. Maahanmuuttokriittisiä ei uskalleta enää olla, koska sosiaalinen paine vastustaa "junttiutta" on niin suuri. Maahanmuuttokritiikki on tietämättömien, sivistymättömien sekä ahdasmielisten ihmisten jupinaa, jonka takaa löytyy Karjala-lippiksiin sonnustautunuteet kaljasiepot ja, ennen kaikkea, juntit.

Tarkastellaanpa kuitenkin tarkemmin termiä "juntti". Mitä se tarkoittaa? "Juntti" on ihminen, joka on sivistymätön ja kiinnostumaton ottamaan asioista tarkemmin selvää. Juntti toimii täysin ennakkoluulojensa ohjailemana ja juntilla on usein rajoittunut käsitys ympäröivien asioiden suhteen, mutta hän silti pää punaisena raivoaa oikeassaolemistaan. Tämä kuvaus nykyaikana sopii täydellisesti maamme vihervasemmistoon, joka on ottanut tehtäväkseen omia itselleen mm. käsitteet "oikeudenmukaisuus" ja "sivistys", ilman aitoa kiinnostusta ottaa selvää, mitä näillä käsitteille todellisuudessa tarkoitetaan.

Punavihervasemmistosta on tullut maamme uusi, todellinen junttilauma.

Humanitääriseen, mahdollisimman rajoittamattomaan maahanmuuttoon suopeasti suhtautuvat ovat myös päättäneet jo sinun puolestasi, mitkä sinun maahanmuutonvastaiset kannat ja argumentit ovat: esitä kriittisiä kantoja maahanmuutosta ja olet automaattisesti sitä mieltä, että mm. afrikkalaisuus on auttamatta ulosteen arvoinen ominaisuus ja haluat, että heidät kaikki teloitetaan, tai ainakin vähintään palautetaan kaikki takaisin kotimaahan. Olen lukenut paljon maahanmuuttokriittisiä kantoja ja blogitekstejä internetistä, sekä keskustellut aiheesta ihmisten kanssa arkielämässäni, enkä muista milloin olisin viimeksi kuullut maahanmuuttokriittisen ihmisen syyllistyvän argumenteissaan perusteettomaan rasismiin. Usein kyse on ihmisistä, joiden näkökulmasta nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa on ongelmakohtia, epäoikeudenmukaisuutta, sekä salailua, ja he haluaisivat maansa veronmaksajina ja kansalaisina ilmaista tyytymättömyytensä politiikan muotoon, joka koskettaa meitä kaikkia.

Viimeksi kun tarkistin, oli rasismi rotuun perustuvaa syrjintää yhteiskunnassa, ei esimerkiksi kritiikkiä yhden ihmisryhmän paremmista sosiaalituista ja suosimisesta työmarkkinoilla. Sekin, että saavatko pakolaiset parempia sosiaalitukia ja nauttivatko he todella parempaa asemaa työmarkkinoilla, on itsessään irrelevanttia sen suhteen, että onko kyseessä tosiaan rasistinen muukalaisfobia, vai ei. Mamupolitiikan aiheuttaman yleisen vihareaktion takana voi siis olla esimerkiksi aivan puhdas väärinkäsitys sen suhteen, että millaisia sosiaalitukia turvapaikanhakija saa. Nämä tiedot kun ovat salaisia, niin ihmisillä on käytettävinään ainoastaan omat oletuksensa.

Helsingin kaupungin "rasisminvastaisessa" ohjeistuksessa annetaan seuraava määräys:

"Esimerkiksi työhönotossa voidaan ottaa huomioon hakijan etninen tausta palkkaamalla tehtävään työmarkkinoilla aliedustettuun ryhmään kuuluva henkilö, vaikka tämä ei olisi aivan yhtä pätevä kuin paremmin edustet­tuun ryhmään kuuluva."

Kysy itseltäsi: jos suomalainen on vihainen siitä, että maahanmuuttajat nauttivat suositusta asemasta työmarkkinoilla kantaväestöön nähden, onko kyse rasismista, vai siitä, että suomalainen on vihainen siitä, että maahanmuuttajat nauttivat suositusta asemasta työmarkkinoilla kantaväestöön nähden? Oikeudenmukaisuus on aika yhdenvertainen käsite, joka käsittelee kaikkia rotuja ja sukupuolia, sekä muitakin syntyperäisiä ryhmiä samallalailla. Sen vaatimisesta en minä minun logiikkakäsitykseni mukaan saa rasistista sitten millään.

Maahanmuuttokritiisessä näkökulmassa on kyse sananmukaisesti kriittisestä suhtautumisesta maahanmuuttoon. Kriittinen suhtautuminen on vain järkevää. Sokea usko ja päättäjien puheiden kyseenalaistamaton uskominen on hulluutta. Tästä meillä on todisteita historiankirjat täynnä.

Onkin aivan naurettavaa, miten nykyään julkinen keskustelu maahanmuuttopolitiikasta degeneroituu lähes poikkeuksetta vain keskusteluksi keskustelusta maahanmuuttopolitiikasta.

Mulla ei ollut töissä seuranani kuin omat ajatukset ja ne harhailivat pohtimaan eroja ja yhtäläisyyksiä päihteiden viihde- ja ongelmakäytön, sekä jumaluskojen välillä.

