IRC-Galleria

Nykyään törmää monessa paikassa erilaisiin laskureihin, joilla voi mitata millaisen ekologisen jalanjäljen jättää tämän maapallon elämään. Miten kulutamme ja mitä siitä seuraa. Toisilla tuo jalanjälki on isompi kuin toisilla ja siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa, maailman luonnonvarat hupenevat, kasvihuoneilmiö kiihtyy ja lopulta maailma tuhoutuu.

Uskon että me kaikki jätämme jälkeemme hyvin monenlaisia jalanjälkiä, emme pelkästään ekologisia, vaan myös sosiaalisia- ja tunnejälkiä. Milloinkahan tulee laskuri tunnejälkien mittaamiseen ja kuka määrittelisi sen mitä ikävistä ja vääristä tunnejäljistä seuraa ihmiskunnalle. Oireita on jo nähtävissä. Pientä ravistelua ja syyllistämistä tarvittaisiin tälläkin saralla.

Yksi vahva jälki on tuoksujälki, joka iskostuu nenän hajuepiteeleihin jo hyvin pienenä. Äidin tuoksun vauva tuntee vaikkei muut aistit vielä toimisikaan. Jatkossakin elämämme rikastuu sadoista ja tuhansista erilaisista tuoksuista, jotka muistamme, usein elämämme loppuun asti vaikka kaikki muu unohtuisi.

Tämä Joulunaika on täynnä tuoksuja jotka muistuttavat meitä jostakin eletystä elämästä. Suurimmalle osalle muistot ovat positiivisia ja hyviä, mutta ei kaikille. Joillekin tuoksujälkiin liittyy paljon ahdistusta ja pelkoa. Onneksi pahajaisen voi muuttaa hyväjäiseksi sanoi eräs lapsistamme.

Perinteiset pikkuleivät joita meillä leivotaan Jouluksi on Liimataisen piparkakut ja Severiinat (ohje on isoisoäitini Severiina Haajasen, josta nimi). Kun eilen paistoin Severiinoja tuli lapset keittiiöön ja vetivät pitkään nenäänsä tuoksua joka uunista leijaili. Kun tänään keittelin piparkakkutaikinan siirappia ja mausteita oli nenät taas pystyssä, kuin koiran pennuilla. "Ihanaa" huokaili lapset !

Ja uusia vanhoja tuoksuja tulee lähiaikoina lisää. Mikään ei vedä vertoja lanttulaatikon tuoksulle tai neilikka-appelsiineille, joita teemme tuoksumaan ensi viikolla. Ja kinkku on pakko paistaa aaton vastaisena yönä, jotta aattoaamuna saa herätä kinkun tuoksuun, vaikka kuinka tekisi mieli nukkua eikä vahdata kinkkua.

Onneksi Liimataisen ja Haajasen tädit ovat jättäneet jälkensä, joista mekin voimme nauttia.