IRC-Galleria

Olen fyysisesti aika puhki. Olen osittain tarkoituksella ja osittain pakolla siirtänyt vuorokausirytmiäni enemmän aamuvoittoiseksi, eli aiemmin ylös ja hommiin. Ihanan valoisia aamujahan nämä kevätaamut ovat ja lintujen konsertti on huumaava, mutta mutta...
Olen kuitenkin ihminen joka tarvitsee aika reilusti unta, mielellään sellaiset 9-10 tuntia/yö. Ja kun aamut ovat aikaistuneet, niin illastapa pitäisi painaa pää aiemmin tyynyyn, jotta tuo tarve täyttyisi. Mutta kun ei malttaisi millään...silmät luppaa mutta ei sittenkään malttaisi. Ja tästä seuraa, että päivisin väsyttää, vähän kun olisi jetlakkia...

Toki tänään väsyttää vähän muukin, ihana ilma ja pihatyöt ja uintikeikka koko perheen voimin, kyllä tuntuu.
Viikko on ollut kiireinen, mutta antoisa. On ollut kahdetkin yövieraat. Vieraat toki teettävät ylimääräistä työtä, mutta antavat myös paljon kun heistä näkee, miten kiitollisia he ovat saadessaan olla meillä. Ja kyllä keskustelut ja pohdinnat heidän kanssaan selkeyttävät monia omassa päässä pyörineitä ajatuksia. Olenkin sitä mieltä, että yksi ystävyyden merkkipaaluista on se, että ystävät voivat olla peilejä toisilleen, joista rehellisesti näkee oman ja toisen kuvan, joskus selkeämpänä ja joskus kirkkaampana. Aina kuva ei ole omien toiveiden mukainen, mutta ystävyys kestää senkin. Jos peilin peittää on kyse tuttavuudesta ja ainakaan minä en sellaista nyt kaipaa.