Mietin ensinnäkin vastausta kysymykseen, miksi niin moni entinen huumeiden ongelmakäyttäjä on löytänyt tiensä pelastukseen vasta uskon kautta, kun kaikki muut keinot on jo käytetty. Ateistisena skeptikkona kun kuitenkin epäilen "Jumalan parantavaa voimaa" ja epäilin syyn löytyvän muualta kuin yliluonnollisesta.

Uskoisin eron päihteiden viihdekäyttäjän ja ongelmakäyttäjän välillä olevan lähinnä siinä, että päihteiden ongelmakäyttäjälle hänen valitsemansa päihde tai päihteet ovat koko elämän keskipiste ja pääasiallinen hyvinvoinnin lähde, eikä päihteenkäytön ulkopuolelta löydy muita mielenkiinnon kohteita tai virikkeitä, kun taas viihdekäyttäjälle päihde on vain yksi mauste monista muistakin mausteista koostuvassa sopassa - ja päihdemauste voi olla jopa suhteessa hyvin pienen lisämaun tuoma ainesosa. Tämä voisi selittää sen, miksi päihteidenkäyttö sitten korvaantuu ongelmakäyttäjien keskuudessa Jeesuksella: "uudestisyntyneillä" uskovaisilla jumaluskolla on äärimmäisen kokonaisvaltainen rooli elämässä ja se vaikuttaakin jokapäiväisen toiminnan lähes joka osa-alueeseen. Se on siis ongelmakäyttäjälle tuon päihteen paikan ottava "pakkomielteen" kohde. Tapa vaan korvataan toisella. Voidaan väittää, että molemmille, sekä päihteille, että uskolle, on olemassa "oikeinkäyttönsä" ja "väärinkäyttönsä", sillä ihmisellä tulee olla oikeus tehdä omalla mielellään ja omalla kehollaan mitä haluaa, niin kauan kun se ei ketään muuta vahingoita, tai heidän vapauttaan rajoita. Virikerikasta elämää elävälle usko tuskin saa niin dominoivaa roolia arjessa ja elämässä, että siitä seuraisi merkittävää käytännön haittaa.

On kuitenkin otettava huomioon, että usko voi olla jopa kovia päihteitä vaarallisempi ihmiselle siinä mielessä, että, toisin kuin päihteiden kohdalla, ihminen ei itse tiedä milloin on saanut yliannostuksen Jeesusta.

Toisistaan voidaan erottaa järjestäytyneet uskonnot organisaatioina ja ihmisen henkilökohtainen spiritualismi, jotka eivät vaadi toinen toistaan toteutuakseen. Siinä ei ole mitään pahaa suoranaisesti, että ihminen löytää uskon, etsii sieltä itselle sopivat kohdat ja toteuttaa niitä omassa rauhassaan, muita satuttamatta ja tätä kautta löytää itselleen sisältöä elämään. Järjestäytyneet uskonnot vallankäytön välineinä ja poliittisina aseina ovat kuitenkin enemmän kuin vain sitä ja ovat pahimmillaan hyvin vaarallisia liikkeitä, joilla on tuhoisat seuraukset. Me emme kuitenkaan virallisesti tunne termiä "uskonnon ongelmakäyttö", emmekä myöskään usein osaa puuttua yksilön potentiaalisesti ongelmalliseen uskovaisuuteen, koska usko mielletään täysin henkilökohtaiseksi asiaksi, johon ei ole muilla puuttuminen ja oikeastaan uskon asioista keskusteleminen uskovaisen kanssa koetaan muutenkin enemmän tai vähemmän epämiellyttäväksi ja kiusalliseksi.

Kristinusko on Suomessa maallistunutta ja uskovaisuus on muutenkin väistyvä ilmiö - ja hyvä niin - eikä se ole potentiaalisena uhkana enää niin akuutti, kuin esimerkiksi islam voi olla ja pelkään pahoin, että tulee vielä olemaan. Tästä huolimatta myös kristinuskon piirissä on tapauksia, joissa uskon vallassa ollut äiti on surmannut tyttärensä, koska on ollut vakuuttunut tämän olleen pahojen henkien vallassa. Voidaanko asiasta syyttää yksinomaan nimenomaan ja vain uskontoa? Ei välttämättä, sillä nainen saattoi sairastaa muutakin mielisairautta ja uskonto oli vain tämän mielisairauden tuottama ylimääräinen sivuoire, mutta tosiasia on kuitenkin se, että näin tapahtui ja varmasti uskonsa nimissä näin toimiva ihminen on uskostaan keskustellut tuttavapiirinsä kesken. Onglemana on se, että kukaan ei ymmärrä puuttua kiihkeästi jumalaansa uskovan ihmisen höpinöihin, koska ei uskontoa edelleenkään osata nähdä tai kokea asiana, johon tulisi puuttua. "Kunhan ei minulle tule tuputtamaan", sanotaan. Me kuitenkin puutumme päihteiden ongelmakäyttöön tai ainakin keskustelemme asiasta, jos touhu vaikuttaa sellaiselta.

