IRC-Galleria

Ensimmäiset pakkasyöt ovat takana päin. Laitoin linnuille ruokinta-automaattiin sekoituksen auringonkukan siemeniä, pähkinöitä ja kauranjyviä. Ronkelit tiput syövät vain auringonkukan siemenet ja pähkinät ja viskelevät kauranjyvät maahan, jotta saisivat automaatista herkkuja. Joku sanoisi, että fiksuja tinttejä.

Muistattehan floramainoksen, jossa lapset syövät leivistä vain sen osan, siis keskustan, jossa on flooraa ja jättävät reunat isän lautaselle. Isä toteaa, että fiksuja lapsia. Samanlaisia ronkeleita mukuloita, kuin nuo linnut.

Jotenkin minua naurattaa tuo, mutta samalla ärsyttää. Kuinka luonnon linnutkin ovat nykyään tuollaisia hedonisteja, että niille kelpaa vain herkut, ei perusruoka.

Tämä aikahan ruokkii juuri tuota asennetta. Kaikki mulle heti tänne näin. Elämässä pitää olla seikkailua ja hienoja fiiliksiä, jatkuvaa juhlaa. Arki ei ole mitään. Tuo tyhmä harmaa arki, eihän kukaan siitä voi pitää tai sitä jaksa.

Onhan se totta ettei arki aina ole kivaa, mutta ei kyllä aina jaksa viettää juhlaakaan. Kyllä ruisleipä maistuu aika hyvältä kakkujen jälkeen. Ja arjen rutiinit tuovat sellaista rytmiä ja turvallisuutta elämään, että jaksaa taas juhlia.

Jos osaisin lintujen kieltä, pitäisin noille arjen karttajille luennon kauran terveysvaikutuksista ja siitä, ettei mitään ruokaa saa heitellä pitkin pihaa.
Taidanpa seuraavalla kerralla laittaa tarjolle pelkkiä kauranjyviä, ehkä nälkä opettaa.
Olipas taas paatosta...; )