IRC-Galleria

Hyvinkään tapahtumien "innoittamana" mielenkiinnosta googlettelin erilaisia miesten mielenterveyspalveluita.

Ihan jännä, joskin ennalta-arvattavaa, oli huomata, että naisille on tarjolla enemmän apua kuin miehille. Nuorille miehille löysin yhden auttavan puhelimen, nimeltään Poikien puhelin. Naisille taas tuntuu tästä maasta löytyvät tukipuhelimia niin perheväkivaltaan, narsistin uhriksi joutumiseen ja vääränvärisiin korkkareihin liittyvien kriisien varalle. Naisten auttavissa puhelimissa yhteinen teema tuntui olevan se, että mies on tehnyt jotain ja nainen on uhri. Heti tulee selväksi mitä Suomen yhteiskunta ajattelee miehistä.

En tarkoita nyt edes kaataa tätä kaikkea minkään feministien salajuonen harteille, vaan tuon esille sen, että tällaiset tapaukset ovat oire jostakin - vaikka on luonnollisesti myös niin, että ampujalla itsellään on tottakai aina vastuu toimistaan, eikä yksikään tällainen tapaus ole yksinomaan yhteiskunnan vika. Jos tapaukset johtuisivat pelkästä seuranpuutteesta, olisi tapauksia myös paljon enemmän, koska yksinäisiä on paljon enemmän.

Joka tapauksessa, meidän yhteiskunnassa miehellä on kannettavanaan taakka, joka on seurausta siitä, että kaikkien miesten kuvitellaan virheellisesti hallitsevan maailmaa. Näinhän ei ole, vaan vain osa miehistä hallitsee maailmaa. Johtoasemia panttaavien miesihmisten lisäksi maailmaan mahtuu joukko miehiä, jotka eivät johda maailmaa, mutta eivät myöskään saa, tai uskalla saada, ääntään kuuluviin, koska meidät on koulutettu pitämään epäonnistunutta miestä maailman alempiarvoisimpana elävänä olentona. Avuton ja surkea nainen voi vielä olla söpö ja suloisen tyttömäinen, mutta miesten pelikortit ovat harmillisesti vähän heikommat.

Onko se loppujen lopuksi niin kummallista, että yhteiskunnassamme nuorella, kantaväestöä edustavalla miehellä naksahtaa jossain vaiheessa? Käytännössä päivittäin tässä maassa saa mediassa lukea ja kuulla miten valkoinen heteromies on perseestä, miten jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja, miten mies on pahoinpitelevä sika, miten suomalainen mies on rasisti ja mies on sitä ja mies on tätä. Jos olet nainen tai musta, niin ongelmasi eivät välttämättä ole omaa syytäsi, mutta jos sinulla on penis ja olet valkoinen, kaikki on sinun omaa syytäsi. Ja miesten auttaville puhelimille ei huutavaa tarvetta, koska yksikään huomionarvoinen mies ei mitään auttavaa puhelinta tietenkään tarvitse.

Helpoin tapa miehelle Suomessa saada sosiaalista hyväksyntää on harrastaa eurooppalaisen miehen itseinhoa ja syyllisyydentunnetta rikoksista, joihin ei ole edes syyllistynyt aina orjuudesta holokaustiin ja niiden kautta naisten alistamiseen.

Hitto, tekihän meidän maan oikeusministeri ihan vakavissaan keskustelunavauksen poikavauvojen penisten silpomisen laillistamisesta. Tyttöjen silpominen tietenkään ei tulisi kysymykseenkään - ja ei minunkaan mielestä saisi tulla - mutta tässä on hyvä esimerkki siitä millainen sietämätön kaksinaismoralismin mekka - paino muuten sanalla "mekka" - Suomesta on tullut. Kyllähän mies nyt sen kestää, että vähän penistä väkivaltaisesti silvotaan. Onhan se sentään mies.

Minä nyt itse kuulun niihin henkilöihin, jotka lähinnä nauttivat siitä, että ei ole suurta määrää yksinkertaisia ihmisiä ympärillä jauhassa turhanpäivästä ja ikävystyttävää paskaansa, mutta monille yksinäisyys on ihan oikea ongelma, ja tuollaisen ihmisen syyllistäminen ongelmastaan ei välttämättä ole ihan älyttömän produktiivista - vaikka yksinäinen olisi jopa peniksellä varustettu valkonaama.

Mua itseä nyt ei nämä suomalaiset siiderivalaat niin kiinnosta, mutta kuitenkin.