Tiettyjen huumaus- ja lääkeaineiden pitkään jatkunut väärinkäyttö myös tutkitusti vaurioittaa aivoja ja voi pahimmillaan aiheuttaa psykoosin, eli mielenterveyden häiriön, jossa ihminen ei kykene enää erottamaan todellisuutta epätodesta. Tässä vaiheessa kuvaan astuu Jeesus Kristus. Tällaisessa tilassa ihminen on täydellinen uhri uskonnon hyväksikäytettäväksi. Sitä ei myöskään paheksuta, tai koeta ongelmalliseksi, että psykoosioireistaan kärsivä hullu kiertää ympäri maata saarnaten psykoosioireistaan muulle kansalle, lapsille ja nuorillekin, julistaen sen hienoutta. Kyllä vapaassa maassa näin saa toimia, koska ketään ei pakoteta kuuntelemaan, mutta olisiko meidän syytä kollektiivina ihan tosissaan katsoa silmiin ilmiötä nimeltä uskonto, tutkia sitä, mitä se todellisuudessa on, ja ryhtyä toimenpiteisiin, jotta sen potentiaaliset haitat saataisiin minimoitua - koska niitä on? Mielestäni on moraalitonta, että on olemassa järjestö osana maamme valtiota - ja jonka sanomaa opetetaan lapsillemme kouluissa - joka häikäilemättömästi tällalailla hyväksikäyttää aivonsa pilanneita ihmisiä oman propagandansa levittämiseen ja taloudellisen hyödyn tavoittelemiseen.

Valtio ja uskonto on ensinnäkin erotettava toisistaan niin pian kuin mahdollista. Ihmisellä tulee olla oikeus syntyä tähän maahan ilman pakkokastoa ja ihmisellä tulee olla oikeus itsenäisesti tehdä päätös kirkkoon liittymisestä, sen sijaan, että päätös tehdään hänen puolestaan. On järjenvastaista, että tällainen asia ei ole ihmisen itsensä päätettävissä, vaan muissa käsissä. Moni vanhempi kuitenkin kuuluu kirkkoon, vaikka olisivat korkeintaan vain tapakristittyjä. Myös uskonnon opettaminen kouluissa on lopetettava ainakin sen nykyisessä muodossa. Uskontojen käsittely tulisi suunnata historian tunneille ja sen syntyä, syitä, sekä vaikutusmekanismeja tulisi käsitellä kyllä rehellisesti ja avoimesti, niitä uskonnolle itselleen epämiellyttäviä totuuksia peittelemättä. Mitään noitavainoja uskovaisia kohtaan ei tietenkään tule järjestää, sillä liiallinen nurkkaan ahdistaminen saa aikaan vain ongelmia, eivätkä marttyyriys ja uskovaisuus tunnetusti ole kovin hyvä yhdistelmä. Itsensä uskon kieltämiseen meillä ei ole keinoja, eikä meillä tulekaan kyllä olla keinoja kieltää ajatuksia (tietenkään), mutta todistetusti vahingollisen propagandan järjestäytyneen tuputtamisen kitkemiseen tulee.

Viimeiseksi, ympäristölle vahingollisesta uskonnosta tulee olla oikeus puhua avoimesti ja puhua ääneen, vailla pelkoa jumalanpilkka-syytteestä.

Palatakseni aiempaan esimerkkiuutiseen, jossa äiti tappoi saatanan vallassa olleen tyttärensä: kumpi oli jälleen muuten tarinan murhaaja, Jumalan, vai Saatanan soturi?

Maahanmuuttopolitiikan järkeistämisessä yksi edullinen ratkaisu olisi rikollisten turvapaikanhakijoiden karkoittaminen maasta.

Itse vetäisin rajan fyysiseen koskemattomuuteen sekä omaisuuteen kajoamiseen. Esimerkiksi piratismiin tai ylinopeuteen yms. syyllistyminen eivät mielestäni ole riittävän painavia syitä karkoittamiseen, vaikka rikoksia ovatkin.

Käytännössä siis pakolaisasema maassa edellyttäisi sitä, että sitoutuu noudattamaan maan säännöstöä ja tietyt rikkomukset johtavat karkoitukseen maasta, eli pakolaisstatuksen menettämiseen. Tämä tehtäisiin potentiaaliselle turvapaikanhakijalle selväksi ennen kuin maahan muutetaan, ja näin karkoitus ei tulisi yllätyksenä, vaan seuraukset tiedettäisiin kun rikos tehtäisiin.

Karkoitus voi tuomiona kuulostaa karulta, mutta, jos se on meidän näkökulmasta karu, on se sitä varmasti myös karkoittamisuhan alla olevalle, ja jos yksilö ei osoita sen vertaa harkintakykyä, että miettisi potentiaalisen karkoitusuhan alla kaksi kertaa ennen kuin raiskaa, on kyseinen yksilö yhteisölleen selvä vaaratekijä, jonka karkoittaminen yhteisöstä on ainoastaan järkevää yhteisön edun nimissä.

Rikollisten karkoittaminen palvelisi yhteistä hyötyä, sillä maan rikollisuus vähenisi kun rikokseen syyllistyneen pakolaisen rikoksenuusimismahdollisuus maassa eliminoitaisiin, maan resursseja säästettäisiin kun vankilatilaa sekä poliisin voimavaroja ei tarvitsisi käyttää taparikollisten rankaisemiseen ja kunnolla käyttäytyvien turvapaikanhakijoiden sekä maahanmuuttajien maine paranisi kun koko ryhmän maineen pilaavista riehujista päästäisiin eroon. Se ei ole Suomen velvollisuus kohdella rikollisia ulkomaalaisia silkkihansikkain tai tuhlata omia resursseja heidän elättämiseen maan vankilassa.

