IRC-Galleria

Kaivoin kaapista juhlamekkoja ja pukuja. Nyt pitäisi alkaa arpoa mikä mahtuu kenellekin. Lapset mutta myös me aikuiset olemme kasvaneet jonkin verran sitten edellisten juhlien. Lasten kasvun ymmärtää, mutta tämä miehen ja oma kasvu kyllä mietityttää. Asialle varmaankin pitäisi tehdä jotain. Mutta vasta bileiden jälkeen, siis ensi maanantaina...joo joo.

Harmittaa vähän, kun emme voineet kutsua kaikkia niitä ihmisiä juhliin, joita olisimme halunneet, tilanpuutteen vuoksi. Nyt kun juhlat ovat ovella, kortteja, sähkeitä ja adresseja tippuu postilaatikosta, tulee vähän huono fiilis, olisi ollut niin mukava kutsua tuo ja nuo ja ne.
Toivottavsti ovat kuitenkin hengessä mukana.

Jotenkin tuntuu, että elämä kulminoituu kahteen vaiheeseen, aikaan ennen juhlia ja aikaan niiden jälkeen. On vaikea tarttua arjen askareisiin. Päätinkin että meillä syödään tänään eines sapuskaa ja iltapalan saavat tehdä isot koko lapsilaumalle. Minä silittelen poikien paidat ja prässään housut.

Perjantaina täyttyy talo, kun esikoinen ja vävy tulevat. Venäläinen kamari saa asukkaat tädeistä.