Ennen rasismisyytöksiä tehdään selväksi, että oleellista mahdollisessa karkoituksessa olisi siis status turvapaikanhakijana, ei rotu, sukupuoli, tai muukaan synnyinominaisuus. Oleellista on siis pakolaisstatus, joka on hankittu status, sillä maasta ei ole pakko hakea turvapaikkaa, mutta saa hakea, ja jos sellaisen saa, on sitouduttava noudattamaan tiettyä säännöstöä ja kantamaan vastuu toimistaan. Toive siitä, että maahan siirtolaisena saapuva pakolainen ei ryöstä, raiskaa tai hakkaa, on aivan inhimillinen.

Jos kusipäälle annetaan lupa olla kusipää, voi lopputulos olla jotain tällaista: http://postimage.org/image/26mw1lc4/

Pörssiyhtiöitä halutaan uudistaa. EU-parlamentti linjasi toissapäivänä, että epäpätevien osuutta pörssiyhtiöiden johdossa pitäisi saada nostettua tuntuvasti. Parlamentti on patistanut komissiota laatimaan asiasta lainsäädännön, koska vapaaehtoinen, yhtiön tehtäviin epäpätevien työntekijöiden palkkaaminen ei ole edistynyt toivotulla tavalla.

Suomen tasa-arvolautakunnan puheenjohtaja Sari S. Eksisti on määrätietoisesti ajanut läpi epäpätevyyskiintiön konseptin, joka ensi kevääseen mennessä otetaan käyttöön kaikissa Suomen pörssiyhtiöiden hallituksissa. Eksistin mukaan epäpätevät ovat kautta aikojen kokeneet sortoa epäpätevyydestään johtuen, eikä heillä ole ollut pätevien kanssa tasa-arvoisia mahdollisuuksia edetä päteville varattuihin asemiin yhteiskunnassa. Nyt tälle on tulossa muutos.

Epäpätevyyskiintiö tulee takaamaan, että vähintään neljä kymmenestä hallituksen jäsenestä on asemaansa epäpätevä. Tilannetta pyritään toki alkutottelun jälkeen tasa-arvoistamaan lisäämällä epäpätevien määrää suhteessa päteviin. Aatteen takana on vakaasti seissyt myös Suomen Vammaisliiton puheenjohtaja sekä tasa-arvottomuusministeri Paavo Arhinmäki.

-Suomessa on edelleen olemassa epäpätevien paksu lasikatto. Epäpäteviä vierastetaan työhönotossa, eikä heitä uskalleta palkata. Ei uskalleta ottaa riskejä, Sari Eksisti kommentoi.

Hanke on herättänyt myös erimielisyyttä ja sitä onkin kritisoitu kovaääniesti mm. pätevien keskuudessa. Ollaan väitetty esimerkiksi, että on ainoastaan loogista edetä pörssiyhtiöiden johtotehtäviin nimenomaan pätevyytensä perusteella, eikä epäpäteviä nimenomaan epäpätevyytensä vuoksi näissä tehtävissä tavata, sillä yhtiön tarkoitus on tehdä voittoa ja hoitaa asiansa juurikin mahdollisimman pätevästi. Kritiikkiä käsitellään paraikaa vihapuheena, eikä sitä olla vihaisuutensa vuoksi kokonaisuudessaan valtamediassa julkistettu. EU-parlamentti sekä tasa-arvolautakunta myös muistuttavat päteviä heidän vuosisatoja kestäneestä sorrosta: elämme 2000-luvulla on tullut epäpätevien aika johtaa maamme uuteen kukoistukseen. Meillä on epäpäteviltä paljon opittavaa ja heillä on annettavanaan aivan uusia näkökantoja sekä uusia toimintatapoja ongelmiin, jotka ollaan jo vuosikausia täysin ongelmitta ratkaistu vanhanaikaisin keinoin. Epäpätevien ryhmä kuitenkin huomauttaa, että vaikka asia on täysin ongelmitta osattu ratkaista tähän asti, ei se tarkoita, etteikö sitä voisi, ja jopa kannattaisi, tarkastella uudelta kantilta.

Ihmisten käsitteleminen yksilöinä, jotka itse kantavat vastuun itsestään on vanhanaikaista ja barbaaria. Tasa-arvolautakunnassa ollaankin yhtä mieltä siitä, että humaani ja moderni tapa on käsitellä ihmisiä pääasiassa ryhmänsä edustajana, jotta tasa-arvo ryhmien välillä parhaalla tavalla toteutuu.

Lisää aiheesta osoitteessa http://sdp.fi/

Tänä syksynä eduskunnassa päätetään mahdollisesta yleisestä YLE:n mediamaksusta. Kyseessä olisi siis nykyisen TV-lupamaksun korvaava, jokaista taloutta koskeva mediamaksu, jolla rahoitettaisiin YLE:n toiminta. Maksu perittäisiin myös sellaisilta yrityksiltä ja yhteisöiltä, joiden liikevaihto on yli 400 000 euroa vuodessa, paitsi valtiolta, kunnilta ja seurakunnilta maksua ei perittäisi elleivät ne harjoita liiketoimintaa.

Minä totesin jo vuosia sitten, etteivät BB-Nikon potentiaaliset megaerektiot tai niiden puute ole minulle TV-lupamaksun väärtejä asioita ja olenkin viettänyt jo useamman vuoden täysin onnellisesti ilman televisiota, saaden tarpeelliseksi kokemani informaation internetistä ja esimerkiksi kirjoista. Tilanne on ollut reilu: en ole maksanut TV-luvasta, eikä minulla ole ollut lupaa vastaanottaa TV-tarjontaa.

Nyt asiaan halutaan kuitenkin muutos ja mediamaksun voimaanastuessa minun pitäisi maksaa vuosittain tietty summa YLE:lle, tukeakseni heidän tarjoamaansa mediaa. Tämä siis täysin riippumatta siitä, onko taloudessa edes mahdollisuutta vastaanottaa YLE:n mediatarjontaa. Etkö siis seuraa tai voi edes vastaanottaa YLE:n tarjontaa? Ei se mitään, maksat silti YLE:n käytöstä. Eikö YLE tarjoa sinulle mitään minkä takia kokisit tarpeelliseksi tukea heitä rahallisesti? Ei se mitään, maksat silti YLE:n käytöstä. Sotiiko seksistinen ja mokuttava YLE moraaliasi sekä arvojasi vastaan, etkä sen takia halua tukea heidän toimintaansa? Ei se mitään, maksat silti YLE:n käytöstä.

Tilanne on mielestäni sietämättömän epäreilu. Ensinnäkin, kyseessä ei oikeasti ole edes "mediamaksu", vaan YLE-maksu, sillä maksulla rahoitetaan YLE:n toimintaa, eikä suinkaan "koko median", eli hanke itsessään on jo nimetty täysin harhaajohtavasti. Tämä ei tietenkään epärehelliseltä YLE:ltä ole yllätys. Toisekseen, YLE:n (tai muunkaan mediakanavan) TV- ja radiotarjonta ei ole sellainen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta välttämätön tarve, jonka yleisen rahoituksen kansalaisten lompakosta minä hyväksyisin. Ennen kuin joku siitä tulee julistamaan, niin, kyllä, julkisen terveydenhuollon rahoittaminen kansalaisten verorahoista on eri asia kuin TV-tarjonnan samanlainen rahoittaminen, edes niiden yksittäisten TV-ohjelmien, jotka eivät ole täysin turhanpäiväistä ja aivot mädättävää hömppää. Sairauksien parantaminen ja ihmisten hoitaminen työkykyiseen sekä toimeentulevaan kuntoon on eräs hyvinvointiyhteiskunnan kulmakivistä. Lustig Svenska TV missä Kalle ja Gunnar tänään rakentavat ihkaoman linnunpöntön, ei kuitenkaan sitä ole. Se, että vastustan yleistä mediamaksua, ei tarkoita, että vastustan julkista terveydenhuoltoa. Niin käsittämättömän asia kuin se hanketta kannattavien ajatusmaailmassa onkin.

Lisäksi ehdotettu mediamaksujen maksujärjestelmäkin olisi tehoton. Edelleen lähetettäisiin lippuja ja lappuja ympäri maata, odottaen kuka maskaa ja kuka ei. Sitten taas kun maksamattomat laskut ulosmitattaisiin, olisi hyötyvä taho perintäyritykset, ei suinkaan YLE tai edes valtio. Köyhien mediamaksusta taas vastaisivat sosiaalitoimistot, joka omalta osaltaan sekin tuhlaa jälleen kerran aivan turhaan resursseja uusimpaan pelleilyyn.

Oikeudenmukaista on, että YLE:stä maksavat he, jotka kokevat YLE:n tarjonnan rahan väärtiksi. Kaupastakin tuotteita ostavat he, jotka kokevat tuotteet rahansa väärtiksi. Kuluttaja, joka näin ei koe, valitsee toisen tuotteen, tai ei tuotetta ollenkaan. Emme voi pakottaa kansalaisia maksamaan sellaisesta mediasta, jota eivät vastaanota, tai mahdollisista arvosyistä johtuen edes halua tukea.

Jos uusi maksu kuitenkin otetaan käyttöön, on siinä oltava vähintään vaihtoehtona luopua oikeuksistaan vastaanottaa YLE:n tarjontaa, vapautuen samalla velvollisuudesta maksaa. Vähintään nykyisenmallinen YLE:n rahoitus tulee varmasti onnistumaan, sillä televisio on osa YLE:n vastaanottamiseen käytettävää laitteistoa ja suurimpien kanavien saavuttamat katsojaluvut puhuvat sen puolesta, että ei kansa ole televisiostaan luopumassa - eikä pidäkään olla, mutta täytyy antaa oikeus luopua niille, jotka niin haluavat.

Minä en mediamaksua aio maksaa.

Päihteiden käyttö ei lopu kieltämällä. Kielto tekee vaan päihteidenkäytöstä vaarallisempaa ja vaikeammin kontrolloitavaa. Meillä on tästä tosiasiasta äärimmäisen oiva esimerkki tämän maan historiassa, nimittäin alkoholin kieltolaki. Alkoholin kieltolaki astui voimaan 1919, tarkoituksena estää alkoholijuomien osto, myynti, käyttö ja hallussapito - aivan kuin nykyään huumeiden tapauksessa. Loppuiko alkoholin kulutus Suomessa? Päinvastoin: alkoholin kieltolain astuttua voimaan, alkoholijuomat ostettiin laittomilta markkinoilta tai valmistettiin itse. Kuulostaako tutulta? Se onkin, sillä aivan samat seuraukset ovat nykyisin huumeiden kieltolailla, päihde vain on eri. Usein miedotkin alkoholijuomat vaihtuivat kuluttajilla vahvaksi pirtuksi ja kieltolakiaikaa onkin Suomen historiassa kutsuttu juuri pirtuajaksi. Pirtutrokarit kiittivät, kansanterveys tai -talous niinkään ei: alkoholinkäyttö räjähti käsiin eikä Suomessa olla toivuttu sen seurauksista täysin tähänkään päivään mennessä. Alkoholin kulutuksesta tuli kieltolain aikana "erityistapaus" ja sen kiehtovuus on peritynyt sukupolvelta toiselle. Alleviivaan: alkoholin laittomuuden astuttua voimaan, alkoholinkulutus Suomessa nousi ennennäkemättömiin lukemiin. Kulutus nousi siis korkeammalle kuin se oli koskaan aiemmin ollut. Vielä kerran: alkoholin kieltolaki ei poistanut maasta alkoholinkäyttöä, vaan ainoastaan maksimoi sen vaarat ja lisäsi liudan uusia riskejä.

Alkoholi on potentiaalisesti erittäin vaarallinen päihde ja sen haittavaikutukset ovat havaittavissa Suomessa ihan päivittäin uutisia lukemalla. Silti paras tapa suhtautua alkoholiin on pitää se laillisena ja kontrolloituna päihteenä. Alkoholi on myös vastuullisestikin käytettynä huomattavasti haitallisempi päihde kuin moni tällä hetkellä laissa kielletty päihdeaine. Kyllä, luit oikein: tarkastellen puhdasta addiktiopotentiaalia sekä potentiaalisia haittoja käyttäjän terveydelle sekä ympäristölle, sijoittuu alkoholi vaarallisuutensa suhteen kärkiviisikkoon, mm. heroiinin ja kokaiinin seuraksi. Tästä julkaisi laajan tutkimuksen vuonna 2007 brittiläinen professori David Nutt. Alkoholin vaarallisuus on siis objektiivisesti tarkasteltuna rinnastettavissa monien kavahtamiin heroiiniin ja kokaiiniin, mutta emme silti näe alkoholia samassa sarjassa niiden kanssa sillä sen paikka kulttuurissamme on niin vakiintunut monien vuosikymmenien ja -satojen saatossa. Tämä tosiasia kuitenkin murtaa myyttiä, jonka mukaan alkoholi on se turvallinen päihde ja "huumeet" ovat superviinaa, jotka ovat laittomia sen takia koska ne ovat laittomia.

Liberaali päihdepolitiikka ei ole täydellinen ratkaisu, mutta se on käytännön kokemusten ja tieteellisten tutkimusten mukaan vähiten huono. Ja vaikka on pelkästään huonoja vaihtoehtoja, on ainoastaan järkevää valita niistä vähiten huono. Moni maa, kuten Portugali, Meksiko, Argentiina ja Tsekki, ovat luopuneet huumeiden käyttörangaistuksista ja tulokset ovat olleet kauttaaltaan positiivisia. Portugali dekriminalisoi kaikki huumeet vuonna 2001 ja 10 vuoden aikana huumeiden käyttöön liittyvät ongelmat ovat puolittuneet ja hoitoon hakeutuneiden ongelmaisten käyttäjien määrä on tuplaantunut aiempaan. Liberaali päihdepolitiikka aiheuttaa sen, ettei huumeidenkäyttöön liity enää niin voimakasta negatiivista stigmaa, jonka seurauksena ongelmakäyttäjä uskaltaa tunnustaa käyttönsä ja siitä koituvat ongelmat ja hakea apua.

Ongelmattomia käyttäjiä taas ei ole mitään syytä tuomita muutenkaan. Ihmisellä tulee olla oikeus tehdä mitä hän itse haluaa omalla kehollaan ja mielellään niin kauan kun se ei vahingoita ketään muuta. Tässä välissä joku voi hihkaista, että ei huumeidenkäyttö koskaan ole ainoastaan oma asia, vaan se koskettaa aina läheisiä ja on sen takia itsekästä ja tuomittavaa. Minä en ainakaan haluaisi läheisekseni ihmistä, joka puuttuu omiin henkilökohtaisiin valintoihini kehoni suhteen, jos nämä valinnat eivät aiheuttaisi hänelle mitään haittaa. Ei myöskään ole mikään peruste päihdeaineen laittomuudelle, että joku ihminen voi pahastua läheisen ihmisensä päihdekäyttäytymisestä. Se ei ole yhteiskunnan ongelma, se on ihmisten itsensä keskenäinen ja henkilökohtainen ongelma.

Alkusanojen jälkeen siis itse asiaan! Huumeiden laillistus, mistä siinä on kyse? Siitä, että työtä vieroksuvat anarkistit haluavat lisää aineita, joilla saa "pään sekaisin"? Ei, siitä ei ole kyse. Huumeet tulee laillistaa, koska päihteet ovat vaarallisimmillaan laittomina, huumeiden kieltolaki ei poista huumeongelmaa, vaan pahentaa sitä, liidättää vuosittain miljoonien ja taas miljoonien arvoiset verotulot valtion kassan sijaan huumediilerien ja -lordien taskuun, leimaa turhaan monia täysin (muilta osin) lainkuuliaisia kansalaisia kelvottomiksi rikollisiksi ja ajaa pahimmassa ahdingossa olevia oikeaan rikollisuuteen, joilla rahoitetaan huumeiden ongelmakäyttö, johon ei uskalleta leimautumisen pelossa hakea apua. Sodasta huumeita vastaan on tullut sota henkilökohtaista vapautta, tervettä järkeä ja vastuullisuutta vastaan.

Minä haluan sille sodalle lopun.

Tekstin kirjoittaja ei itse käytä laillisia tai laittomia päihteitä. Käytöllä tai käyttämättömyydellä ei ole esitettyjen argumenttien suhteen mitään merkitystä, mutta haluan tuoda tämän esille koska tässä aiheessa argumenttien esittäjän mahdollista käyttöä usein käytetään asiattomana lyömäaseena kirjoittajan argumentteja vastaan.

Aloitetaan selvittämällä, että tämä ei ole laillisia tai laittomia päihteitä glorifioiva hamppuapinateksti. Tämä ei kuitenkaan ole myöskään huumeidenkäyttöä tyrmäävä saarna. Tämän on tarkoitus olla huumeongelmaan realistisesti ja toivon mukaan mahdollisimman objektiivisesti tarttuva teksti. Kaikilla olemassaolevilla päihteillä on potentiaaliset vaaransa, eikä mikään päihdeaine ole täydellisen riskitön. Kaikilla päihteillä on silti olemassa myös turvalliset käyttötavat ja kaikille päihteille on myös käyttäjänsä. Huumesotaa ollaan käyty 40 vuotta, eikä sen tuloksista ole juuri esittää positiivista näyttöä. Juuri sen takia, että huumeet ovat potentiaalisesti erittäin vaarallisia, olisikin ehdottoman tärkeää minimoida niiden riskit vastuullisella päihdepolitiikalla.

Meillä on 40 vuotta näyttöä siitä, että huumeiden kieltolaki ei ole tämä vastuullinen päihdepolitiikka.

Ennen kuin lähdemme edes käsittelemään huumeiden kieltolakia sekä sen ongelmia, tulee tehdä ensinnäkin selväksi, että mitä tarkoittaa sana "huume". "Huume" ei ole yleisnimitys "superviinalle", eli päihteelle-joka-on-kuin-alkoholi-mutta-ihan-vitun-paljon-vaarallisempaa. Huume terminä tarkoittaa suomen kielessä päihdettä, joka on laiton. Huume on siis kaikessa yksinkertaisuudessaan yhtäkuin laiton päihde. On tärkeää sisäistää se seikka, että "huumeilla" ei vallitsevaa lainsäädäntöä lukuun ottamatta ole mitään yhtä yhtenäistä ominaisuutta tai tekijää, joka erottaisi ne "päihteistä". Jokainen huume on oma päihteensä, jolla on omanlaisensa vaikutus ihmisen aivokemiaan ja niihin tulee suhtautua yksittäisinä päihteinä yhden, "huume"-nimisen epämääräisen möykyn sijaan. Päihteet voidaan karkeasti jakaa neljään pääkategoriaan, jotka ovat antipsykoottiset aineet (mm. haloperidoli, flupentiksoli) stimulantit (mm. amfetamiinit, kokaiini) hallusinogeenit (mm. LSD, psilosybiinit) ja depressantit (mm. etanoli) Kaikkien neljän pääryhmän alla on myös omat alaryhmänsä, joista löytyy erilaisia päihteitä erilaisilla vaikutuksilla. Osa päihteistä on laillisia, osa laittomia ja jokaisella on oma käyttötarkoituksensa ja jokaisella on oma ongelmakäyttöpotentiaalinsa. Päihteiden erilaisuuden ymmärtäminen on oleellista vastuullisessa päihdepolitiikassa sekä -valistuksessa.

Vuonna 1971 alkaneen huumeiden kieltolain, eli Amerikan Yhdysvaltojen aloittaman War on Drugsin, tarkoitus oli kieltää vaaralliseksi arvioitujen päihdeaineiden osto, myynti, käyttö ja hallussapito. Tämän sodan, kuten lähes kaiken muunkin mitä maailmassa on pielessä, pani alulle Yhdysvaltojen entinen presidentti Richard Nixon. Teoriassahan huumeiden kieltolain ajatus on yksinkertaistettuna ja lyhytkatseisesti ajateltuna varsin jalo: suojellaan kansalaisia huonoilta valinnoilta ja vaarallisilta päihteiltä. Näin maksimoidaan kansalaisten turvallisuus sekä vaalitaan kansanterveyttä. Teoriassa.

Mutta miten käytännössä ja mikä on asian todellinen laita?

USA:n hallitus poltti viime vuonna, 2010, 15 miljardia dollaria huumesotaan, se on noin 500 dollaria per sekunti. 15 miljardia dollaria. Saavutetut tulokset olivat samat kuin kaikkina 39 edellisenä vuonna, eli käytännössä mitättömät. Huumeita käytetään edelleen ja huumeita tullaan käyttämään myös jatkossa. Huumelordien kartanoihin tehdään kyllä ratsioita joista sitten julkaistaan suuret otsikot, jotta saadaan tilanne näyttämään siltä, että edistystä tapahtuu. Tosiasiassa kuitenkin tämän vanhan huumelordin verkosto korvaantuu yön yli uudella verkostolla. Ja miksi näin tapahtuu? Siksi koska huumebisnes on äärimmäisen tuottava bisnes. Erään 2007 ratsatun huumelordin omaisuuden arvioitiin olevan noin 200 miljoonaa dollaria - kaikki huumerahaa. Sen sijaan siis, että me sallisimme tällaisen rahasumman kulkeutuvan suoraan typerää lainsäädäntöä hyväksikäyttävän huumekauppiaan kartanoon, tämä summa voisi olla valtion käytössä ja sillä voitaisiin tehostaa esimerkiksi ongelmakäyttäjien päihdehuoltoa, yleistä terveydenhuoltoa ja päihde- sekä terveysvalistusta. Tämä kartano ei myöskään ollut mikään yksittäinen erityistapaus sillä niitä riittää. Samanlaisella omaisuudella varustettuja kartanoita arvioidaan olevan 27 jo pelkästään Meksikossa. Siitä voi kukin itsekseen laskea millaisia rahasummia menee lentäen vuosittain kankkulan kaivoon ainoastaan sen takia, että on tarpeeksi älykkäitä ihmisiä, jotka ovat keksineet hyödyntää typerää lainsäädäntöä, jota me sokeassa dogmaattisuudessamme emme ole vielä tänäkään päivänä kyenneet muuttamaan. 200 miljoonalla dollarilla ei muuten ole ongelma ostaa puolelleen parhaat poliitikot ja poliisit. Hauskana tilastona muuten: USA:ssa asuu 5% maailman väestöstä, mutta USA:ssa istuu vankilassa 25% maailman vangeista - monet näistä istuvat kalterian takana huumeiden käyttö- ja hallussapitorikoksista. Ottaen huomioon miten paljon yhdenkin vangin elättäminen vankilassa maksaa valtiolle, ja että pössyttelijän elättäminen tämän kotisohvallaankin tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin tämän heittäminen vankilaan, voi kukin osaltaan pysähtyä miettimään, että onko tässä oikeasti enää mitään järkeä.

Okei, rahaa menee hukkaan paljon, mutta onhan kuitenkin niin, että huumeiden kieltolaki vähentää vaarallisten huumeiden käyttöä, eli on siksi kannattava lainsäädäntö?

Ikävä kyllä ei. Tilastot puhuvat karua kieltään ja huumeiden käyttö on huumeiden kieltolain alusta tähän päivään asti ainoastaan noussut. Onkin sanottu, että USA:ssa on osavaltioita, jossa heroiinipussin ostaminen on alaikäisille helpompaa kuin oluen ostaminen, sillä huumediilerit eivät kysy ikää kunhan maksuvaluuttaa löytyy. Ei tietenkään ole rehellistä väittää, etteikö huumeiden laittomuus vaikuta mitenkään käyttöön ja että kieltolain langettamisen ja käyttömäärän prosentuaalisen nousun välillä olisi suoran kausaalinen yhteys, mutta fakta on se, että kieltolain tarkoitus on estää käyttö, osto, myynti ja hallussapito ja tilastot osoittavat meille, että se on tässä tarkoituksessaan epäonnistunut - ja pahasti. Pelottelutarinat kadun kulmalla lymyilevästä, pahaa-aavistamattomia uhreja metsästävistä huumediilereistä ilmaisine näytteineen ovat eilistä päivää. Huumeita saadaan kavereilta, niitä saadaan bileistä, niitä saadaan netistä, niitä saadaan kadulta kysyttäessä - niitä saa ihan mistä vain. Syy miksi juuri sinä tätä lukiessasi nyt mietit, että sinä et ainakaan tiedä, että mistä niitä huumeita saa, jotenka puheeni on silkkaa roskaa, on, että sinua ei luultavasti ole koskaan kiinnostanut hankkia laittomia päihdeaineita. Tästä johtuen et ole tietoinen keinoista, joilla niitä hankitaan, koska et hankkisi niitä muutenkaan. Ihminen, joka haluaa saada käsiinsä laittomia päihteitä, saa käsiinsä laittomia päihteitä. Paitsi Nakkilassa. Nakkilassa ei käytetä huumeita. Mutta joka tapauksessa.

Huumeiden laillistusta tarkasteltaessa tätä ei voi painottaa tarpeeksi: päihteet ovat aina vaarallisimmillaan laittomina. Vaarallisen päihteen riskit maksimoituvat kieltolain myötä ja laillisissa olosuhteissa suht harmittomastakin päihteestä voidaan saadaa vähintään sitä ympäröivän vaarallisen alakulttuurinsa myötä potentiaalinen tappaja. Juuri huumetrafiikin lainvastaisuus aiheuttaa sen, että niiden laatua ja pitoisuutta on käytännössä lähes mahdoton, ellei täysin mahdoton pyrkiä mitenkään valvomaan. Laittomat päihteet ovat täysin järjestäytyneen rikollisuuden käsissä ja se on maailman perimmäinen "huumeongelma". Ei ole tavatonta lukea huumeiden yliannostuskuolemista, sekä tapauksista, joissa asiakkaalle on myyty rotanmyrkyllä jatkettua heroiinia, koska huumediileriä ei kiinnosta asiakkaan terveys vaan ainoastaan kaupankäynnissä tienattu valuutta. Onkin oikeastaan virheellistä puhua huumeiden laillistuksesta "huumeiden vapauttamisena", sillä huumeiden laillistuksessa on kyse nimenomaan huumeiden kontrolloimisesta kun taas huumeiden kriminalisointi on todellista "huumeiden vapauttamista" - vapauttamista organisoidun rikollisuuden käsiin, lain ulottumattomiin.